Mission impossible II: Saab 96L -76

[vilpertti]

Spaden ja allekirjoittaneen 95-projekti herätti kovan halun päästä ajelemaan tyylikkäästi hyvällä autolla. Viippa on toistaiseksi poissa pelistä, joten vaihtoehdot olivat vähissä: nyt pitää saada ysikutonen.

Aikani kärvisteltyäni päätin laittaa Klubin kauppapaikkaan ostoilmoituksen ysikuutosesta. Erittäin hyviä tarjouksia tuli useampia, mutta yksi kohosi ylitse muiden. Osia tulisi paljon, auto olisi kaunis, mutta se pentele on yli kuudensadan kilometrin päässä. Harkitsin hetken, mittasin Salon ja Kemin etäisyyden kartalta, totesin sen olevan n.10cm ja tein päätöksen: ei muuta kuin hakemaan. Pyysin nimimerkkiä Ace_of_Spade mukaan ja tämä lupautuikin reissuun.

Auto päätettiin hakea ilman sen kummempia trailereiden kanssa kikkailuja. Saappi oli katsastettu ja täten liikennekelpoiseksi todettu. Painelimme Volvolla Saloon ja kyllä: kesti kauan... Salossa pällistelimme autoa hetken, roudasimme järjettömän suuren kasan laadukasta varaosaa peräkärryn, Volvon kontin ja Saapin kontin täyteen, hajoitimme yhden oven jonka jälkeen tein myyjän kanssa kaupat kahvikupposen äärellä. Perillä meni aikaa pari tuntia, jonka jälkeen suuntasimme autot kohti pohjoista.

Fiilis oli mieletön. Siinä se nyt oli vihdoin ja viimein: kaunis myrkkykäärmeen-vihreä Saab 96! Hieno peli... Ja mainio ajaa! Auto tuntuu oikein jämäkältä ja pirteältä, sisusta on ehjä(hkö) ja tekniikka hyvässä kuosissa. Joitain pikkujuttuja pitää hoitaa kuntoon, kuten väljä flektin laakeri, joka pitää hirveää elämää. Aluksi luulin, että vapaakytkin toimii, mutta sitten huomasin moottorijarrutuksen olevan tosiasia (ilmeisesti olen hyvä ajamaan ilman kytkintä). 300km ajettuani pukkasin kaasupolkimen välittömässä läheisyydessä olevaa kahvaa Tampereelle päin ja huomasin vapaakytkimen sittenkin toimivan kohtalaisesti. Mittarin valot syttyivät Pyhäjoella eli noin 7 tunnin ajon jälkeen, tämä helpotti vauhdin arviointia kummasti. Ilmeiseti tämä valojen huono palamisvarmuus johtuu mittarin vieressä olevasta numikasta, josta kuuluu väännettäessä narinaa.

Loputtoman tuntuisen ajamisen jälkeen kolonna saapui Raahen, jossa seuraavana aamuna auto nostettiin nosturilla kattoon. Pohja todettiin ehjäksi, joitakin paikkoja on joskus laiteltu. Massaus oli jonkun verran päässyt karisemaan, joten massailin sieltä täältä autoa uudella tökötillä. Virtaa riitti kinttaissa vielä pieneen kruisailukierrokseen, jonka jälkeen vaihteeksi nokka kohti pohjoista. Oulun moottoritiellä hurvittelin ajamalla kylmän viileästi satasta. Tällä reissulla huomasin kojetaulun lyömisen ja mittarivalojen palamisen välillä selvän yhteyden. Kulutus on älyttömän pieni: parhaillaan himpan päälle 6l/100km. Uskomatonta...

