Annetaan nyt muutama käytännön vinkki, elikkäs, jos haluat hyvän sauman puikolla, niin seevaa putken reunat ja jätä pieni ilmarako. Aja pienemmällä puikolla juurisauma, mielellään emäspuikolla, jos koneessa riittää potkua (kansankielisiesti ok 48 ). Pinnan voi sitten sutia isommalla puikolla ja kun olet tehnyt seevin, niin voit kevyesti levittääkkin.
Miksi ajaa kahdesti, kun kerrallakin saa osat liimattua, no juuri siksi, että pienellä puikolla pienemmällä virralla on helpompi hallita läpimenoa. Näin ollen sisälle ei muodostu mitään vuoristoa ja vingutettavaa on hyvin vähän. Sisäpuoliseen kuonan ja paskan poistoon käy mainiosti sopivalenkkinen kettinki, millä eestaas rassaamalla saa hyvin vaikeatkin putkilenkit puhdistettua.
Hehkutusta en suosittele, ellet todella tiedä mitä olet tekemässä. Metallilla ja varsinkin putkikäyrillä on taipumus venyä/kutistua juuri sinne suuntaa minne et odottanut.. Se sarja kyllä kuumenee ekassa käytössä niin paljon, että jännitykset katoaa.
Lasikuulapuhalluksella et tee mitään, on liian hellävarainen menetelmä. Teräsrae tai karkea hiekka puhdistaa pinnat ja antaa hyvän alustan maalille. Puhalluksessakin on suotavaa pitää jigi paikallaan, meinaan se puhalluskin saattaa vääntää.
Jigiä kannattaa käyttää hitsatessa, välttämätön jos erilliset laipat.
Älä jäähdytä vedellä, koska murtaa saumat ja saa saumoista kovat.
Jäähdytys paineilmalla tai vielä parempi, jos antaa jäähtyä ajan kanssa.
Kovametalli terällä saa kollektorin ja pakokanavien laipat mutoiltua näppärästi. Kaikki hiomakivet voit unohtaa, kuluu heti pölyksi..
Trust me, on opeteltu kantapään kautta
Saattaa tuo oma kompura olla vähän liian pieni tuollaiseen paineilma vinkuun 
