Kerrotaanpa vähän tästä rojektista tännekkin niin saa ainakin itte lukea, että mitä sitä on tullu tehtyä..
Elikkäs. Tässä päivänä muutamana pongattiin tuolta myynti-osiosta ilmoitus 95 Saabista, joka suureksi hämmästykseksi oli vieläpä täällä Kemissä. Painelimme Spaden kanssa äimistelemään tätä ihmeellistä otusta paikallisen romunkierrätysfirman pihaan, pilkkopimeässä (kuinkas muuten) yhden pienen ledivalon voimalla. Auto näytti hyvältä
... Tai oikeastaan tuntui hyvältä, eihän tummasta autosta pimeässä mitään erottanut. Sovittiin kaupat sen kummemmin mitään harkitsematta, sillä hinta oli sopiva ja autolle järjestyi vielä kyydityskin kaupan päälle (reilua porukkaa ovat siellä).
Seuraavana aamuna auto toimitettiin Spaden pihaan kuorma-autolla ja kaverit nostivat rassin pihatielle reilusti liinalla.. Pääsimme ensimmäistä kertaa tutustumaan autoon lähemmin ja päivän valossa. Paljon löytyi kivaa pisteosaa ja ulkopellit olivat yllättävänkin terveen oloiset, mitä nyt sammalta ja naavaa kasvoi vähän siellä sun täällä, mutta ei mitään isompia pensaikoita. Kipinän tiedettiin olevan kateissa, mutta itsepintainen vasen takajarru oli yllätys. Ei niin millään auki! Auto oli vieläpä melkein tiellä ja uteliaita ohjikulkijoita tuntui riittävän.. Näin näkyvällä paikalla ei haluttu operoida jarrua, kun pyöränpultitkin olivat kiinni (kunnolla) ja leka ei auttanut. Siispä nostimme auton perän maitokärryillä ylös ja tuuppasimme pirssin takapihalle.
Ensimmäiset päivät menivät äimistellessä tätä ruotsalaisen autoteollisuuden jalointa helmeä ja sen moninaisia ominaisuuksia, lisäksi saimme aikaan suuren läjän irtirevittyä materiaalia ja puhkottua lattian useasta paikasta.
Vasen takajarrurumpu saatiin irti ja ruosteen havaittiin tehneen pesän sen sisään, mutta hihnat näyttivät uusilta. Muitakin renkaita irrotellessa kävi ilmi, että jarruosat oli uusittu ennen auton seisahtumista. Mystistä.. Miksi vaihtaa jarruosat ja laittaa auto seisontaan.? Joka tapauksessa jarrukengät otettiin ulos ja auton liikutteleminen helpottui huomattavasti kun kaikki pyörät saatiin pyörimään...
Seuraavaksi edessä oli kipinän metsästys, joka olikin suuri sawotta. Taistelu kesti useita päiviä.. Armoa ei annettu eikä pyydetty. Päivien rajallinen valon määrä vaikeutti tallittomien luonnon riepoteltavana olevien urheiden harrastajien työtä. Taistelun aikana kuulimme huhun, että auto oli jätetty seisontaan juuri kipinän kadottua. Tästä oli neljä vuotta aikaa... Lopulta lähes kokonaan vaihdetun virtapuolen ja kymmenien epätoivoisten yritysten ja takaiskujen jälkeen 11.10.2004 Spade näki valon tulpan nokassa... Erävoitto.
Jatkuu...
