Vielä kerran...Saab 900 4d Sedan vm.1988
Lähetetty: Ti Joulu 22, 2020 13:41
Tuolla yleisen osion puolella kaiken muun höpötyksen seassa on tämäkin auto mainittu, mutta päätin tehdä tästä tänne projektien puolelle oman lankansa, kun auto on omistuksessa vähän eri pohjalta kuin muut autoni.
Tosiaan, 17.12.2020 tein kaupat otsikon Saabista, neliovinen pystykeula kaasarikoneella. Vaihdelaatikko on 4-vaihteinen.
Tämä on viides kaasari og, mitä minulla on ollut omistuksessa. Kolme pysty-ja kaksi viistokeulaa. Viimeisin Saab-merkkinen varsinainen käyttöautoni oli metallinvihreä 4d pystäri, josta luovuin marraskuussa 2005. Sen jälkeen Saabit ovat olleet enemmän tai vähemmän harrasteautoja.
Tämä nyt käsillä oleva yksilö on ajettu karvan alle 170 000 km, 1. omistaja vuosina 1988-2018, ostin auton toiselta omistajalta, joka ajoi sillä viimeisen kahden vuoden aikana reilut 9000 km. Sitä ennen auto oli tallissa samoilla sijoilla n. 10v ajamatta, koska ensimmäinen omistaja menehtyi ja auto jäi perikunnan haltuun.
Väriltään auton on metallihopea, joka on pieni bonus vs. mattaväri.
Auto on kaikin puolin alkuperäisessä kunnossa, se on tällä hetkellä säilytyksessä tutun autokorjaamon lämpimässä hallissa vuodenvaihteen yli. Olen tilannut autolle sisäpesun, myllytyksen/vahauksen, kone-ja tavaratilan puhdistuksen "ammattilaiselta". Tämän jälkeen auto olisi tarkoitus esitellä museoajoneuvotarkastajalle, että kelpaako sellaisenaan, vai tuleeko toimenpide-ehdotuksia. Kilvet pitää uusia, EU ei ollut vielä voimissaan kun tämä auto valmistettiin ja markoissa maksettiin.
Pieniä käytönjälkiä toki löytyy, mutta vain pieniä. Ruoste ei vaivaa ja mm. kattoverhous on verhoomossa uusittu menneenä syksynä, näytti ja tuntui uudenveroiselta. Koeajolla kaikki toimi kuten piti, ainoastaan kovemmassa kiihdytyksessä moottoritielle ajaessa latausvalo alkoi hehkua yli 4000 kierroksen mentäessä. Tarvittaessa mitä ilmeisimmin alkuperäinen laturi huolletaan tai vaihdetaan uuteen, mutta asia kerrallaan. Kierrosluku on luettavissa jälkiasenteisesta lisämittarista, mikä on kiva asia. Mittari on wanha, joten kelvannee ajanmukaiseksi varusteeksi. Kaveri kommentoi pelkääjän puolelta toimivaa pyllynlämmitintä, joka ei aina ole selviö tämän ikäisessä.
Eipä siinä, tämän kanssa mennään askel kerrallaan turhia stressaamatta, kauan on ollut haaveena museoajoneuvo omistuksessa ja jos se nyt vielä sattuu olemaan elämäni autorakkaus , niin kertakaikkisen hienoa. Tallissakaan en tätä aio makuuttaa, tykkään ajaa autoillani, joten ajellaan silloin kun siltä tuntuu. Ei toki välttämättä ihan pahimmissa kurakeleissä eikä edes joka viikko, varsinkin, jos autoon otetaan museoajoneuvon vakuutus.
Tästä riittänee sen verran tasaisesti tarinaa, että katsoin parhaaksi erottaa tämän omakseen, kun tuota tarinaa tuntuu muutenkin yleisellä puolella riittävän. Pahoittelut vaatimattomista kuvista, kaverin räpsyjä, itse tutkiskelin autoa niin tohkeissani, että jäi kuvat ottamatta. Eiköhän asia korjaannu ajan saatossa !
Tosiaan, 17.12.2020 tein kaupat otsikon Saabista, neliovinen pystykeula kaasarikoneella. Vaihdelaatikko on 4-vaihteinen.
Tämä on viides kaasari og, mitä minulla on ollut omistuksessa. Kolme pysty-ja kaksi viistokeulaa. Viimeisin Saab-merkkinen varsinainen käyttöautoni oli metallinvihreä 4d pystäri, josta luovuin marraskuussa 2005. Sen jälkeen Saabit ovat olleet enemmän tai vähemmän harrasteautoja.
Tämä nyt käsillä oleva yksilö on ajettu karvan alle 170 000 km, 1. omistaja vuosina 1988-2018, ostin auton toiselta omistajalta, joka ajoi sillä viimeisen kahden vuoden aikana reilut 9000 km. Sitä ennen auto oli tallissa samoilla sijoilla n. 10v ajamatta, koska ensimmäinen omistaja menehtyi ja auto jäi perikunnan haltuun.
Väriltään auton on metallihopea, joka on pieni bonus vs. mattaväri.
Auto on kaikin puolin alkuperäisessä kunnossa, se on tällä hetkellä säilytyksessä tutun autokorjaamon lämpimässä hallissa vuodenvaihteen yli. Olen tilannut autolle sisäpesun, myllytyksen/vahauksen, kone-ja tavaratilan puhdistuksen "ammattilaiselta". Tämän jälkeen auto olisi tarkoitus esitellä museoajoneuvotarkastajalle, että kelpaako sellaisenaan, vai tuleeko toimenpide-ehdotuksia. Kilvet pitää uusia, EU ei ollut vielä voimissaan kun tämä auto valmistettiin ja markoissa maksettiin.
Pieniä käytönjälkiä toki löytyy, mutta vain pieniä. Ruoste ei vaivaa ja mm. kattoverhous on verhoomossa uusittu menneenä syksynä, näytti ja tuntui uudenveroiselta. Koeajolla kaikki toimi kuten piti, ainoastaan kovemmassa kiihdytyksessä moottoritielle ajaessa latausvalo alkoi hehkua yli 4000 kierroksen mentäessä. Tarvittaessa mitä ilmeisimmin alkuperäinen laturi huolletaan tai vaihdetaan uuteen, mutta asia kerrallaan. Kierrosluku on luettavissa jälkiasenteisesta lisämittarista, mikä on kiva asia. Mittari on wanha, joten kelvannee ajanmukaiseksi varusteeksi. Kaveri kommentoi pelkääjän puolelta toimivaa pyllynlämmitintä, joka ei aina ole selviö tämän ikäisessä.
Eipä siinä, tämän kanssa mennään askel kerrallaan turhia stressaamatta, kauan on ollut haaveena museoajoneuvo omistuksessa ja jos se nyt vielä sattuu olemaan elämäni autorakkaus , niin kertakaikkisen hienoa. Tallissakaan en tätä aio makuuttaa, tykkään ajaa autoillani, joten ajellaan silloin kun siltä tuntuu. Ei toki välttämättä ihan pahimmissa kurakeleissä eikä edes joka viikko, varsinkin, jos autoon otetaan museoajoneuvon vakuutus.
Tästä riittänee sen verran tasaisesti tarinaa, että katsoin parhaaksi erottaa tämän omakseen, kun tuota tarinaa tuntuu muutenkin yleisellä puolella riittävän. Pahoittelut vaatimattomista kuvista, kaverin räpsyjä, itse tutkiskelin autoa niin tohkeissani, että jäi kuvat ottamatta. Eiköhän asia korjaannu ajan saatossa !