Autosta:

Vuosimalli on 76, käyttöönotto 25.9.1975
Väri on GN 11 B, eli vihreän mamban värinen
Autosta löytyy siihen kuuluvan näköinen Autosound merkkinen mankka, joka on semmoisessa hauskassa pömpelissä kiinni niitten tuuletusräppänöiden alla. Mankan vieressä on kaiuttimen näköinen möykky, johon en ole sen kummemmin vielä perehtynyt. Mankasta olen saanut kuulumaan jumalattoman pahan kuuloisen piipityksen ja noin kymmenen sekuntia ruotsinkielistä molotusta.
Penkit ovat punaiset (ainakin päällimmäiset päälliset), etupenkeissä on tyylikkäät niskatuet, sellaiset mopon penkin tuntuiset kupit, joihin pää laitetaan.
Kytkin toimii hieman epämääräisesti, irrottaminen ei ole sen vahvinta alaa. Pitänee säätää. Laatikko epäilyttää hieman, pitänee aukaista ja tutkia sitä.
Auto suorastaan huokuu museopotentiaalia....

Auton tutkiminen on hieman kesken sillä enimmäkseen olen sillä vain ajanut pimeässä. Raporttia on jatkossa tulossa lisää kuvien kera.

Suuri kiitos Timolle ja hänen vaimolleen Saloon! Pitkä matka oli vaivan arvoinen. Mittava kiitos kuuluu myös Antille, joka joutui ajamaan Volvoilla yli tuhat kilometriä.

PS. Tämä juttu on hyvin todennäköisesti sekava ja täynnä kirjoitusvirheitä, mutta se johtuu vain siitä että nämä valtavat ajamisväsymyksestä johtuvat jariporttilamaiset silmäpussit ovat niin raskaat kantaa, ettei järki yksinkertaisesti kulje.

[MikkiV4]

Hyvä tarina, oli mukava lukea. Onnea auton johdosta ja mielenkiinnolla odottelen kuvia ja lisää tarinaa.

[Vesa Pohjalainen]

Olipa mieltä lämmittävä tarina kajakin hakemisesta.
Onnea vaan uudelle tulokkaalle. Hirmuisen mielellämme myös katselisimme autosi kuvia

[Ace_Of_Spade]

Kyllä oli kuuppa komeassa karvassa ja todellakin matkan arvoinen. Himpun verran alkoi itseäkin polttelemaan 'uuden' saabin hommaaminen, mutta pitää koittaa kärvistellä ainakin lähemmäs kesää.
Ja sitten muuten haetaan auto vielä kauempaa...

[Saabit3]

Eipä kestä kiittää. Mukava kuulla, että pääsitte Salosta takaisin sinne pohjoiseen ilman suurempia ongelmia. Toisaalta tulihan teille auton mukaan niin iso "varaosa-arsenaali", että ihan pikku vian takia ei matka varmastikaan olisi jäänyt kesken .
Mukavia rakenteluhetkiä kuupan kanssa. Autosta saa kyllä pienien "hienosäätöjen" jälkeen entistäkin paremman harrasteauton ja jos intoa / aikaa / rahaa riittää saisi siitä vielä suht' helpolla museoajoneuvonkin.

[vilpertti]

Kolmisen viikkoa on nyt tullut Saappeiltua ja Volvo on havaittu aivan tarpeettomaksi. Mitä minä teen tuommoisella valtavalla laivalla? No okei... ehkä ISOT ajot on olleet vähissä.

Saab on toimittanut siis ykkösauton virkaa tehokkaasti sen hankinnan jälkeen. Todellisuudessa tarkoittaa huviajelua päivittäin. Kouluun ja kauppaan pääsisi pyörälläkin, mutta Saabilla on kiva ajella... Massiivisen diesel-Volvon verojen maksaminen tuntuu erittäin tyhmältä tässä tilanteessa.

Hyvin on mennyt. Saab starttaa kelissä kuin kelissä ja kuljettaa sinne minne pitääkin. Ongelmiakin on matkaan sattunut jonkin verran, mutta pieniä ovat olleet. Perinteitä kunnioittaen vaihdoin Saappiin Bougigordit, uudet Bosch-tulpat, pyörijän, jakajan kannen ja kärjet. Näin haluan eliminoida kohtuu halvasti turhat pikkuvaivat ja saan konttiin vanhoista osista varakamppeita.

