Viimeisen vuosimallin noppa museorekisteriin 2.1.2018
Lähetetty: Ke Tammi 03, 2018 16:50
Viimeisen vuosimallin noppa tuli museotarkastettua ja -rekisteröityä 2.1.2018, eli käytännössä ensimmäisenä mahdollisena ajankohtana. Ennakkotarkastus suoritettiin SAHK:n edustajan toimesta 1.10.2017 Kuopion paikallispotkujen yhteydessä, ja varsinainen museotarkastus sekä -rekisteröinti tiistaina A-Katsastuksen tiloissa, iso kiitos Arille tästä.
SAHK:n tarkastukset olivat vähintäänkin perusteellisia, ennakkotarkastuksessa korjauskehotukset tuli taka-akselin pulttien ympäristössä olevista kuparitahnapurseista, vetokoukun kiinnityspulttien pintaruosteesta sekä ovisaranan ruosteesta. Ovisaranan ruoste paljastui onneksi kotelosuoja-aineeksi lähemmässä tarkastelussa, ja muutkin viat olivat mahdollista korjata ennen lopullista tarkastusta.
Tässä muutama kuva autosta museotarkastuskunnossa:
Noppakuume jäi aikoinaan päälle kun ensiautoksi valikoitui valkea ysikymppi, jolla tulikin ajettua kymmenisen vuoden aikana yli 300tkm. Konetta tuli silloin piristettyä sen verran, että maantienopeuksiin saakka pisti T8:lle kampoihin. Foorumilla pähkäiltiin myöhemmin tämän valkean 90i:n olevan jopa alkuperäistä tehdastuotantoa.
Tässä 90i, avo ja tahtari, joista tosin enää punainen on tallessa.
… ja tässä hämäävällä 90i –merkillä, juuri pestynä…
Tuon ensimmäisen Saabin jälkeen merkki onkin pysynyt samana, enkä kertaakaan ole omistanut muun merkkisiä autoja. Tosin työsuhdeautoiksi on tullut valittua Superbeja, kun aikanaan viikko 9-3 Griffinin tilauksen jälkeen Saabin tuotanto meni jäihin. Yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen hermo kuitenkin petti, ja piti vaihtaa tilaus Superbiin. Hyvä perusauto, mutta ei se logon sotka vedä vertoja Skånen kotkalle…
9000 aeron myynnin jälkeen ja pitkän etsimisen päätteeksi siistikuntoinen punainen noppa löytyi keväällä 2013 92tkm ajettuna Kokkolasta harrasteautoksi.
Kytkinremontti tuli tehtyä heti hankinnan jälkeen tahmean toiminnan vuoksi, samalla selvisi että autoon oli jo kertaalleen vaihdettu kytkinlevy. Syy lämmenneeseen ja sisäänpäin lommahtaneelle kytkinkopallekin selvisi, edellisten vanhempien herrasmiesten aikana lienee ajettu periaatteella ”otetaan riittävät peruskierrokset, ja säädetään kytkimellä vauhtia”. Autosta on muutoin pidetty erittäin hyvää huolta sen koko omistushistorian ajan, ja minä hankin autoon ilmeisesti ensimmäiset talvirenkaat. Tosin vain pakkaskelien ajoja varten.
Taka-akselin huoltotarve tuli esille pari vuotta sitten, kun huomasin toisen puolen pannan hitsauksen olevan irti. Akselin ollessa irti, huomasin vaurion tulleen jo vuonna 1987, kun hitsaus oli osunut kokonaan vain toisen puolen pannan päälle. Tulipahan viimein kuntoon.
Vuosi sitten tuli pestyä sisäverhoilut, ja kyllähän ne jonkin verran kirkastuivatkin. Samalla asensin purkamolta löytyneen alkuperäisen lisämittariston.
Appivanhempien mökiltä oli lähdössä kaatopaikalle suksiboksi vuodelta 1988, joten sehän piti tietenkin ottaa talteen.
Maalauksen ja tarroituksen jälkeen siitäkin tuli ihan asiallinen.
Autoon olen lisäksi uusinut mm. etupään nivelet, jarrut kokonaisuudessaan, kattoverhouksen sekä muutamia pisteosia. Myös aikakauden lisävarusteita tuli hankittua (mm. takalasinritilä, takaspoileri, etuikkunoiden tuuliohjaimet, lisävalot, takaniskatuet, lisämittarit sekä Saab/Thulen harvinaisehko taakkatelinesarja säilytyskoteloineen). Lisäksi tietysti muut perushuollot.
