99 2.0L -75 kunnostus

[tturku]

Kyllä nyt kelpaa alkaa kasaamaan!

[mestari]

Mikäs kasailee töiden jälkeen.viikonloppuna

[Baas900]

Mukava seurata kun homma tapahtuu ja projekti etenee.

Yleensä tällaiset projektit lässähtää heti alkuunsa kun purku on saatu tehtyä, tai jää muuten ikuselle haaveilun asteelle, mutta nyt näyttää olevan tekijähenkilö asialla.

[mestari]

Hyvältä näyttää

[lepidus]

Tottahan se on niin, että eivät nämä tekemättä valmistu.
Se on kuitenkin erittäin tärkeää, että tavoiteltu lopputulos ja jonkinlainen ajatus sen saavuttamiseksi on koko projektin ajan mielessä. Projekti etenee hirvittävän paljon helpommin ja vähemmin kompromissein jos miettii asiat yksittäistä työvaihetta pidemmälle. Eli ei se "turboruiskupakoputkipohdinta" ihan turhaa ole. Jos haluaa lintata kotteron maahan ja mahduttaa alle 20" 385 leveät pyörät, niin se on kyllä huomioitava jo ihan projektin alkumetreillä.

Tämän projektin kanssa tullaan kuitenkin noudattelemaan alkuperäisyyttä järjen rajoissa. Sunnitelmalisuutta ja pitkäjänteistä työtä se vaatii toki sekin. Mitään parin päivän tai viikonlopun hommiahan tämän mittaluokan kunnostukset eivät ole.

Janne

[mestari]

Lähinnä kommentoin yleisellä tasolla.en p.o projektia

[lepidus]

Muistuupas mukavasti mieleen mikä homma siinä aikanaan oli kaapia kaikki bitumit irti tuolta pohjasta.



Yhtä hiki se tulee näitä uusia paikalleen telatessa.

Janne

[lepidus]

Taasen pientä edistytstä on taasen tapahtunut tämän projektin kanssa.

Pohjan valmis punainen maalipinta piti lähteä piilottamaan kiveniskusuojalla. Ensiksi vain käärien koko laite suojamuoviin ja teipaten kaikki reiät sisäpuolelta umpeen.



Kilo tolkullahan mokomaan pohjaan sai tavaraa ruiskuttaa, mutta asettu se lopulta kuitenkin. On muuten, näin puolisokealle, kätevää tavaraa suihkia tuollainen joka vaihtaa väriä kuivuessaan.




Kuivuttuaan koppi onkin siinä kunnossa, että sen pääsee laskemaan vartaasta rullakon päälle.

Janne

[lepidus]

Mittatilaustyönä valmistettu rullakko tuli kyhättyä paikalleen. Tämän päällä on tarkoitus tehdä Saabi melko pitkälle "tekniikkavalmiiksi".



Kiinnitys on hoidettu nostokorvakkeisiin sopivalla kulmakappaleella, joka pultataan telineen jalkoihin kiinni. Näin rullakon runko kiristyy tukevasti paikalleen ja se irtoaa sievästi avaamalla neljä pulttia.


Rullakon rungongossa on pienet korvakkeet, jotka estävät sen liikkumisen sivusuunnassa koriin nähden.


Sitten se olisi vaan nostettava lattialle.


Janne

[387]

Käytän kesäisin Saab lippistä, Nostan kyllä korkealle kun tätä tekemistä seuraa.

[IC1970]

Upean näköistä jälkeä, tätä on ilo seurata !

[argi]

Hattu päästä täälläkin, hieno seurata laadukasta ja määrätietoista tekemistä!

—Timppa

[Saabfield]

Vau!
Uskomattoman tarkkaa ja tinkimätöntä työtä. Tämä projekti saa omat puuhasteluni Saabin parissa tuntumaan aikamoiselta räpeltämiseltä, vaikka olenkin kunnostanut niitä lähinnä käyttöautoiksi. Ei ole tällä hetkellä resursseja eli paikkaa ja varaa läheskään vastaavan tason läpikäynteihin, mitä tässä tapauksessa on tehty. Joskus tulevaisuudessa toivottavasti pääsisin mukaan tuollaiseen Saabin peruskunnostukseen. Siihen asti jatkan pukkien päällä olevien projektien kanssa räpeltämistä kylmällä lattialla maaten ja jatkan haaveilemista kunnnon tallista ja koripukeista.

