Vähän samankaltaisessa tilanteessa olin n.1,5v sitten...
Tonnarin jälkeen femmassa on jotain varsin tuttua, joskin äänimaailma on (poissaolollaan loistavia) suhinoita lukuunottamatta jotenkin raskaampi. Tulee joskus OG-satku mieleen esim. mottoriäänistä vedätyksessä, mikä oli minulle yllätys kun Aero-tonnarissa kuitenkin oli perujaan sama pata kuin nykyisessä kulkineessa. Tuo tuttuus pätee myös moneen huoltokohteeseen ainakin pellin alla touhutessa, joten siinä mielessä turvallinen valinta. Pitkä malli-ikä ja yleisyys Suomessa/lähialueilla takaa osien saatavuuden sopivaan hintaan. Niin, ja se vaihdekeppi on soppakauha kunnossa ollessaankin...
Tonnarin tiloihin tottuneen pitää hetki kalibroitua femman tyköistuvampaan fiilikseen, mutta ei sen sisätiloja ahtaaksi voi moittia. CS:n konttiin verrattuna tuo farkun takaosasto oli kyllä lievä pettymys, mutta kyllä sinnekin paljon tarpeetonta tavaraa saa lastattua. Itsellä enemmän kuin tilan kapeus, tulee sen mataluus (=lattian korkeus) joskus vastaan, niin hattuhyllyn kanssa kuin ilman.
9-3
tuntuu olevan paljon enemmän kuin n.5 vuotta femmaa tuoreempi: B207 on hyvätapainen kone ja toimii hyvin yhteen ainakin tuon 6-pykäläisen laatikon kanssa. Siinä taas ei ole soppakauhailmiötä: viileänä (ei siis edes kylmänä) aamuna voisi luulla kepin toisen pään olevan betoniämpäriin valettu, mutta siihen tottuu ja napakkuus hyvittää aika paljon kankeutta. Olkoonkin että tuo meidän on etanolisoftalla eikä bensapuolikaan ole ihan vakio, mutta huomattavasti pirteämmän oloinen se on käytännön ajossa kuin lähes 260-heppainen femma. Nyt en tarkoita mitään kellotuksia, vaan sitä etä auto liikkuu, lähtee ja kulkee kuin itsestään siinä missä femmaa joutuu kenkimään saadakseen jotain tapahtumaan. Ohjaus on mikroautomaisen tarkka, mutta vastapainoksi herkkä tienpinnan muutoksille, urille, rengastukselle ja alustan välyksille.
Soppaa menee sitten molemmissa ihan kunnolla, ei ole ikinä ollut ajossa näin paljon vieviä Saabeja. Vaikkakin eri luonteisina, niin kumpikin tuntuu kuluttavan aika lailla saman verran, kolkki kun on pienemmästä koostaan huolimatta yhtä ylipainoinen kuin 9-5. Meillä 9-3:lla pyöritään ehkä hiukan enemmän kauppareissuja ja keskusta-ajoa kuin femmalla, suoralla tiellä menee todennäköisesti hiukan vähemmällä kuin 9-5.
Kolkin kohdalla ei sitten tiloista tarvitse pitkään puhua. Etupenkkiläisillä on hyvät oltavat jopa Linearin lankkupenkeillä (kuulun onneksi ryhmään joka ei ole päässyt parempiin käytössä tottumaan
). Ajoasennon saa hyvin mieleisekseen ja vilkkuviiksikin on sormien ulottuvilla toisin kuin femmassa. Takapenkki menettelee lapsille ja aikuisillekin ainakin lyhyemmillä siivuilla, mutta jalkatilaa ei juuri ole ja erilaiset turvaistuimet vaativat helposti etupenkkien säätöä ei-optimaalisiin asentoihin. Korkeutta piisaa kuin kirkossa, sen näkee jo ulkoapäin: kaiteeton 9-3:han on selkeästi korkeampi kuin kaiteellinen 9-5.
Kyllä minä tässä vuoden mittaan olen 9-5:een vähän tykästynyt. Vaikuttaisi myös olevan hiukan robustimpi esim. alustan ja väyläkomponenttien suhteen: kolkissa kun etujousia paukkuu jo ennen 100tkm:aa ja kääntölaakeritkin ovat lähinnä polkupyörästä lainattuja. Kytkimet ovat myös alimitoitettuja etenkin 5-vaihteisissa versioissa, mutta pihassa seisoo kyllä yksi luisteleva 6-pykäläinenkin, 170tkm tuo kesti ja sen jälkeen etanolikäyttö rupesi lipsuttelemaan... Noissa meidän talouden vekottimissa ei ole varsinaisia vikoja ollut kummassakaan, mutta eipä ole vielä paljon yhteistä taivaltakaan takana. Vaikeuksien kohdatessa femman suhteen on aika rauhallinen mieli itse pärjäämisestä, kolkin kanssa pärjätään sitten loistavan foorumin suotuisella avustuksella.
Ehkä jossain vaiheessa kun lastenvaunuvaihe jää taakse ja kumpikin jälkikasvu istuu naama menosuuntaan, voisi tuon femman vaihtaa johonkin ihan viimeisimpään Aero-kolkkiin. Siihen asti ajelen femmalla ihan tyytyväisenä nimimerkillä "vanhassa vara parempi". Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää aikanaan tonnari myymättä, mutta vaikka viimeiset vuosikerrat aikaa (ja ajoa) hyvin kestävätkin, niin eiväthän ne siitä nuorru.
Hinta-laatu-suhdehan Saabissa on ostajan näkökulmasta "kohdallaan", eli autoa ja myös varusteita saa vähintäänkin koko rahalla. Lähes 20 vuoden autoilunaloittelemis-urallani en ole kertaakaan kaivannut nelivetoa, joten tuosta mainitusta listasta ei muita vaihtoehtoja tarvitsisi kauan miettiä. Toki tarpeita on erilaisia ja Saabilta/GM:ltä kesti sen markkinoiden janoama nelivedon ulos saaminen luvattoman kauan. Niinpä niitä ei ruuhkaksi asti ole nyt käytettyinä tarjolla, mutta etsivät tietysti löytää sellaisiakin, riippuu kuinka kova kiire on.
. Myös ympäristönäkökulma vaikutti meillä, kiitos RE/E85:n, Saabbi seisoo pihassa. Kiva oli töissä kuittailla duunikaverille saastuttavasta bensa-autosta, kun hän tuli uudella Smartilla töihin