Saab alkoi kaikesta huolimatta juonitella tyhjäkäynnin kanssa. Asia ei haitannut paljoakaan, sillä ajot olivat kerrallaan noin kilometrin luokkaa ja Pohjoisen pakkasessa ryypyn kanssa ajelu oli ihan ok. Ajattelin alipainesäätimen olevan tiensä päässä. Tänään kuitenkin pitemmällä reissulla (naapurikaupunkiin n.30km) huomasin kiihtyvyyden olevan kokonaan jossain ihan muualla. Onko kuuppa tosiaan näin hidas? Pari kertaa auto sammui valoissa, kun en saanut pidettyä tyhjäkäyntiä jarrutuksissa riittävän isolla. Huomasin V4:n pasauttelevan putkessa... Vaimoke siinä sitten halusi käydä pissalla eräällä huoltoasemalla ja ajattelin odotellessa hieman pyöräyttää jakajaa. Ensin puhalsin ja imin alipainesäätimen letkuun, kalvo tuntui olevan ok, joten 13mm avaimella jakajan jalan vierestä pulttia auki ja summittainen, mutta reilu käännös jakajaa vastapäivään tuotti odotetun tuloksen: iloinen tyhjäkäynti löytyi. Vielä muutama hartaalla ilmeellä suoritettu hienosäätö ja baanalle. Kuupasta löytyi kulkua! Ennestään yllättänyt käytännön suorituskyky yllätti lisää!! Uuden toivon kunniaksi ohitin moottoritiellä muutaman Renaultin.

Olen ostanut kuupan varalle Weber DGV kaasuttimen, koska satuin semmoisen saamaan naurettavan edullisesti. Ehkäpä viikolla 10 (hiihtoloma) mallailen sitä paikalleen.

Tällä hetkellä Kuuppa vetää edelleen hymyn huuleen aina kun sillä on johonkin menossa. Nähtävästi kumman-vihreä-wanha-saappi saa hymynhuuleenvetoreaktion aikaan muissakin tielläliikkujissa. Tällä on hauska ajella! Miksei näitä tehdä lisää?

[teesalama]

Hymy tulee huuleen näitä tarinoitakin lueskellessa.

Onkos tästä hienosta vihreästä vauhtihirmusta jo kuvia?

[Rynnäkkösämpylä]

Heh, kyllä!

Mielenkiintoista miten kuuppa kerää niin jumalattomasti katseita vaikka vielä vähän ennen 90-lukuakin joka toisella on sellainen ollut.
Mutta ei siinä mitään, on se silti hauska huomata kun oma auto piristää muiden päivää oman lisäksi

[vilpertti]

Hiihtoloma meni, mutta Weberiä ei tullut pellin alle. Sen sijaan kaikenlaista säätämistä ja käpistelyä tuli harrastettua jonkin verran. Aloitin käpistelyn varovaisesti vaihtamalla termarin, ensimmäisellä kerralla teki muisti jonkin älyttömän käppyrän ja termarin päälle tuleva kumirenkula jäi pois. Noh, eipä muuta kuin uusi yritys ja rinkula paikalleen. Onni onnettomuudessa oli se, että rinkulan asennuksen tuiskeessa sain pensaletkulta ruiskauksen pensaa silmään. Reikä perskeles oli letkussa, joten vaihdoin suodattimen ja kaasarin välisen pätkän.

