Pidänkö hengissä?

[Rate]

Kysymykseni voisi kuulua myös Pelastakaa satkuja -osastoon, mutta laitanpa omaksi poluksi. Ehkä moni muukin miettii samoja asioita.

Käytössäni on perheessä uudesta asti kulkenut 900i (-87). Kilometrejä on 320.000 ja auto on näihin päiviin asti säännöllisesti merkkihuollettu. Tekniikka on kunnossa, korissa muutamia ruostevaurioita (ovissa pari reikää, lokasuojien reunoissa syöpymiä ym.). Muutama vakiopaikka on hitsailtu eikä katsastuksissa ole löytynyt mitään pahempaa.

Nyt joudun miettimään, vaihdanko käyttöautoni uudempaan, vai pidänkö vielä vanhan sympaattisen Saabin. Vuodessa kilometrejä tulee noin 10.000. Halauan omistaa auton, joka on kohtuullisen luotettava ja jolla voi tehdä myös pitkää matkaa. Pikkukorjauksiin pystyn hyvin itsekin.

Mielessäni on kolme mahdollisuuta:
1. Luopua Saabista
2. Jatkaa ajoa ja korjata tekniikkaa sitä mukaan, kun tarvetta tulee. Samalla hyväksyä korin hiljaa tapahtuva rapautuminen.
3. Sijoittaa autoon esim. 1.000-2.000 euroa ja korjata ruostevauriot sekä tehdä ennakoivia tekniikkakorjauksia (esim. laturin huolto, korkeapaine/pa-pumpun uusiminen ym.)

Jälkimmäisen investoinnin tarkoitus olisi parantaa autoa sekä kosmeettisesti että teknisesti tyylikkäämmäksi/luotettavammaksi. Tavoitteena olisi saada ulospäin virheettömältä näyttävä peli, jolla voisi kuvitella ajavansa myös pitkiä reissuja vaikapa pohjoiseen talvikeleillä. Ilman, että tarvitsee koko ajan pelätä jonkun potentiaalisen paikan pettävän.

Mitä mieltä nettiparlamentti on asiasta? Ryhdynkö käyttöentisöintiin vai tekemään surutyötä?

[v4super]

3! näitä ei kohta ole enää liikaa liikenteessä + jos olet auton kanssa noin kauvan kulkenut yhteistä tietä niin miksi laittaa se pois? Jos kerran mahdollisuus on äänestää niin multa ainakin ääni: PIDÄ HENGISSÄ!

[Azanovix]

1000-2000 eurolla et välttämättä saa yhtään parempaa tilalle. Ymmärrän kyllä, että uudempi houkuttaisi ja itse todennäköisesti painisin saman kysymyksen äärellä. Ulkopuolisena tuntuu kuitenkin ihmeen helpolta sanoa: säilytä ja kunnosta tuo satku. Hitsaus on teetettynä kallista, mutta voit myös kysellä hitsausapua foorumilta; itse sain tällä tavalla suorastaan pilkkahintaan pelastettua tupliksen paalilta.
Touhutonni tai pari, ja johan on huippukuntoinen satku taas liikenteessä!

[tenu]

pidä ehdottomasti!ja kun 30v tulee muutaman vuoden päästä täyteen niin museoit,ja ostat uudemman käyttöauton!

1000-2000 eurolla et välttämättä saa yhtään parempaa tilalle. Ymmärrän kyllä, että uudempi houkuttaisi ja itse todennäköisesti painisin saman kysymyksen äärellä. Ulkopuolisena tuntuu kuitenkin ihmeen helpolta sanoa: säilytä ja kunnosta tuo satku. Hitsaus on teetettynä kallista, mutta voit myös kysellä hitsausapua foorumilta; itse sain tällä tavalla suorastaan pilkkahintaan pelastettua tupliksen paalilta.
Touhutonni tai pari, ja johan on huippukuntoinen satku taas liikenteessä!

[Mertmi]

Kun vaihtoehtolistalla on auton säilyttäminen tai jopa kunnostus, on selvästi nähtävillä luottamus autoon ja mieltymys siihen. Ite olen kunnostanut ja rakentanut omien mieltymysten mukaan tuota 99cc:tä. Jotenkin on jokapäivä 99:n puikoissa mahtava kokemus. Etenkin talvella näkee harvoin saman aikakauden autoja. Muutenkin vanha auto on kiva peli, kun on kaikki kunnossa.

