Himoitsinpa itselleni uudempaa turboa, mielellään 16 venttiilillä ja tietysti vähäruosteista. Blocketia selailin ja nettiautoa reloadasin vähän väliä, kun lopulta törmäsin lupaavaan yksilöön Blocketissa joka sijaitsi pohjois-ruotsissa Bodenissa, n. 130km rajalta länteen;
Saab 900 S -91 pienpaineturbo, valkoinen ja 5-ovinen. Keulalla oli muhkea lisävalopatteri, ja varusteiksi mainittiin ilmoituksessa AC, keskuslukko, ohjaustehostin, vetokoukku ja kahdet renkaat aluilla. Kehuttiin auton kulkevan "mycket bra" ja hintapyyntö oli 14500 kruunua (euroiksi muutettuna vajaa 1600e). Kilometrejä oli takana 304tkm.
Hetken mailailun jälkeen (yllättävää kyllä, myyjä vastasi mailiin ja englantiakin osasi jonkin verran, mutta päädyttiin kuitenkin käyttämään pääasiassa ruotsia.. saipa taas sitäkin pitkästä aikaa muistella mieleen) kävi ilmi, että autossa on erittäin vähän ruostetta, vain muutama "tahra" ovien alareunoissa, mutta ei mitään reikiä. AC:kin pitäisi kuulemma toimia hyvin ja moottori ei syö öljyä, kansiremontti tehty vuosi sitten.
Tästä rohkaistuneena, ja vielä kun myyjä suostui ottamaan vastaan myös euroja (raja lähellä) ja hiukan alustavaa tinkimistäkin tapahtui niin päätin lähteä hakemaan auton. Onhan täältä Oulusta vain noin 120km Tornioon rajalle. Eli koko matka tulisi olemaan 250km.
Lähdimme sitten täällä foorumillakin olevan Turbo900:n autolla (minun entinen 900i:ni) Ruotsiinpäin ajelemaan. Löysimme perille ja pienen alkusekoilun jälkeen (luulin ruotsin sanan middag tarkoittavan keskipäivää, mutta ilmeisesti se tarkoittikin iltaa, ja myyjä olikin vielä Luulajassa kokouksessa kun saavuimme Bodeniin). Onneks myyjä oli kuitenkin ymmärtäväinen ja tuli varsin lyhyellä varoitusajalla tapaamaan meitä, ja autokin löytyi lopulta aika läheltä lämpimästä tallista.
Alkuvaikutelma oli varsin hyvä, ruostetta ei tosiaan ollut mainittavasti, ja ovissa olevat tahrat olivat tosiaankin vain todella pieniä pintaruosteen alkuja, joten ikäisekseen auto oli todella hyväpeltinen. Yllätyksenä, ja positiivisena sellaisena oli se, että autossa olikin toimiva vakionopeudensäädin. Lisää yllätyksiä ilmeni kun ratin taakse istuttuani huomasin mittaristossa olevankin ahtopainemittarin, jota ei ässässä pitäisi olla. Myyjä ei tästä tiennyt mitään ja luuli autoon sellaisen kuuluvankin. Ja todellinen yllätys olikin konepellin alla, josta löytyikin todella asiallisen näköisesti asennettu alkuperäinen välijäähdytin ja APC-boksi johtoineen (boksin kyljessä oli vuosiluku 1992)!
Miinuksena todettiin, että molemmat renkaat ovat varsin huonot, kesävanteet sentään olivat ihan nättikuntoiset tonnarin cross-spoket joissa keskikupit tallessa. Talvivanteet olivat jotkin Audin vanteet (mielestäni rumat) joissa ei ollut keskikuppeja. Myös Calixin bensalämppärin ajastin ja ohjauspaneeli autosta löytyi, mutta itse lämmitin oli kuulemma jo poistettu. Myös pari vikaa autosta löytyi, koeajolla jo nimittäin huomasin, että vaihteita oli vaikea saada vaihdettua, kepin liike ei tuntunut oikein normaalilta vaan se muljahteli. Aiemmin olisin varmaan jättänyt auton oston tähän, mutta hetken tuumailun jälkeen päädyin siihen tulokseen että kyseessä on melko varmasti joko vaihdekeppiasetelman taikka rättinivelen vika. Itse laatikko vaikutti toimivan varsin hyvin pitämättä mitään ylimääräistä ääntä ja moottori kävi todella nätisti. Myöskään ahdin ei äännellyt ja tehotkin tuntuivat olevan tallella (vai pitäisikö sanoa että niitä oli hiukan aavisteltua enemmän, ahtopainemittari kun nousi keltaisen loppuun asti...)
Vielä hetken miettimisen jälkeen päätin tingata hinnan 1400 euroon, jolla auto sitten lähtikin. Paperitöiden (jotka jälkeenpäin osoittautuivat vähän puutteellisiksi tietämättömyyteni vuoksi) jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin. Matka olikin varsin hauska, T16:n jatkuva vahva vääntö tuntuu todella mukavalta ja sivistyneeltä kun en ole aiemmin 16-venttiilisellä satkulla ajanutkaan. Lisävalot muuttivat yön päiväksi, ja toimivalla vakionopeudensäätimellä oli mukava ajella matkaa. Tehoja ja etenkin vääntöä tuntui löytyvän, mutta jonkinlainen terävyys jota ehkä odotin oli kateissa, eli sytytyksen ajoitus lienee ainakin syytä tarkistaa. Vielä pari vikaa löytyi matkalla, nimittäin lämppärin hana vuotaa ja tiputtelee nestettä jalkatilaan. Myöskin penkki tuntuu hiukan oudolta ja lonksuu, pitäisi irrottaa se ja tutkia missä on vika.
Maahantuonti onnistui helposti, tullissa vain 14 euroa virkailijalle, parin lappusen täyttö ja siirtokilvet ikkunaan. Neuvoivat vielä irrottamaan ruotsin kilvet, kuulemma poliisit eivät tykkää jos ajelee kaksilla kilvillä.
Tullissa sitten tuli pientä ongelmaa, kun rekisteriotteen teknistä osaa ei ollut, mutta sähköpostia vaan taas lähettämään, ja postissa pitäisi nyt olla tulossa kaikki tarvittavat lappuset. Pitää toivoa, että rekisteröintikatsastusessa ei tuota ongelmaa APC:n ja IC:n läsnäolo.
Nyt on kuitenkin auto pihassa, paperitöitä ja veropäätöstä vielä saa aikansa odottaa. Toimiikin hyvin, lukuunottamatta tuota vaihteiston ongelmaa ja vuotavaa hanaa jotka pitäisi korjata. Pienempiä vikoja se penkin rikkinäisyys ja kuskin oven lukkopesä joka ei tahdo pysyä oven sisällä reiässään. Ilmeisesti jokin kiinnitys siinä mättää.
Laitetaanpa vielä kuva autosta ruotsissa omistajan parkkipaikalta, otettu kun olin papereita kirjoittelemassa. Taustalla näkyy sininen iivari jolla tultiin paikalle. Lisävalot olen jo ottanut pois, tuskin ne edes olisivat suomessa lailliset..
