


Ja miten tähän jouduttiinkaan:
Vasen etujarru ei ole koskaan toiminut oikein kehuttavasti. Jarrumäntä oli ottanut sen verran ruostetta, että uusien palojen laittamisen jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun alkoi tuon tuosta laahata, ja niin piti taas herkistellä ja laittaa uusia paloja. Viimeisen neljän vuoden ajan olen joutunut laittamaan uudet palat vuoden välein.
Noh, juurikin näiden kovien pakkasten alettua pari viikkoa sitten se meni taas siihen pisteeseen, että autolla ei voinut ajaa metriäkään, palat kulu loppuun. Tein sen mitä ennenkin, hioin männän pinnasta pahimmat ruosteet pois, ja herkistelin. Juuri kun ajattelin, että nyt riittää, huomasin, että männän palautusliike hävisi kokonaan. Eli kun siskoni (ystävällisenä avustajana) painoi jarrua, mäntä tuli ulos pari milliä, mutta ei mennyt hiukkaakaan takaisinpäin (siis itsestään - painamalla sen kyllä sai takaisin). Ja sitten olin havaitsevani pientä jarrunesteen tihkumista männän vierestä. Päättelin, että männän kumi oli tullut tiensä päähän. Sain isäni tänne apuun, ostimme uudet kumit ja uuden männän, avasimme jarrun ja laitoimme kuntoon, asensimme paikalleen. Panimme merkille, että jarrulevy oli tosi kulunut, mutta koska teimme remonttia tuossa pihalla, oli yö, 25 astetta pakkasta ja pureva tuuli, ja eikä meillä ollut työkaluja levyn vaihtamiseen, päätimme, että levy vaihdetaan vasta keväämmällä.
Pakkasella auto ei tosin lähtenyt käyntiin ja Isäni palasi takaisin Itä-Suomeen.
Joululoma loppui, ja työt alkoivat. Hermannia tarvittiin, ja se teki sen, minkä herrasmies tiukassa paikassa tekee - lähti käyntiin, vaikka pakkasta oli edelleen hurjan paljon, ja lohkolämmitin rikki. Heti päästyäni isolle tielle, huomasin, että sieltä jostain edestä kuului jotain kolinaa. Ihan kuin jotain olisi ollut irti. Pysäytin, ja tutkin tilanteen. En löytänyt äänelle syytä. Koska olin matkalla jumalanpalvelukseen (kirkko on 7 km päässä), ja minulla oli kiire, jatkoin matkaa äänestä huolimatta

Jumalanpalveluksen jälkeen sitten otin renkaan pois ja tutkin kaiken. Mikään ei ollut irti, ja kaikki näytti olevan ihan kunnossa. En ymmärtänyt, mistä ääni voisi tulla. Sitä ei kuulunut lainkaan kun auto oli paikallaan, ja ajaessakin se kuului vain välillä. Eikä se ollut riippuvainen jarruttamisesta, pikemminkin se tuli aina, kun auto tärisi epätasaisella tiellä. Mutta välillä se tuli silloinkin, kun ajoin suoralla hyvällä asvaltilla. Mysteeri. Kuulosti muutenkin enemmän irtonaiselta peltiosalta kuin jarruvialta. Jarrut toimivat erinomaisesti, tehokkaat, eivät puoltaneet.
Ajoin autolla pari päivää, yhteensä ehkä 25 km. Sitten taas tutkin asiaa. Olin voitonriemuinen, kun huomasin, että maski oli irronnut alaosastaan, ja uskoin nyt löytäneeni syyllisen. Ehkä löysin. Ehkä en. Kun lähdin pihasta, ääntä ei enää kuulunut vai kuuluiko? Ei ainakaan enää loppumatkasta. Mutta jarrupoljin tuntui menevän hieman syvemmälle kuin yleensä. Seuraavassa risteyksessä olin jo varma siitä, kyllä se menee nyt liian syvälle. Ja kun pääsin Hyrylään, ajoin terveyskeskuksen pihaan, ja painoin jarrua monta kertaa, ja niin se sitten jalka lopulta kolahti lattiaan... Ja auto jäi siihen. Ja siinä se on. Yritin tänään siirtää sitä luvattomalta paikalta vähän luvallisempaan, mutta eihän se taas halunnut siitä mihinkään liikahtaa, kun oli mittarissa 22 astetta pakkasta. Ostin lohkolämmittimen, mutta sitä ei vielä ole asennettu. Sen voisi laittaa siinä samalla, kun sen jarrun pistää kuntoon.
Eli, olisko kenelläkään tässä Tuusulan lähiseutuvilla aikaa, tilat ja välineet laittaa autovanhus taas ajokuntoon (mikä siinä tällä hetkellä vikana lieneekään)?
Osanotot voi laittaa tänne klubin sivuille

044 2819755
Petra Niemi