Risto kirjoitti:Tämä taas ilmeisesti johtuu ns. pallosilmän tai pelisilmän puutteesta eli ei osata arvioida liikkuvien kappaleiden liikeratoja ja niiden keskinäisiä suhteita. Yleensä pelisilmä kehittyy jo lapsena....
Ihan hyvä vertaus tuo pelisilmä. Pelisilmää tosiaan puuttuu niiltä jotka yrittävät lähteä ohittamaan edellä ajavaa joka on selvästi ohitusaikeissa ja osoittaa sen jo alkuvauhdin kerämisellä. Muut tilanteessa olevat ajoneuvot eivät välttämättä pidä nopeuttaan vakiona vaan toimivat omien intressiensä mukaan.
Risto kirjoitti:
Lisäksi oma riittämättömyyden tunne ajaa nämä toistaitoiset vaatimaan muille rajoituksia ja tyrkyttämään omien pohdintojensa rajallisin kyvyin saavutettuja johtopäätöksiä.
Niinpä
Joskus 70-luvulla oli asiat toisin, toistaitoisille ohittajile tehtiin asiat hyvin helpoksi.
Ote tieliikennekirjasta vuodelta 1971: "Kapealla tiellä ja milloin olosuhteet muuten sitä vaativat, kuljettajan on tarkkailtava takana olevaa tietä. Milloin hän havaitsee sieltä lähestyvän ajoneuvon, hänen on mahdollisuuksien mukaan viipymättä annettava tälle tilaisuus ohittamiseen. (TLA 16:5)" - tuolla periaatteella siis jonon viimeinen piti päästää ensimmäisenä ohitukseen
Pitkä aika siihen asenteiden muuttamiseen todella kuluu, tuo lainkohta on kai poistettu vuonna 1981. Vanhojen lainkohtien ymmärtäminen auttaa joskus ymmärtämään nykyisin 50+ vuotiaiden ajotyyliä ja mielipiteitä mutta hämmästyttävältä näyttää että vuoden 1981 tieliikennelain jälkeen syntyneidenkin mielipiteissä näyttää olevan jotain perua näistä vanhoista. Ehkä homma menee niin että ne opetukset siirtyvät polvesta toiseen, tarvittaneen 2-3 sukupolvea ennenkuin nopeusrajoitettuun vilkkaaseen liikenteeseen täysin sopimattomat ajatukset saadaan kitkettyä pois.