Tekee oikein pahaa katsoa, kun tuo kaunis ja täydellinen sisätilan ja varsinkin pohjan maalaus peitetään kokonaan näkyvistä. Ei ne ole tehtaalta lähtiessäkään olleet lähellekään tuota tasoa nuo maalaukset. Miten muuten, kun tuo punainen maali vaikuttaa todella kiiltävältä, niin vaikuttaakohan se tuon pohjan suojausaineen kiinnipysymiseen? Ei ilmeisestikään hiottu maalia ennen pintaruiskutusta? Omien kokemusteni mukaan suoja-aineet saattavat lohkeilla helpommin kiiltävän maalin päältä, kuin hiotun mattapintaisen maalin päältä. Tässä autossa se tuskin tuottaa minkäänlaisia ruosteongelmia, kun tarkoitus ei selvästikään ole tehdä ympärivuotista käyttöautoa ja maalia on sen varran, että pitäisi kestää seuraavat sata vuotta ilman erillistä suojaustakin.

Onko tuo röpelö massa pohjassa ja pyöräaukoissa muuten jonkinlaista lavakatetta vai perinteistä helmaröpöä? Itse olen käyttänyt noissa kohdin vain perinteistä hieman pehmeää pohjamassaa. Nyt on yksi Saab 900 projekteistani siinä vaiheessa, että pitäisi suojata nuo lokasuojien sisäosat jollain. Pitäisiköhän laittaa tälläkertaa tuollaista röpöä itsekin? Mikä mahtaa olla paras tapa suojata ja millä. Jos jou tietäisi minua paremmin. Renkaiden kuviokohdat ovat ongelmallisimpia, kun hiekka ja kivet puhaltavat suoja-aineet helposti pois. Jos siis ajelee paljon kuraisia hiekkateitä, niinkuin minä. Pelkällä asfaltilla ajellessa ongelma varmaan pienempi tai olematon.

[lepidus]

Vau!
Uskomattoman tarkkaa ja tinkimätöntä työtä.

Kiitoksia kommentista, vaikka ainahan sitä voi tarkemminkin tehdä. Sille ei ole ylärajaa olemassa . Toisaalta jos vähän vaan pikaseen aina korjailee, niin saa olla korjaamassa koko ajan ja vuosien lopputulema on sitten helposti ihan tekemätön kötö.

Tekee oikein pahaa katsoa, kun tuo kaunis ja täydellinen sisätilan ja varsinkin pohjan maalaus peitetään kokonaan näkyvistä. Ei ne ole tehtaalta lähtiessäkään olleet lähellekään tuota tasoa nuo maalaukset.

Kaunista ja täydellisestä ollaan vielä kaukana. Lähinnä artistin näkemys kelvollisesta . Näyttelyständille tätä ei kuitenkaan tehdä seisomaan, vaan sillä pitää myös uskaltaa ajaa. Ajamisen pitää myös olla mahdollisimman mukavaa, joten "rämisevä peltilaatikko" ei kelpaa. Eihän se auta kuin peittää kaikki mahdollinen pelti resonointia absoirvoivalla kamppeella. Pienen koputtelun jälkeen voin kuitenkin todeta, että tuhti kerros (7 purkkia pohjassa ja pyöränkoteloissa) tuota röpöä myös vaimentaa ääntä ihan kelvollisesti.

Miten muuten, kun tuo punainen maali vaikuttaa todella kiiltävältä, niin vaikuttaakohan se tuon pohjan suojausaineen kiinnipysymiseen? Ei ilmeisestikään hiottu maalia ennen pintaruiskutusta? Omien kokemusteni mukaan suoja-aineet saattavat lohkeilla helpommin kiiltävän maalin päältä, kuin hiotun mattapintaisen maalin päältä. Tässä autossa se tuskin tuottaa minkäänlaisia ruosteongelmia, kun tarkoitus ei selvästikään ole tehdä ympärivuotista käyttöautoa ja maalia on sen varran, että pitäisi kestää seuraavat sata vuotta ilman erillistä suojaustakin.

Pohjalla on Temacoat eopoksi primeri ja sen selkään on vedetty sävytetty Temacoat RM 40. Eli maalattu pinta on jo sinällään upporasituksen kestävä ja riittäisi, vuosikausiksi, kesäkäytössä pikitiellä ajeluun sellaisenaan. Ajatuksena tässä on ollut se, että tehdään kestävä pinta pellin päälle (primeri ja sealeri) ennen sen peittämistä millään "kamppeella". Tehtaalta lähtiessäänhän nämä, massalla tai bitumilla, peitetyt alueet ovat olleet harmaita. Pelkän primerin päälle en kuitenkaan suostunut bitumimattoa tai alustamassaa sipaisemaan. Syy RM 40 sävyttämiselle oli se, että näin pääsemme pintamaalin kanssa vähemmällä. Punainen kun on surkeasti peittävää.

