. No, lauantaina aamulla nokka kohti Oulua ja V-M:n tallia. Siellä pienen tuumauksen jälkeen siirryttiin tallin puolelle ja hommiin.Uusi kansi oli saanut oman käsittelynsä jo aikaisemmin ja nyt se kasailtiin loppuun. Alkuperäisen alumiinitulpan tilalle kaveri oli tehnyt uuden ja hieman pidemmän version, joka varustettiin 4kpl O-renkaita ja tiivistykseen käytettiin vielä tiivistesilikonia. Omassa kannessa tuon alumiinitulpan tilalla on peltiproppu ja päätimme ottaa omastani nuo Tampertorx-pultit, jotka pitävät sen tulpan yläpuolella olevan kappaleen paikoillaan. Ovat sitten tiukassa, joten jos joskus näitä tarvitsee availla, niin kunnon työkalut ja pari iskua vasaralla pultin päähän. Näin ainakin meillä avautui naksahduksen saattelemana.
Aloitimme etupään tunkkauksella ja nesteiden poistolla. Jäähdytinnesteet otettiin talteen, koska olivat olleet koneessa vasta kesäkuusta ja kirkkaassa kunnossa. Öljyt valuteltiin puhtaaseen astiaan myöskin, koska niillä oli ennätetty rullailla 500km ennen aeron laittamista seisontaan orastavan kannentiivistevaurion takia. Sitten vain purkaen...
Oikea etupyörä ja sisälokarin etuosa pois ja moniurahihnan kiristäjään työkalu paikoilleen. Sitten vaan tasaiseen tahtiin pultteja auki. Imusarjassa ne ovat jokseenkin hankalissa paikoissa, mutta pitkällä jatkovarrella pääsee nätisti vääntämään. Momenttituki pois ja laturi käännettiin pois tieltä, jotta ketjunkiristäjään pääsee paremmin käsiksi. Ilmastoinnin kompura nostettiin lukkopellin päälle. Pakosarja jätettiin kanteen ja avaus suoritettiin turbon pulteista. Sitten vain venakoppa pois, ketjunkiristäjä löysälle, nokkapyörien pultit auki ja kansi pois. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta eipä tuossa rauhalliseen tahtiin tehdessä ollut kovin ahdistavaa paikkaa.
Lopuksi kannenpultit tasaseen auki ja kansi pois. Nyt nähtiin hieman lohkon pintoja ja eipä tuolla juuri vuotojälkiä näkynyt. Karstaa oli mäntien päällä, mutta tuskimpa ihan karstatonta konetta löytyy 180tkm ajetuista. Kuvassa jo hieman puhdistettu mäntä.
Kasaaminen lähtikin käyntiin varsin kivuttomasti, mutta sitten aina jokin asia ei mene ihan putkeen. Tällä kertaa kävi niin, että unohdimme turbon ja pakosarjan välistä metallitiivisteen pois. No, pienen pähkäilyn ja jopa yrittämisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että on kuitenkin helpointa ottaa pakosarja irti. Näin tehtiin ja varsin mukavasti homma sujui. Kansi oli nimittäin jo kiristetty momenttiin ja sitä ei passannut enää irroittaa. Imusarjan pultit tuottivat taas tuskaa, mutta onneksi on sopivan kokoiset kädet. Sain kuitenkin hukattua yhden 12mm hylsyn jonnekin saabin sisuksiin. Olin kiristänyt juuri termarin päässä alimpana olevan pultin, kun hylsy irtosi varresta ja tippui johonkin. Mitään kolahdusta ei kuitenkaan kuulunut ja me etsimme tietysti lampun kanssa ainakin vartin verran tuloksetta. Lopulta päättelimme hylsyn tippuneen imusarjan alle tulevaan johtosarjan putkeen, koska se oli juuri samalla linjalla, josta olin vetänyt hylsyn pois. Avasin valetulipellin päästä tuon putken suojat, mutta hylsy oli todennäköisesti jäänyt toiseen päähän alkupuolelle ja siellä sai pysyä. Missään kriittisessä kohdassa hylsyä ei näkynyt ja eipä tuolla pahemmin liikkuvia kohteita ole.
Kasaus jatkui leppoisaan tahtiin, kunnes pääsimme laittamaan jakoa kohdalleen. Pitkän pähkäilyn ja parin puhelinsoiton jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ketjun keltaiset merkin eivät ole oikeassa kohdassa. Vaikka kuinka pyörittelimme konetta, niin nokkien merkit eivät osuneet kertaakaan kohdalle, kun kampuran hihnapyörässä oleva merkki oli juuri siinä missä piti. No, loppujen lopuksi otimme vain pakopuolelta löysät pois, 15 niittiä nokkapyörien merkkien väliin ja katjunkiristin paikoilleen. Nyt oli sekä kampuran merkit että nokka-akseleiden merkit kohdallaan pyörittelynkin jälkeen. Ketjussa merkit olivat hieman perässä, mutta päätimme koittaa. Loputkin hilut kiinni, nesteet koneeseen ja akku paikoilleen. Pikkusen jännitti miten mahtaa kone käydä, kun tuota jakoakin ihmeteltiin jonkin verran, mutta eipä tarvinnut ihmetellä kauaa. Ei tarvinnut juuri avainta näyttää, kun saatiin mylly tulille. Kauhea naputus uusista paininkupeistä kyllä kuului, mutta muuten koneen käynnissä ei ollut mitään epäselvää, etteikö kaikki olisi ollut kohdallaan. No, kone sammutettiin vielä, nesteiden tarkistus ja viimeinen silmäys pultteihin ym. Kaikki tuntui olevan kohdallaan, joten sisälokari paikoilleen ja nokka alas. Uusi käynnistys onnistui edellisen lailla ja tällä kertaa jätimme koneen käymään, koska paininkuppien piti ilmautua. Kestihän se jonkin aikaa, mutta lopulta kone kävi hiljaa(mitä nyt yksi kuppi vielä pisti vastaan). LÄhes 11 tunnin uurastuksen jälkeen kaikki oli kunnossa, joten nokka kohti Ylivieskaa. Parempi puolisko oli sitkeästi jaksanut odotella ruuvaajaa, mutta uni oli voittanut, kun saavuin perille puolenyön maissa. Keli oli todella hurja, lunta tuli jatkuvasti, mutta onneksi Saab on talviauto.
Jälkitarkistuksena tuosta on pitänyt tarkistaa läppäkotelon vesiletkujen klemmarit ja ylävesiletkun klemmarit. Jos nuo nyt alkaisivat pitämään.
Kiitokset V-M:lle kannesta, kikkakuutosista, tallista, työavusta jne
vpt9k:lle puhelinavusta momenttien tarkistamiseksi
aksu900:lle jakoketjun kanssa, niittien määrä saatiin täsmäämään
Tämmöistä tällä kertaa... seuraava projekti onkin jo aloitettu, mutta siinä ei juuri käytetä työkaluja. Katsotaan miten äijän käy.
Matti
