Lakan hilseilystä.

[tany]

Kommentoin tätä vähän toisessakin paikassa mutta tulkoo tähänkin. Metallihohtomaalauksia on tehty kahdella tekniikalla. Yksikerros metallihohtovärissä ruiskutetaan metallihohtoväriä ilman erillistä lakkausta. Kaksikerros-metallivärissä on alla (yleensä mattapintainen) metallihohtomaali ja päällä kirkaslakka. Mattapinta varmistaa lakan tarttumisen kunnolla. Kaksikerros-metalliväri on kiilloltaan syvempi kuin tavallinen yksikerros-metalliväri. Kun lakka hilseilee pois, on alla mattapintainen metallihohtoväri. Sen saaminen kiiltäväksi on vaikeaa parista syystä.
- Mattaväri ei tahdo kiillottua oikein millään opilla.
- Kun metallihohtoväriä hioo, hioutuvat myös metallihohtokiteet ja niistä tulee kiteiden sijasta rumia länttejä.

Eli edes uudelleen lakkaaminen ei tuo toivottua tulosta koska lakattava pinta pitäisi kuitenkin hioa. Itse käyttäisin pieniin paikkauksiin spray-pulloa ja ja isoihin kokonaan uudelleenmaalausta. Uudelleenmaalauksessa voi käyttää joko tavallista metallihohtoväriä tai sitten kaksikerros-tekniikkaa.

[dimebak]

Ensinnäkin se alla oleva ei ole mattaa vaan basea. Pinta on enemmänkin silkin himmeä kuin matta.

Toiseksi, jos lakka hilseilee on helpoin tapa hioa koko alueelle tartunta esim. ovesta hilseilee niin koko ovi hiotaan, ei yhtä osaa. Tämä hiottu alue lakataan. Yksi hyvä keino poistaa hilseilevä lakka on paineilma. Huonosti maalattu kaksikerrosväri esim. korjausmaalauksessa on helppo sutaista paineilmalla lakattomaksi. Sitten hienolla paperilla koko alueeseen tartunta ja lakkaa päälle.

[tany]

Ok dime, taidat tietää asian paremmin kuin minä. En käy väittelemään.
Tietoni on yhtä vanhaa kuin saabini. Silloin 70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella tehtiin niin kuin asian kuvasin. Nykytekniikat ovat mulle hepreaa. Silloin base-purkissakin oli perusharmaata metallihohtoväriä, joko pienellä tai suurella kiteellä. Tämä väri oli kyllä ihan kiiltävää sinällään. Sillä maalattiin esim. vanteita ja yksi Amazonikin. Oli muuten todella hyvän näköinen. Metalliharmaa korostaa upeasti korin muotoja. Tämä harmaa
väri sekoitettiin muuhun väriin (vaikkapa punaiseen) antamaan metallihohtosävyn. Ja kun mattaa haluttiin, sekoitettiin väriin mattausaine.
Metallivärin korjausmaalaus oli aina vaativa tehtävä. Lopputulos oli harvoin toivottu. Johtuen pienistä sävyeroista ja myös ruiskutustekniikasta.

Mutta kuten sanoin, minä tein niitä hommia aikoja sitten. Koht on mennyt 25-vuotta siitä, kun viimeksi ruiskuun tartuin. Niin se aika kuluu.

[dimebak]

Tosin jos oikein muistan niin metalliväreillä ei lähdetä paikkamaalaamaan kovinkaan suuria aloja. Pyrkimyksenä olisi maalata suurempi ala tai paikkamaalattu kohta lakata häivyttämällä, ei tarkalla rajalla. Suorakiilto on sitten paljon helpompi, kun tarkan rajan voi vetää johonkin pellin pokkaukseen jne. eikä sitä huomaa vasta ku nenä on kiinni pellissä.

[tany]

Dime on läksynsä lukenut ja näköjään käytännön kokemustakin on. Näinhän se menee kun sen oikein tekee. Eli jälleen tulee todistetuksi se seikka, että Clubilaisilta löytyy tietoa joka lähtöön. On mukavaa olla saabisti.

[dimebak]

Setä on koulutukseltaan automaalari ja onpa se tehnyt niitä hommia sen verran, että juttua ja tietoa kuullut.