Asuin perheeni kanssa Göteborgissa 1970-luvun lopulla. Sain sponsoroidun vuodenvanhan Saab-99:n käyttööni. Auto pelasi kuin enkeli vuoden verran.
Oli elokuu ja käväisin Suomessa työmatkalla ja auto jäi pariksi viikoksi Tukholmaan Viking Linen parkkipaikalle.
Saavuin takaisn Tukholmaan perjantaina ja perhe odotti jo kuumeisesti lauantaina alkavaa lomamatkaa Italian Milanoon.
Poikkeuksellisesti päätin ajaa Göteborgiin Södertäljen ja Örebron kautta. (Normaalisti ajoin reitin E4:sta via Husgvarna-Borås)
Vähän ennen Södertäljeä jarrupalat kirskahtivat ja kurvasin tuttujen mekaanikkojen luokse, jotka vaihtoivat takapalat.
Muutama kilometri Örebrosta käynti pätki moottoritiellä ja kurvasin sisään kaupunkiin ja kohti Saabin liikettä. Oli pikkasen kiirus, koska kello oli jo lähes neljä.
Uljas ajokkini sammui keskelle kaupunkia, mutta ripeän toiminnan ansiosta saimme auton Saabin liikkeeseen ja vika korjattiin. Kondensaattorin johto oli mennyt poikki.
Ja taas matkaan.
Hieman ennen Alingsåsia vaihdelaatikko rahisi. No. Auto tutuille mekaanikoille Göteborgiin ja laatikko vaihdettiin yön aikana.
Kysäisin aamulla kavereilta, että onko öljyt laitettu.
-Joo, tottakai.
Perhe kyytiin ja lautalla Tanskan puolelle ja kuinka ollakaan Ålborgin moottoritiellä kuului hirvittävä pamaus ja musta savu tuprusi pellin alta.
Erinäisen säätämisen jälkeen Falckin hinausauto vei meidät sisämaahan noin 100 kilometrin päähän lähimmälle päivystävälle korjaamolle.
Vika: Öljyt oli kyllä vaihdettu paitsi vaihdelaatikkoon.
Tanskalaissälli lupasi vaihtaa uuden laatikon kolmen päivän sisällä. Siis hinausauton kyydissä takaisn Ålborgiin ja kolmen vuorokauden hotellisessioon.
Takaisn korjaamolle ja matkaan kohti Italiaan.
Vähän ennen Århusia bensa-asemalle. Avain katkesi bensakorkin lukkoon, jonka avaaminen oli tosi hankalaa ja työlästä.
Konehuone oli täynnä öljyä.
Tämä mekaanikko oli unohtanut vaihdelaatikon tiivisteen. Eikun takaisin.
Tiiviste paikoilleen ja kohti Italiaa.
Saksan puolella vaimoni halusi takakontista hölkkähousut. Takaluukun lukko simahti ja parin tunnin jyskyttämisen jälkeen luukku pysyi kiinni ja autobahnalle.
Sveitsissä St. Gothardin tunneliin oli 20 kilometrin jono ja juuri kun olimme pääsemmässä kaksikaistaseen tunneliin auto keitti.
Neljä tuntia ilman vettä ja ruokaa, ennen kuin huoltoauto tuli.
Alppien ylitys sujui hyvin, mutta jo heti Italian puolella Chiasson moottoritierampilla katosivat valot.
Pieni Saab-poloisemme oikein huojahteli Maseratien ja Lambojen ilmavirrassa.
Peruutus, pois stradalta ja kuin ihmeen kaupalla hansikaslokerosta löytyi sulake ja valot tulivat päälle. Ajoin kinttupolkuja pitkin määränpäähämme Casanova Lonatiin.
Seuraavana aamuna piti lähetä viininhakureisuun vuorille, kun kuljettajan puoleisen penkin mekanismi petti ja penkki juuttui sellaiseen asentoon, että kuskiksi piti pistää pienikokoinen Pasquale.
Paluumatkalla vastaantullut kuorma-auto pyyhkäisi kuljettajan puoleisen peilin viinivainioille.
Tässä vaiheessa vuokrasin pikku Fiatin.
Paluumatkalla Ruotsiin Saab kävi kolmella pytyllä ja Alppien ylitys oli tuskastuttavaa ja hidasta. Varsinkin kuorma-autokaistalla.
Oikaisen vähän tarinaa.
Kotona Göteborgissa, kun tavarat ja viinit oli purettu, auto ikään kuin lysähti kasaan. Kanteen tuli noin parin millin halkeama.
Se siitä meikäläisen saabismista.
Jälkikäteen kuulin, että tämä oli niin sanottu maanantailinjan auto.
Vanhin tyttäreni (31v.) nauraa tätä reissua vieläkin vedet silmissä.
Veljeni vastaavasti on oikein onnellinen Saab-mies.
Ps. Muistaakseni tuon vuosimallin ja linjan Saabeja vedettiin urakalla takaisin tehtaalle.
Parhain terveisin
http://www.keijo.fi
