Uni 1: työkeikka
Oisiko tästä joku kolmisen viikkoa aikaa, kun näin unta että saatiin töihin asiakaskeikka, jossa piti asentaa ja käyttöönottaa levyjärjestelmä asiakkaan omassa konesalissa. Hommaan valittiin minä ja yksi tietty kollega, joka on aika hyvä ja rauhallinen kaveri näissä hommissa, sekä oli unessa käynyt ennekin kyseisellä asiakkaalla, minä nimittäin en ollut.
Eipä siinä, tuollaset on sinänsä ihan kivoja hommia, vaikkei varsinaisesti mun tehtävälistalle yleisesti kuulukaan. Tuosta olin kuitenkin innoissani, kun se asiakkaan konesali sattui olemaan avaruusasemalla. Minä ekaa kertaa avaruuteen matkustavana olin ihan innoissani - ja kun olin mukana ainoana ensikertalaisena (sinne oli meiltä töistä lähdössä joku kymmenkunta heppua yhteensä) niin muut jo vähän toppuutteli että ei se nyt niin hienoa ole. Keräännyttiin sitten jengillä firman pääkonttorin yläkerrassa salaiseen matkustusaulaan, johon mennessä tarkistettiin jo paperit, passit yms. Onneksi ei kuitenkaan kirjoitettu NDA:ta, koska muutenhan en voisi tännekään aiheesta kertoa
.No, siitä sitten matka-aulasta, kun kaikki olivat paikalla ja kello täysi, pakkaannuttiin takakulmassa olevaan pyöreään kapseliin, joka osoittautui hissiksi. Hissi laskeutui ensin alas maan tasalle ja lähti kulkemaan raiteita kohti avaruustukikohtaa. Kehuskelin siinä kollegalle, että kyllä meidän konttori on oikeastaan aika hyvällä paikkaa, kun siihen pääsee kuitenkin kohtuu järkevästi ajamaan ja on tuo EASAn tukikohtakin ihan vieressä. Hissikapselin raide kulki korotetulla pientareella, josta näkyi tukikohtaan, toisin kuin tieltä. Siellä oli parikin rakettia lähtövalmiina, mentiin niistä ohi ja lopulta kolmannen raketin viereisen tönön seinää pitkin taas ylös. Siitä sitten sellaiseen pieneen aulaan, josta pääsi johonkin lounge-tyyppiseen tilaan johon me mentiin ja samaan aikaan SpaceX:n konkarit leimaili itseään sisään ihan arkisen oloisesti ja tallusteli rakettiin sisään. Tässä kohtaa takaani pölähti autoharrastajakaveri (joka ei muuten liity asiaan millään tapaa) joka totesi "Tuossa nuo Teslan kaverit jo leimailee itseään kyytiin". Tässä kohtaa tajusin, että kassi, jossa on mun passi, jäi sinne firman konttorin yläkerran matka-aulaan ja ehdin miettiä että pääsenkö sittenkään raketin kyytiin. Sitten heräsin.
Hieman jäi halju olo tuosta ettei keretty rakettiin asti ennen heräämistä. Pitsin-himpulat että olisi kyllä mielenkiintoinen työkeikka oikeastikin, on vaan kohtuullisen epätodennäköinen. Eikä ainakaan Google Mapsin satelliittikuvissa näy meidän konttorin lähimaastossa EASAn tukikohtaa
Uni 2: joku reissu
No, hyvän työmatkan jälkeen päästään sitten vähän hämmentävämpään tavaraan.
Bauttiarallaa viikko sitten näin unta, jossa olin reissussa jollain porukalla. En saanut tarkemmin selvää, milä perusteella tuo porukka oli kasattu, mutta siinä oli kavereita, sukulaisia ja jotain muita tyyppejä, puolisoani en kuitenkaan reissussa nähnyt. Oltiin jenkeissä jossain tapahtumassa ja yhden tapahtumapäivän jälkeen lähdettiin kävelemään hotellia kohti. Tässä kohtaa yksi tuosta "joitain muita tyyppejä" - hemmo, joka oltiin aika avoimesti tunnustettu koko jengin mulkuimmaksi häiskäksi, paahtoi yhtäkkiä ohi jollain sähköpotkulaudalla tms, veti jostain yllärihyppyristä piiiiiitkän ja komean ilmalennon, tupsahtaen jonnekin pihanurmille.
