Hän on tullut takaisin, vaikkei missään koskaan ollutkaan.
Pohjoisen talvi on sen verran hellittänyt otettaan, että lumivuoret ovat pienentyneet järkevälle tasolle. Siispä viime maanantaina komeassa auringonpaisteessa kaivoimme Spaden kanssa yhteisen projektimme talviunilta. Jälleennäkemisen riemu auton kanssa oli suuri.
Jatkoimme auton purkua siitä mihin syksyllä jäätiin. Aloitimme ottamalla etuloksut irti. Melkein kaikki ruuvithan ovat kätevästi esillä, mutta oviaukkojen ruuveihin ei noin vain pääsekään käsiksi, kun ovi on pikkusen tiellä. Naputtelimme "retkaisurajoittimen" sokat pois ja näin ovet aukesivat isommalle ja ruuvit päästiin aukaisemaan. Naps ja kops: loksut olivat irti.
Takaloksujen kanssa sormi oli jo ihan viittä vaille suussa, mutta nokkelinapokkelina hoksasimme mittavan pulttirivistön pyöränkotelon katossa. Tässä hommassa piti purkaa kimmeltelevät kromihilputtimet ahterista irti puskuria myöten.
Sisätiloista kaivoimme penkit irti. Kiskot ovat sitten näköjään niin huolella kiinni, ettei ainakaan tuuli vie. Usiammalla pultilla. Sisätiloissa on jäljellä vielä kattoverhoilu ja kojetaulu.
Kunhan tässä saadaan kaikki purettua ja hitsausvehkeet hankittua (jahka työt alkaa ja tili tulee), niin alamme peltihommiin. Todennäköisesti peltihommia varten pyöräytämme Viippaan jossain vaiheessa kyljelleen. Spaden takapihallahan tämäkin homma tullaan tekemään.
Auto on osoittautunut yllättävän tervepeltiseksi yksilöksi ottaen huomioon sen elämän viimevaiheet: vanhuus, rapakossa seisomisen, romukasan päällä seisomisen... Ainoa ruostevauriot ovat pohjassa ja nekin pieniä. Ovet ja kaikki kaaret ovat ehjät. Kontin kansikin on ehjä! Joitakin pieniä ratsupaikkoja on edelliset kuskit väkästelleet joskus, mutta ne on ööö... kohtuullisia..
Yksi heikompikin päivä on hitsarille joskus sattunut, (veikkaamme maanantaita) oikeanpuoleisen etuiskarin kiinnitys on aivan hirveän näköinen häristys! Ainaa meinaa puklauttaa, kun se sattuu vahingossa silmään. Pitää koittaa parsia.
riittävän väljinä tietty...
