noniin-tarina jatkuu ja ei mitenkään iloisena.Se auto ei haluaa enää olleenkaan tehdä yhteistyötä.
Noin kuukausi sitten vaihtoin sitten koneen laatikkoineen. Maanatai yöllä sain toisen koneen paikoilleen ja jäi tiistaiksi vielä kytkin ja syyläri jnp. Illalla piti ajella laivalle.
No eihän siinä mitään hämminkiä pitäis olla, ajattelin-onhan näitä hommia tehty ennenkin. Miten väärässä sitä ihminen joskus onkaan
Ennen toisessa koneessa kytkin toimii loistavasti. Tein ystävän metallipajassa(jossa näitä Saapeja rakentelen) semmoisen peltisen välikappaleen, joka menee näitten lamellien väliin. No kytkin paikalle ja työsilinteri kiinni ja kaveri apuun ja hän painaa poljinta, minä otan sen välikappaleen lamellien välistä pois ja MITÄ IHMETTÄ? Painelaakeri jäikin sinne pohjaan. No ihmetteltiin ja naputeltiin ja ei liiku minnekään.
No soittelin paikalliselle SAAB korjaajalle ja onneksi oli varastossa uusi työsilinteri, mutta ei uutta painelaakeria. Raaka voimaa käyttäen ja rumia sanoja, joista V--u ja perse olivat ne kohteliaamat-sain sen lopulta siitä taas ulos-nesteet tuli työsilinterin männän välistä jo alkuvaiheessa. Sitten ihmeteltiin sitä ystävän kanssa ja tuntui siltä, että mäntä tuli liian ulos ja asettui jotenkin vinoon ja reuna jäi silinterin reunan taakse ja eihän se enää mennyt millään takaisiin. No saatiin se uusi silinteri jotenkin ilmattua ja syyläri paikalle ja nesteitä vähän sisälle ja käynnistyi, mutta öljyvalo jäi palamaan.
No kello oli armoton ja päätin, että menen ilman autoa laivalle ja jätän sen kerrostalon eteen Tallinnaan. Onneksi yksi ystävä tuli samalle laivalle.
No taas pari viikkoa Suomen puolella ja takaisiin Tallinnaan. Siellä oli juuri ollut se hirveä lumimyräkkä-nimeltään Monika. Mä muistan nuoruudesta yhden tutun Monikan-kaunis ja hyväsydäminen nainen, ei olleenkaan sen myrskyn kaltainen
No ensin kaivettiin pojan kanssa ja kun avasin konepellin, niin puoli konehuonetta oli lunta täynnä-en ole semmoista ennen nähnyt.Käynnistyi muuten laakista. No kaadoin jäähd. nesteen normiin ja ilmasin systeemin ja öljyvalokin sammui-lopullisesti muuten-anturi sökö. Sitten yhtäkkiä poika huomas, että kato mitä pakoputkesta tulee. No niinkuin kunnon diisseli-ihan mustaa. Kone kuiteskin käynnissä. No sammutin sen ja ruvettiin työkaluja kantamaan autoon, että mennään sinne työpajaan laittamaan loput mutterit kiinni, mitkä edellisellä kerralla kiiressä jäi auki. Yritin taas startata ja no ei lupaa edes. Päättelin että kaasuttimessa vikaa. No soitto ystävälle ja parin minuuttin päästä kurvas Jeep Cherokee talon eteen. Narun päässä sitten pajalle ja kokosin kahdesta kaasuttimesta yhden ja heti käynnistyi. No kaikki mutterit kiinni ja kotiin.
Seuraavana päivänä sitten päätin mennä perheen kanssa keskikaupunkille. Matkalla rupes veto pätkimään-no rikastinvivun kun vetin ulos niiin kulkii. Ajelin parkkipaikalle ja sitten kun painoin kytkinpoljinta se meni pamauksella taas pohjaan ja poljin rupes käymään ihan tyhjää. No onnistuin parkeeraman sen kuiteskin ja ajamaan myöhemmiin jopa ilman kytkintä kotiin. No mitä siellä taas hajos? En viitsinyt edes konepeltia aukaista-sen verran oli jo mitta täynnä sitä 99-a.
Nyt sitten 23. päivä alkaa talvilomaa ja painun taas kotiin Saapeja rakenytamaan. Nimittäin siellä ystävän pihassa odottaa 85 vm 900 turbo, että joku hitsaaja löytäis aikaa hitsata takakaaret.
Kumpi se muuten on oikea painelaakeri 63 vai 70 mm läpimittainen. Tuntui, että sisäläpimitta on kuiteskin sama, vai?
Miten se mäntä menii niin ulos ja vinoon? Ei ole tämmöistä ennen tapahtunut.
Ja koska se auto(joka muuten tähän asti toimii tosi mallikkaasti) on järjestänyt muuta puuhaa, niin en ole vielä pystynyt kattomaan, miksi tuo ketju siinä toisessa koneessa rallattii...