On totta, että jotkut pinnoitteet (varsinkin kutistuvat) saattavat lohkeilla herkemmin, tai tarrttua honommin hiomattomille koville maalipinnoille. Testasin tämän röpömassan tartuntaa pohjaan (tankin alle) ennen varsinaista turaamista ja tuntui tarttuvan kuin täi tervaan. Miten se kestää aikaa, sen aika näyttää. Tietenkään yhtään likaiselle pinnalle en edes harkitsisi tuota suihkivani.

Onko tuo röpelö massa pohjassa ja pyöräaukoissa muuten jonkinlaista lavakatetta vai perinteistä helmaröpöä? Itse olen käyttänyt noissa kohdin vain perinteistä hieman pehmeää pohjamassaa. Nyt on yksi Saab 900 projekteistani siinä vaiheessa, että pitäisi suojata nuo lokasuojien sisäosat jollain.

Röpelö on 3M 08881. Erinäisten sattumusten seurauksen levitin tuon painesäiliöruiskulla 1.8mm suuttimella ja 1,5–2 bar paineella. Suuremmalla suuttimella tai massaruiskulla saattaisi homma hoitua hätäisemmin, mutta sujui se noinkin.

Pitäisiköhän laittaa tälläkertaa tuollaista röpöä itsekin? Mikä mahtaa olla paras tapa suojata ja millä. Jos jou tietäisi minua paremmin. Renkaiden kuviokohdat ovat ongelmallisimpia, kun hiekka ja kivet puhaltavat suoja-aineet helposti pois. Jos siis ajelee paljon kuraisia hiekkateitä, niinkuin minä. Pelkällä asfaltilla ajellessa ongelma varmaan pienempi tai olematon.

En välttämättä tiedä paremmin, mutta yhtään likaiselle tai rikkinäiselle maalipinnalle en mitään "röpöä" suihkisi. Ennemmin kotelosuoja-ainetta ja siihen perinteistä massaa selkään. Tiivis maalipinta ehjän pellinpäällä estää kyllä ruostumisen. Se maalipinta pitää vaan saada pysymään ehjänä.

Janne

[Saabfield]

Kiitos vastauksista. Samalla linjalla itsekin, että ei sillä päällipinnotteella ole väliä tai merkitystä, mikäli pohjakerrokset kehnoja tai ruostetta jäänyt alle. Tärkeintä on pitää pinta ehjänä ja edes jollain aineella suojattuna. Monta kertaa olen joutunut paikkaamaan Saabien peltejä paksun suojakerroksen alta, kun on jätetty ruostetta alle tai aiemmin huonosti paikattu. Juuri työn alla olevassa vuoden 1986 900:ssa pohja on peitetty paksulla kerrosta jollain kumman ruskehtavalla ja todella sitkeällä aineella ja kun viimein sain tuon pinnoitteen pois, niin alla ollut pelti oli, kuin auto olisi joskus mereen dipattu tuulilasiin asti. Väitän, että paremmin olisivat pelllit kestäneet ilman tuota suoja-ainemössöä. Tai ainakin korjaustarpeet olisivat olleet aiemmin näkyvissä. Massan alta pajastui myös aivan kauheita paikkausyrityksiä, jotka näyttävät siltä, kuin joku olisi puikoilla yrittänyt hitsata sokkona ilman maskia. Joten ei kannata aina uskoa, kun myynti-ilmoituksessa lukee, että täysin ruosteeton ja massattu pohja. Tässä tapauksessa tiesin tosin odottaa pahinta ja sen myös sain. Nyt alkaa olemaan voiton puolella kunnostus. Vaikka en pystykään noin perusteelliseen läpikäyntiin, niin periaatteeni on ollut, että paikkaukseni kestävät vähintään yhtä kauan mitä autolla on ikää ja että lopputulos on mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Yhdellä naapurillani on vielä päivittäisessä liikenteessä 90_luvun Golf, johon hitsasin kymmenen vuotta sitten helmoja ja lattiapeltejä ainakin neliömetrin verran eikä ole vielä ruostetta tullut paikattuihin kohtiin tai uudeleen tarvinnut mistään paikata. Sama koskee muitakin autoja mitä olen hitsaillut vuosien varrella. Saabien vetaritunnelit ovat olleet kaikkein vaikeimpia ja vaikeimmin suojattavia korjauksia tähän mennessä, mutta niissäkin taito kehittynyt, kun muutamia paikkaillut vuosien varrella.
Projektinne seuraaminen innostaa innostaa minua joskus yrittämään vielä vastaavanlaista Saabin kokonaisvaltaista läpikäyntiä.