Museotarkastuksessa kehuja tuli auton yleisestä kunnosta ja säilymisestä alkuperäisenä, lisävarusteiden ajanmukaisuudesta sekä dokumentoinnista. Tästä muistona tylsähkö merkintärivi.
SAHK:n tarkastukset olivat vähintäänkin perusteellisia, ennakkotarkastuksessa korjauskehotukset tuli taka-akselin pulttien ympäristössä olevista kuparitahnapurseista, vetokoukun kiinnityspulttien pintaruosteesta sekä ovisaranan ruosteesta. Ovisaranan ruoste paljastui onneksi kotelosuoja-aineeksi lähemmässä tarkastelussa, ja muutkin viat olivat mahdollista korjata ennen lopullista tarkastusta.
Tässä muutama kuva autosta museotarkastuskunnossa:
Noppakuume jäi aikoinaan päälle kun ensiautoksi valikoitui valkea ysikymppi, jolla tulikin ajettua kymmenisen vuoden aikana yli 300tkm. Konetta tuli silloin piristettyä sen verran, että maantienopeuksiin saakka pisti T8:lle kampoihin. Foorumilla pähkäiltiin myöhemmin tämän valkean 90i:n olevan jopa alkuperäistä tehdastuotantoa.
Tässä 90i, avo ja tahtari, joista tosin enää punainen on tallessa.
… ja tässä hämäävällä 90i –merkillä, juuri pestynä…
Tuon ensimmäisen Saabin jälkeen merkki onkin pysynyt samana, enkä kertaakaan ole omistanut muun merkkisiä autoja. Tosin työsuhdeautoiksi on tullut valittua Superbeja, kun aikanaan viikko 9-3 Griffinin tilauksen jälkeen Saabin tuotanto meni jäihin. Yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen hermo kuitenkin petti, ja piti vaihtaa tilaus Superbiin. Hyvä perusauto, mutta ei se logon sotka vedä vertoja Skånen kotkalle…
9000 aeron myynnin jälkeen ja pitkän etsimisen päätteeksi siistikuntoinen punainen noppa löytyi keväällä 2013 92tkm ajettuna Kokkolasta harrasteautoksi.
Kytkinremontti tuli tehtyä heti hankinnan jälkeen tahmean toiminnan vuoksi, samalla selvisi että autoon oli jo kertaalleen vaihdettu kytkinlevy. Syy lämmenneeseen ja sisäänpäin lommahtaneelle kytkinkopallekin selvisi, edellisten vanhempien herrasmiesten aikana lienee ajettu periaatteella ”otetaan riittävät peruskierrokset, ja säädetään kytkimellä vauhtia”. Autosta on muutoin pidetty erittäin hyvää huolta sen koko omistushistorian ajan, ja minä hankin autoon ilmeisesti ensimmäiset talvirenkaat. Tosin vain pakkaskelien ajoja varten.
Taka-akselin huoltotarve tuli esille pari vuotta sitten, kun huomasin toisen puolen pannan hitsauksen olevan irti. Akselin ollessa irti, huomasin vaurion tulleen jo vuonna 1987, kun hitsaus oli osunut kokonaan vain toisen puolen pannan päälle. Tulipahan viimein kuntoon.
Vuosi sitten tuli pestyä sisäverhoilut, ja kyllähän ne jonkin verran kirkastuivatkin. Samalla asensin purkamolta löytyneen alkuperäisen lisämittariston.
Appivanhempien mökiltä oli lähdössä kaatopaikalle suksiboksi vuodelta 1988, joten sehän piti tietenkin ottaa talteen.
Maalauksen ja tarroituksen jälkeen siitäkin tuli ihan asiallinen.
Autoon olen lisäksi uusinut mm. etupään nivelet, jarrut kokonaisuudessaan, kattoverhouksen sekä muutamia pisteosia. Myös aikakauden lisävarusteita tuli hankittua (mm. takalasinritilä, takaspoileri, etuikkunoiden tuuliohjaimet, lisävalot, takaniskatuet, lisämittarit sekä Saab/Thulen harvinaisehko taakkatelinesarja säilytyskoteloineen). Lisäksi tietysti muut perushuollot.
Museotarkastuksessa kehuja tuli auton yleisestä kunnosta ja säilymisestä alkuperäisenä, lisävarusteiden ajanmukaisuudesta sekä dokumentoinnista. Tästä muistona tylsähkö merkintärivi.