ng900aero kirjoitti:Niin siis en tiedä millainen vesi täällä Tuusulassa on, ei se ole ainakaan kovin kalkkipitoinen, jos vertaa esim Helsingin kantakaupungin veteen, ainakaan kaakeleita ei tarvitse puhdistaa kaiken aikaa kuten Helsingissä piti.
Noissa on kysymys lähinnä veden Ph:sta, kloorista ja klorideista. RST ei esimerkiksi siedä klooria ja klorideja, siksi se ei ole oikein hyvä valinta kunnallisen vesijohtoverkon alueelle. Vaikka nykyään ei kloorausta juuri harrasteta ihan jokapäiväiseen vesijohtoveden desinfektioon niin siihen on joka vesilaitoksella valmius ja joka vesilaitos klooraa vettä silloin tällöin enemmän tai vähemmän (täällä kumisaapaskaupungissa enemmän, meillähän on normaalista vedessä klooria vain normaali määrä

).
RST:n hitsisaumoissa, kierreliitoksissa ja yleensä jokapaikassa missä on rakoja tulee kysymykseen myös happipitoisuus, muut liuenneet kaasut, mineraalit jne. Hitsisaumoissa on aina jonkin verran huokosta ja huokosissa paikallinen korroosioympäristö saattaa olla hyvin erilainen kuin kuin huokosen ympäristössä... hitsisauman muutosalueen lisäksi tämä on toinen syy siihen miksi saumat ruostuvat niin herkästi. Muutosalue hitsissä on yleensäkin sellainen että niillä hitsausprosesseilla, joilla tämän kaltaista tavaraa hitsaillaan, ei ole mitään mahdollisuutta päästä likikään perusmateriaalin korroosion kestoa oli lanka sitten mikä hyvänsä.
Korroosio vesiympäristössä on ihan pirun monimutkainen asia ja loppujen lopuksi mikään ei ole yksiselitteistä ja varmaa... paitsi se että jos materiaali on ei-metallinen niin siihen ei korroosio tod.näk. iske - siksi emaloitu on hyvä.
ng900aero kirjoitti:Luotin ukon mielipiteeseen siitä, että rosteri kestää mitä vaan, koska hän on tehnyt elämäntyönsä meijereillä laitosmiehenä, ja nähnyt mihin kaikkeen rosteri voikaan joutua, on hitsaillut päivittäin rosteria, ja nähnyt kuinka mitälie lipeää ja muita myrkkyjä menee sen läpi, eikä rosteri, tai rosterisaumat ole olleet moksiskaan.... siksi ajattelin kanssa että eiköhän rosteri kestäisi jonkin Tuusulan verrkovedenkin

Kuten Kalle jo sanoikin niin elintarviketeollisuuden putket on eri tavaraa kuin kuluttajamarkkinoille suunnatut vesivaraajat.
Näissä jutuissa menee alan suorittavan työn ammattilaisiltakin (ja monesti muiltakin) usein puurot ja vellit sekaisin. Ruostumaton ja haponkestävä teräs on eriasia ja niitä molempia vielä on erilaisia ja eri käyttötarkoituksiin.
ng900aero kirjoitti:Ainakin ammattihitsari, jonka kanssa puhuin puhelimessa, ja joka näki kuvia tuosta varaajamme vauriosta, oli sitä mieltä myöskin, ettei rosterisauma saa alkaa vuotamaan minkään veden vaikutuksesta, ja että tuossa pöntössämme on ihan selkeä valmistusvirhe.
Voihan siinä valmistusvirhe olla ja varmaan onkin, kaksi vuotta on lyhyt aika vaikka tilanne olisi millainen. Sinänsä en kyllä paljon laske painoa sille mitä ammattihitsari sanoo tälläisestä jutusta... hitsarin ammattitaito on hitsaamisessa, ei korroosioilmiöiden tuntemuksessa.
ng900aero kirjoitti:...kuten maahantuoja väitti 2 vuotta sitten, koska varaajan alaosa vastusten viereltä on eristämätön, niin siihen muka syntyy kylmärintama tms, ja sitten vettä kondensoituu sinne suoraan vastusten sähköjohdoille

Kertoo aika paljon siitä millaisella ammattitaidolla näitä laitteita kuluttajalle kaupataan... toisaalta ei liene mitään syytä uskoa että tehtaalla olisi suunnittelijakaan ollut paljon myyntimiestä fiksumpi.
ng900aero kirjoitti:Harmittaa vaan kaikkinaisten nykytuotteiden laatu, tuokin varaajan vastuslaippa saattaisi revetä hitsauksistaan koska vaan, ja sittenkö maahantuoja muka korvaisi surkean tuotteensa aiheuttaman totaalisen vesivahingon, tuskin??? Vaan en tosiaankaan ymmärrä minkä ihmeen vuoksi pitää ylipäätään valmistaa näin huonoja tuotteita, joita ei saletisti edes testata tuote kerrallaan riittävän kovilla testeillä?
Kyllä ne testataan, mutta tuotteen elinkaaren aikana on mukana koko joukko rasituksia, joita ei testeissä voi huomioida. Korroosio on esimerkiksi yksi sellainen, käyttöympäristöhän on aina kuitenkin loppukäyttäjän vastuulla.
Nykytuotteiden laatu kyllä tuppaa olemaan melkoista p**kaa... aina suunnittelusta ja valmistuksesta myyntiin ja asennukseen... ja vaikka meillä on kuinka hienot tuotevastuulait ja kuluttaja-asiamiehet sun muut niin loppuviimeksi kukaan ei koskaan ota vastuuta yhtään mistään.
Yksi yksinkertainen syy on se että mikään yksittäinen vaihe tuotteen valmistuksessa ja matkassa kuluttajalle ei saa maksaa mitään. Kaikki pyörii monen portaan kautta, joista jokainen tarvitsee työlle ja materiaaleille jonkinlaisen katteen. Kaikkeen liittyy jos jonkinlaista, koeponnistusta, sertifiointia ja muuta turhaa paperinpyöristystä ja tarranliimailua ja senkin tekijä tarvitsee työlleen katteen. Kun kaikki ynnätään yhteen niin lopputulos on se että materiaalit ja valmistus eivät saa maksaa yhtään mitään tai tuotteesta tulee niin kallis että sitä ei osta kukaan. Sitten päästäänkin vanhaan tunnettuun faktaan että jos maksaa palkaksi banaaneja saa töihin apinoita. Esimerkiksi rakentamisesta on tehty niin jumalattoman säädeltyä ja sertifioitua että sen siivellä elää valtava määrä siipiveikkoja, jotka eivät tuo asiaan mitään lisäarvoa vaan ainoastaan pumppaavat kustannuksia ylöspäin.