Onhan siitä jo tovi kun aloin harkitsemaan tonnarin hankkimmista alle. Alkuun toki seurasin hintoja ja tarjontaa, mutta sitten tein päätöksen ja Aerotonnaria lähdettiin etsimään. Nettiautoa ja blocketia selattiinkin ahkerasti ja silloin tällöin muutama ehdokas tulikin eteen. Kuitenkin nämä itseäni kiinnostaneet olivat sen verran haluttuja laitteita, että olin jatkuvasti askeleen muita jäljessä. Tämän vuoksi päätin hieman höllentää kriteereitä. Ei tarvinnut enää olla Aero, mutta ahdettu B234 ja nahkasisusta ym. varusteita oli kuitenkin pakko löytyä.
Lopulta silmiini osui Helsingissi jobbarilla myyynnissä oleva Saab 9000 CSE. Myynti-ilmoitksen parempi tarkastelu paljasti myös, että kyseessä on ns. A50/jubilee. -97 piti tietääkseni olla 9000 viimeinen vuosi, mutta valmistutta jatkettiin kuitenkin vielä -98. Mallin tuomia etuja on runsas varustelutaso sekä Aeroistakin löytyvät puskurit ja helmat. Tässä vaiheessa soittotiedustelua myyjälle, joka kertoi autosta yhtä ja toista. Kulkupuolikin on kunnossa ja myyjän mielestä voimaa on enemmän kuin alunperin. Tässä vaiheessa ostopäätös oli jo lähes tehty, joten kaverin kyytiin ja Saabin nokka kohti Helsinkiä.
Perille päästiin yhden harhaanajon jälkeen ja hieman "liikkeen" pihaan ajaessa hirvitti, että mitä siellä odottaa. Ei siis ulkoisesti ollut kovinkaan kaksinen piha rakennuksineen. Auto kuitenkin näytti olevan kuvia vastaavassa kunnossa ja kaverin kanssa kierreltiin auton ulkona ja paria yksityiskohtia (lommoja) huomioitiin. Kuitenkin muutoin kunnossa olevaksi peliksi päällisin puolin todettiin, joten seuraavaksi sisätilat tarkasteluun. Eipä sieltäkään mitään kummoista löytynyt. Konepelti auki ja ensin huomioin toki "kuulumattomat" osat, eli magneettiventtiili letkuineen. Tämähän tosin oli vain plussaa.
Tämän jälkeen jäljellä olikin eniten ostopäätökseen vaikuttaa tekijä eli koeajo. Saan avaimet käteeni ja valmistaudun käynnistämään autoa tottuneesti painamalla kytkinpolkimen alas - ja sinnehän se jäi. Myyjää hakemaan sisältä ihmettelemään tapahtunutta. Hetki pähkäiltiin ja pumpattiin poljinta ja ilmattiin ja pumpattiin poljinta. Hiljalleen kytkinpoljin virkosi, joten päästiin koeajolle. Tässä vaiheessa kello tosin oli arkipäivänä lähes kolme, mutta jonkinlainen koeajo ruuhkan keskellä saatiin ajettua. Kuitenkaan täyttä varmuutta myyjän puhumista tehoista ei saatu.
Sen verran vakuutti kuitenkin koeajolla, että ostopäätös varmistui, joten alkoi rahojen lyöminen tiskiin ja papereiden täyttö. Pyynti oli suht korkea, mutta sain lommojen ja kytkinongelman takia tiputettua hintaa reilusti. Jäljellä oli siis enää vain ~250km matkaa kotiin ja annoin satkun avaimet kaverille. Sen verran oli ruuhkaa neljän korvilla, että moottoritielläkin ajeltiin max. 60km/h useamman kilometrin. Tämä oli minulle ja varmasti myös mukana olleelle kaverille uusi kokemus. Liikenne kuitenkin hälveni Helsingin jäädessä kauemmmas taakse ja Karnaisten tunnelissa uskalsinkin kokeilla survaista kaasupolkimen ensimmäistä kertaa kunnolla lattiaan. Hetken auto mietti, mutta sitten lähdettiin ja reippaammin mitä alkuuperäiset 170hv jaksaisi tällaista autoa kuljettaa. Persdyno sanoi, että +200 on varmasti.
Muutoin kotimatka meni molemmilta autokunnilta hyvin ja olin tässä vaiheessa vielä onnellinen tonnarin omistaja.
Tankkaustauko paluumatkalla.
Kotipihassa vastapestynä
