Siinä pieni pala konehuoneesta, kaikki alkuperäiset tarrat, liput ja laput kunnossa, vuodelta 1999. Taustalla näkyy uudenveroista peltiä, tämänikäisestäkin Mersusta sitä vielä löytyy. Lucasin kirous yltää myös Mersuun asti, näköjään.
Tänään hinkattiin Hesassa Hesa Cupin tiimoilta ympäriinsä. Onhan se kiva automaatilla päästellä tuolla suuressa maailmassa, Hiacella olisi ollut varmaan vähän työläämpi päivä. Kylmänä laatikko on vähän kulmikas 1-2 vaihdon välillä, lämmettyään toimii siistimmin, mutta vaihdon kyllä huomaa. Muuten laatikko ei käytännössä tee itseään tiettäväksi. Varmaan joku hifisti tuohon öljyt, suodattimen ja jonkun monista komponenteista vaihtaisi, mutta en taida sitä seuraavan omistajan avuksi tehdä, vaan tekee sen sitten ihan itse. Mun käytössä tämän parasta ennen päiväys on joskus syyskuussa. Sitten mietitään, josko pärjättäisiin ihan vaan Hiacella ensi talvi. Voihan se toki olla, ettei malta pysyä kaupanteosta erossa, siltikään. Toki, jos tämä ei kellekään kelpaa, niin sitten jää pidemmäksi aikaa.
Lyhyt keskustelu pääkäyttäjän kanssa kirvoitti kommentin, että jarrut vähän vinkuu. Antaapi vinkua, valitetaan sitten ekassa huollossa asiasta. Tällä tahdilla siihen ei mene kuin 3kk... Imuroitsin vähän vekotinta sisältä ja kaupan päälle puhaltelin konehuoneesta pölyt pois, oli yllättävän vankassa pölykerroksessa. On se vaan kätevä tommonen Kärcherin iso imuri, joka myös puhaltaa. Kulutusmittari autossa näyttää jumiutuneen 6.0 lukemiin, edellisestä tsekkauksesta on 1700 km, eikä eroa. Siihen tuo näyttää ainakin näin kesäkeleissä nyt menevän emännän ajossa. Mikä lie virhe tuossa, en tiiä, enkä ota selvää.
