Aikaa onkin edellisestä päivityksestä kulunut jo reippaasti. Kaikenlaista on kuitenkin tullut näperreltyä.
Syyskuun lopulla auto piti katsastaa, joten kävin taas huolella pohjan läpi ja muutenkin tarkastin, että paikat on kunnossa. Yksi ruostepaikkaus täytyi taas tehdä, mutta eipä siinä kummempia. Sen sijaan oikean puolen ulompi vetari oli äännellyt jo pitkään ja nyt siitä oli jo suojakumikin revennyt. Niinpä minun piti metsästää uusi nivel. Täältä foorumiltakin etsin ja aloin jo hätääntyä, kun ei meinannut mistään löytyä sopivaa osaa. Meinasin jo vaihtaa etunavat uudempiin -niihin kun saa helpommin sekä niveliä että laakereita. Kävin kuitenkin vielä Lahdessa sijaitsevasta Kiveriön autosta kysymässä niveltä ja heiltä se löytyi suoraan hyllystä! Ihan aito Löbrokin vielä suojakumeineen, siteineen ja rasvoineen. Nivelen vaihdon teetin C.I. Partsilla. Tämä onkin toistaiseksi ainoa homma, jonka olen ulkopuolisella joutunut teettämään.
Tässä uusi Löbro:
Myös kuskin puolelle vaihdoin uuden suojakumin, kun em. remppapaikassa huomsivat senkin olevan kaput:
Kumin vaihto oli helppoa. Pallonivelet irti tukivarsista ja iskari ja raidetanko pois tieltä ja johan irtosi. Tripodi irtosi ongelmitta pelkällä lukkorenkaan poistolla ja niin olikin reitti selvä uudelle kumille. Nivelin putsasin mahdollisimman hyvin ja rasvasin uudelleen. Taisi olla ihan viime hetket käsillä, että sain nivelen pelastettua.
Myös jarrupäivityksiä on tullut tehtyä. Vanha pääsylinteri ei ole hoonauksenkaan jälkeen oikein tahtonut toimia kunnolla, vaan kovaa jarrutettaessa poljin alkoi taas hissukseen vajota pohjaan. Niinpä päätin vaihtaa tilalle uudemman pääsylkän, johon osia saisi vielä tulevaisuudessakin. Autoon päätyi 90:n sylkkä ja tehostin. Osat menivät paikoilleen heittämällä ja onneksi jarruputketkin sopivat paikoilleen, vaikka vanha sylinteri hieman leveämpi rakenteeltaan onkin.
Tehostimen alipaineletku lähtee vähän eri paikasta, kuin alkuperäisessä, mutta eipä tuo ongelmia teettänyt.
Myös oikean puolen takanapa oli alkanut jurnuttaa, joten aloin myös etsiä laakerisarjoja sen korjaamiseen. Eipä ollut tämäkään ihan helppo tehtävä. Kotkasta kuitenkin Risto Rämän liikkeestä löytyi kolme pakettia takapyörän laakereita stefoineen, joten olihan ne ostettava.
Takanapa oli todella helppo purkaa, joten vaihtoon ei tainnut kaikkinensa tuntia enempää mennä.
Sisemmässä laakerissa tuntuikin jo selvää välystä ja aika rouhea oli laakereiden liike. Vähän ennen laakereiden vaihtoa alkoi takaa kuuluva jyrinä ja ulina olla jo aika huolestuttavaa...
Hiljattain vaihdoin autoon myös uudemman syylarin. Vanhaan syylariin on vaikea saada flektin antureita, joten päätin vaihtaa syylarin tämän ongelman poistamiseksi. Ruiskumalleissa oli ilmeisesti jo -76 käytetty saman tyyppistä syylaria, joten se sopi paikoilleen ilman ongelmia. Syylarin kiinnitysrungossakin oli reikä anturia varten valmiina.
Tässä vanha jäähdytin lähtövalmiina:
Kun letkut kääntää ylös, voi jäähdyttimen helposti nostaa pois paikoiltaan ilman, että nesteitä täytyy lorotella pois.
Aika hapettuneeltahan tuo vanha jo näyttikin:
Tässä näkyy uudemman tyypin flektin anturi ja sille valmiina ollut aukko kiinnityspellissä:
Vain maajohto täytyi tuolle anturille vetää. Vanhassa anturissahan ei erillistä maajohtoa ole, vaan anturi maadottuu rungostaan.
Uusi bensapumppukin tuli hankittua ja vaihdettua ihan varmuuden vuoksi. Vanhan jätin toki talteen varaosiksi. Uusi on kiinalainen ja sen työntötanko on tehty kahdesta osasta niittaamalla. Erillistä, puhdistettavaa suodatintakaan tässä uudessa ei ole. Saa nähdä kestääkö tuo samat 340tkm kuten alkuperäinen...
Pikkukorjauksena vaihdoin autoon myös paremmat tiivisteet kaikkiin oviin sekä lämppärin puhaltimelle laakerin. 80-luvun lopun satkun ovitiivisteet sopivat täydellisesti paikoilleen ilman mitään muokkauksia! Tehokasta suunnittelua Saabilta!
Nyt tämä auto pääseekin ensimmäsitä kertaa minun omistuksessa talvilevolle. En enää millään raaski tällä vanhuksella ajella tuolla loskassa. Huomasin järkytyksekseni ajaneeni autolla jo reilut 50tkm, vaikka alun perin ostin sen vain kevyeeseen arki- ja harrastekäyttöön. Täytyy sanoa, että on tuo hyvin palvellut!
Talven mittaan olisi tarkoitus vihdoin tehdä koneeseen tiivisteremppa ja kunnostuttaa siihen kansi. Ajattelin, että jos kanteen laittaisi nykyaikaisemmasta materiaalista istukat, ei tarvitsisi enää lyijynkorvikkeita bensaan lisäillä.
Saa nähdä, päätyykö auto kesän kynnyksellä myyntiin... Mulla on pari muuta projektia (joista en aio luopua missään tapauksessa) ja kolme harrasteautoa on vähän liikaa minulle. Voi siinä tippa tulla linssiin , jos päädyn auton myymään -on tämä niin mukava peli ollut