Pientä rassailua tuli taas viikonloppuna harrasteltua. Päätin nyt kunnostaa roikkumaan alkaneen kattoverhoilun. Tarkoitus oli myös vaihtaa muutama pallonivel, mutta siihen ei aika riittänyt.
Tältä kattoverhoilu näytti:
Katto oli alkanut roikkua takamatkustajien pään päältä. Lisäksi siinä oli tahroja siellä-täällä. Katto oli myös väriltään oudon siniharmaa.
Oopperaikkunoiden verhoiluja poistaessani huomasin, että verhoilu oli uusittu jo ilmeisesti kaksi kertaa.
Sinertävän verhoilun alta paljastui vaaleampi, joka sekään ei ilmeisesti ollut alkuperäinen.
Alkuperäisestä verhoilusta oli vielä vaahtomuovin roiskeita jäljellä.
Kattoon oli alkuperäisestä verhoilusta irroonneen vaahtomuovin päälle liimattu ohut vaahtomuovi pinnan virheitä siloittamaan. Kaikki nämä vanhat + uudemmat korjailut olivat nyt hapristuneet mustaksi mönjäksi.
Onneksi kaikki nuo foamit läksivät kevyesti käsin hiomalla pois. Niiden alta paljastui vielä kohtalaisessa kunnossa oleva lasikuitukatto.
Katossa oli pari laajaa monttua, joista oli ilmeisesti lähtenyt aiemmissa verhoiluoperaatioissa hieman pintaa irti. Hioin noita kohtia kevyesti vielä loivemmiksi, jotta ne eivät erottuisi uuden verhoilun alta selvästi. Ooperaikkunoiden kehyksiä jouduin korjaamaan hieman, sillä ne olivat jo aika rispaantuneessa kunnossa. Jo aiemmassa verhoilussa niitä oli teipillä tuettu, mutta päätin repiä teipit pois ja liimata puuliimalla paperia tueksi molemmin puolin.
Sen verran heikossa kunnossa kaikki lasivillaosat jo kaikkien korjauskertojen jäljiltä olivat, etten usko, että niitä voi enää uudelleen käyttää, kun verhoilu taas tulee ajankohtaiseksi (toivottavasti vasta joskus parinkymmenen vuoden päästä).
Itse katosta tuli ihan siisti, vaikka verhoilun liimaaminen etenkin nurkissa aika vaikeaa olikin.
Ooperaikkunoiden kehyksien verhoilu olikin sitten todella haastavaa, enkä ole tulokseen täysin tyytyväinen. Vaikeaa hommasta teki etenkin se, että sitä aivan alkuperäistä verhoilua ei ollut enää lainkaan jäljellä, joten jouduin kaavottamaan uuden kankaan edellisten sovellusten mukaan. Saas nähdä, verhoilenko nuo takapalat vielä uudelleen...
En löytänyt keulasta edelleenkään selkeästi löysiä palloniveliä, vaikka kuin kangella tukivarsia vääntelin. Joku nivel keulassa kuitenkin aina peruuttaessa, pyörät linkkuun käännetäessä klonksahtaa. Sen sijaan löysin keulasta taas hieman mätävikaa.
Katon verhoilu ja näiden ruostereikien paikkailu sekä vetaritunnelien ja muiden keulan onkaloiden putsailu vei niin paljon aikaa, etten enää edes olisi ehtinyt palloniveliä alkaa vaihtaa. Pitänee ostaa vielä pari niveltä ja vaihtaa ne kaikki kerralla. Mitenkäs muuten sen alemman nivelen kartiotapin mutterin saa irti? Vaikutti aika ahtaalta raolta.
Tietäsikö kukaan, mistä voisin saada autooni takaripustuksen puslia? Käyvätkö mitkään uudempien mallien puslat? Motonetin varastotilannekin näyttää näin vanhoille osille nollaa. Taka-akselin puslat olisi pakko pian uusia, sillä akseli ei enää ihan silmämääräisestikään arvoiden istu auto keskilinjassa; toinen takapyörä on selvästi ulompana kuin toinen.
Lopuksi taas fiilistelykuva pestystä Tupliksesta.