Seuraavana hommana oli lenkkanan flektin laakerin vaihtaminen. Tähän hommaan sain kaveriksi kaverin, jolla on hyvä talli ja paljon kokemusta veenelkuista. Ensi töikseen kaveri nykäisi kuupasta konepellin irti mumisten, jotain jostain puuttuvista sokista. Katsoin operaatiota suuren järkytyksen vallassa. Olimmehan Spaden kanssa idiootteina poikina ruuvailleet ihan turhaan ruuveja irti viipasta tässäkin hommassa. Näkyy lähtevän kun taivuttaa sankoja sisäänpäin ja nostaa pois... Löysyttelimme siinä sitten maskia ja syyläriä vähän irtaalleen, jotta flektin sai irrotettua neliskanttisesta kiinnikkeestään. Kun ropelli oli poissa, aloimme lämmittämään pillillä laakerin kohtaa jakokopasta. Kun riittävä lämmennys oli saatu mielestämme aikaan, naputtelimme laakeria ulospäin. Lujassa oli, mutta lähti. Vähemmän käytetty laakeri nakattiin paikalleen toistamalla lämmityskuvio. Neliskanttinen flektin kiinnityslaippa ei tullut laakerin kaulalle ihan tarpeeksi pitkälle, vaan remmiin tuli vähän mutkaa. No, mennään nyt näin sitten vähän aikaa... Kuulemma ei talvella haittaisi, vaikka laittaisi väliaikaisesti lyhyemmän remmin, joka ei menisi ollenkaan flektin kautta. Pitänee hommata tämmöinen remeli varalle. Mikähän olisi oikea pituus?

Joitain pikkuaskareita touhusin näiden lisäksi, kuten: öljynvaihto, laatikkoöljyn tarkastus, kytkimen säätö... Kytkimen ilmaus pitää vielä suorittaa ja seurata, että pitääkö vaihtaa työsylinteriin tiivisteitä.

Kuupalle on kertynyt kilometrejä omistuksessani jo aika paljon ja lisää tulee sillä "käyttökattilani", eli Volvo on nyt uhkarohkeasti seisonnassa. Sairaus nimeltä Saabismi on ottanut virallisesti yliotteen. Mihinkähän minä poloinen vielä joudun tautini kanssa?

[jara]

Koin itse huumaavan tunteen, kun kävin talviseisonnassa ollutta kuuppaani käynnistelemässä ja tulille saatua se kuupan ääni ja pensan tuoksu sai hymyn huulille..
Ja kun 3 vuotta kestänyt alujen metsästys päättyi onnellisesti, niin heti 1.4 saa kyläläiset palan autoiluhistoriaa taas nähtäväkseen ja se ei ole mikään aprillipila...
Eikun onnea Vilpertille uuden elämän tyylin löytymisestä....

Ja aina kun kuuppa tulee vastaan niin perinteinen V- tervehdys.....

T. Jara

[Vesa Pohjalainen]

Ja aina kun kuuppa tulee vastaan niin perinteinen V- tervehdys.....

T. Jara

Millainen se on ??? ei kaiketi keskari pystyssä kuitenkaan

[ng900aero]

Ei kait vaan sama tervehdys kuin rättärimiehillä, teidän pitäisi keksiä oma
Eikös kuuppaan kannattaisi pistää sähköflekti, siis jos ei ole museokulkine, tuppaa kesällä ruuhkissä käymään turhan lämpöisenä ja talvella pyörii tuo remmivetoinen turhaan. Voisi kuvitella säästävän konettakin kun lämmöt olisivat tarkemmin kontrolloidut?
Mulla oli tuo sähköflekti aina suunnitelmissa mutta jäi laittamatta, pikkasen harmitti kesällä pitää ruuhkissa lämppäriä päällä +30 helteessä

[jara]

Se on se perinteinen voittajan merkki.....
Hemmetin hyvä ja erottuva tervehdys ois pistää vasen jalka ikkunasta ulos, mutta voipi olla hankalaa... Erottuis ainaskin niistä rättärimiehistä...
No lipsu taas asiasta...

[vilpertti]

Vasen jalka ikkunasta ulos

Ja siitä sitten jalkapohjalla nk. ylävitonen kaverin kanssa.

[lucaf]

nää mission impossible jutut on mainioita, näillä olisi taatusti tilausta myös kerholehdessä. odotan mielenkiinnolla nelosjaksoa...