Me oltiin vähän että sinnehän meni, mutta käveltiin kuitenkin katsomaan. Kyseessä oli jonkun armeija/metsästys/urheilu -komboseuran premissit, siellä se sankari köllötteli taju kankaalla nurmikolla korkeiden aitojen sisäpuolella. Kulman takaa löytyi paikan portti, jonka vierellä oli pätkät betoniaitaa ja portin molemmin puolin oli korkeat, mutta kapeat häkit, joissa molemmissa oli joku peura tms häkitettynäa ahtaasti pystyasentoon. Aivan selvää eläinrääkkäystä ja jokuhan siinä keksi sitten pelastaa tilanteen ja päästää toisen peuran häkistään pois. Arvostan sinänsä, että tuollainen rääkkäys on ihan arsesta, mutta se halvatun peura keksi jostain suuttua mulle. Siinähän meni loppuilta rattoisasti kun juoksin ympäri kylää helevetin vihanen urospeura perässäni.
Lopulta onnistuin eksyttämään peuran ja pääsin hengähtämään helpotuksesta, kun paikalle tallusteli sorsa. joka myös alkoi äkäilemään ihmeesti. Sorsalla oli kuitenkin pupun korvat, koska sorsan hyökätessä onnistuin nappaamaan korvista kiinni ja pitämään nokan irti omasta pärstästäni. Siinä sitten rempoiltiin sorsan kanssa ympäriinsä ja päädyin johonkin puiston kulmalle. Puistossa penkillä istuskeli joku tyyppi ja penkin vieressä istuskeli rennosti ihan oikea, aikuinen puuma. Hämmästyessäni puumaa huomasin että sillä onkin talutushihna ja se on tuon istuskelevan tyypin lemmikki. Tässä vaiheessa varsin väsyneenä ja vittuuntuneena kysyin sitten sedältä kohteliaasti, että "Voisikohan sinun puumasi syödä minun sorsani?", josko sitten pääsisin vihdoin nukkumaan. Setä katteli että eipä tuossa sorsassa juuri syötävää ole, vähän ehkä poskissa mutta anna pois, kyllä se varmaan suupalana kelpaa. Työnsin sorsan puumalle, puuma söi sorsan ja pääsin vihdoin jatkamaan matkaani - tässä kohtaa keskellä yötä - majoitukseemme.
Majoituspaikkamme oli siinä aika lähellä ja se oli joku huoneistohotelli, missä oli yhteinen olohuone usealle makuuhuoneelle ja meitä oli ripoteltu sinne makuuhuoneisiin sitten. Minä kömmin siinä riutuneena makkariini ja totea että mun sängyllä on peitto puoliksi auki ja siinä istuskelee joku pieni apina. Lösähdän olkkarin tuoliin pötköttämään tajuten, että vieressä olisi sohvakin mutta nyt alkaa energia olla lopussa, joten jumahdin siihen tuoliin. Tässä kohtaa aukeaa toisen makkarin ovi, sieltä tallustelee serkkuni ja ihmettelee että miksi minä siinä röhnötän. Muistan elävästi todenneeni "No v**tu mun sängyssä on apina", mihin yhtäkkiä paikalle pölähtänyt veljeni (joka oikeastikin asuu jenkeissä) toteaa että "se nyt on ihan normaalia, niitä on täällä joka paikassa".
Ja sit mä heräsin.
Ei niin mitään käsitystä, että miltä pohjalta alitajunta on leiponut koko ameriikan vapaan eläinkunnan olemaan minulle vihainen, mutta aivan käsittämättömän hämmentävän unen siitä ainakin sai aikaan. Toivottavasti ei ihan heti näy vastaavaa tai etenkään jatko-osaa. Tai jos näkyy, niin toivottavasti puumasetä on sittenkin auttamassa.
