On aivan totta, että sellaiset henkilöt jotka ovat kiinnostuneet ostamaan viritetyn turbovehkeen jossa on erikoista tekniikkaa, päätyvät monissa tapauksissa muuhun merkkiin. On vähän vaikea arvailla millainen maine og900:lla on tällä hetkellä valtaväestön keskuudessa mutta luulisin että auton haluttavuutta ei keskimäärin kovin paljoa lisää tämänkaltaisten viritysten lisääminen. Eri merkkien ja mallien arvostus ja hinnanmuodostus on muutenkin mystinen asia, vähän samanlaista aliarvostusta on havaittavissa toisessa suosimassani merkissä, Citroënissa. Saabin vetotapa on varmasti yksi kiinnostusta vähentävä tekijä ei-saabistien keskuudessa, tätä seikkaa tuijotetaan sitä enemmän, mitä kulkevampaa menopeliä ollaan ostamassa.
Hinnasta sitten, niin kyllähän se on siten, että markkinat (ei myyjä) määräävät hinnan jolla kauppa tapahtuu. Jos myyjä pitää autoa suuremmassa arvossa kuin kukaan ostaja, kauppoja ei synny. Itsellänikin on näitä hankalasti kaupaksi meneviä autoja jokunen, jos joskus omasta sabasta luovun, niin tilanne on hyvin samanlainen. Kauhunsekaisin tuntein olen joskus ajatellut, miten pääsen millään järjellisellä hinnalla eroon
Jesteristä, lienee vähintäänkin ultravaikea myytävä ja ostajia saattaa joutua etsiskelemään maan rajojen ulkopuoleltakin. Katselin tuossa joku aika sitten Classic and Sportscar -lehteä ja monissa tapauksissa erikoisten autojen hinnat vaikuttavat kovemmilta kuin Suomessa. En toki väitä että omassa tapauksessa välttämättä olisi näin. Kaipa se totuus vain on, että ellei aio jättää myyntiä perikunnan huoleksi niin on vain kuitattava ne tappiot ja katsella taas asioita eteenpäin. Kaikki menee kaupaksi kun hinta on sopiva.