Tee kunnostus ja ajat 10 vuotta mukavasti.

[Minuteman]

Kysyjä varmasti ymmärtää sen että nämä ovat ulkopuolisten näkemyksiä, ja huumorilla? Mutta kun mielipiteitä kysyttiin:

Laitat kuivaan paikkaan talteen vaikkakin on, anteeksi vain, pelkkä K-jet-iivari Suomi-perusmalli.

Sitten tämän vuosikymmenen loppuja kohti kun ne perusmallitkin on paalattu kuten kaikkien edeltäneidenkin mallien on käynyt, ja tulee suuri poru että missä ne kaikki ny on, myyt sen Saksalaiselle enthusiastille 3-4000 €yröllä.

Ja kyllä olen itsekin näin jälkikäteen ajateltuna oikeastaan täysin syyttä hävittänyt ainakin lämpimänsävyisen (ja lämpimän) lapsenkakanruskean kumihuulikuupan, metallihohtovaaleanvihreän 5D tuplaysin Rräyhäkkäällä B-moottorilla sekä sisältä nahkaisen mustan 900 kasitappiturbon viistokeulalla ja grafiitinharmailla puskimilla.

Ottaahan se jälkikäteen ajateltuna pattiin, silloin sitä oli jotenkin olevinaan viisaampi.

[Kaks-Seiska]

Melko yksilökohtaista tuo luotettavuus, yhtä hyvin uudempikin auto voi tehdä tenän ja nykyisen kunto sinulla on kuitenkin hyvin tiedossa. Yksi asia minkä luulisi painavan vaakakupissa lienee mukavuus, etenkin pidempiä matkoja ajatellen. En väitä etteikö satkullakin aijaisi pidempää matkaa, mutta mieti tarkkaan mitä saat jos sijoitatkin sen pari tonnia satkun sijasta uudemman auton hankkimiseen.

Myönnän että saatan hiukan puolustella tuota omaa 9-3:n hankkimista jonkin aikaa sitten, joskin siirtyminen "seuraavalla tasolle" (=turboon ) houkutteli myös. Itselleni päätös oli toki helpompi, koska myös satku jäi vielä isäni käyttöön. Satku on muuten samanvuotinen kuin sinulla, ajettu 224tkm ja ollut myöskin perheessä muutamaa ensimmäistä vuotta lukuunottamatta. Luultavasti kestää kauan, ennenkuin samanlainen "luottamus-suhde" syntyy 9-3:a kohtaan kuin satkulla oli.

Loppujen lopuksi päätöksen teet itse, mutta jos päätät satkusta luopua, pidä huoli että pääsee hyvään kotiin

[leegoinsinoori]

Olen itsekin paininut samojen kysymysten äärellä, vaikka oma onkin 6 vuotta uudempi ja suht hyvässä iskussa. Kun 182tkm ajetun OG satkun hankin, ajattelin, että ajelen sen 300tkm täyteen ja vaihdan uudempaan, mutta luopumisen aika lähenee kovaa vauhtia ja kovasti olen autoon kiintynyt. Viha-rakkaus-suhde?? Välillä tuntuu, että rahaa uppoaa vanhaan koslaan arvoonsa nähden turhan paljon, mutta hyväkuntoista aihiota on toisaalta kiitollista laittaa. Nyt kun vetarit, alusta (iskarit ja jouset) ja jarrut on vaihdettu ja kori siisti, niin pidempääkin matkaa ajelee mielellään. Luotettavuus on toistaiseksi ollut erinomainen ja itse huoltamista ajatellen parempaa autoa saa hakea. Ja se ajettavuus, joka kerta kun rattiin hyppään, niin vakuutun, että on hintaluokassaan paras auto ajaa. Uudemmissa Saabeissa (NG900/93/9000) tai muissakaan käytetyissä ei myöskään tahdo olla samaa tyyliä ja uskottavuutta kuin hyväkuntoisessa OG satkussa.

Yhteenvetona edellä mainitusta ainakin itse aion pitäytyä vanhassa, kunnes eteen tulee yhtä suurta omistamisen halua herättävä uusi/käytetty peli kohtuurahalla. Mikäköhän se olisi (Suzuki Kizashi/Subaru Legazy)???

Sinun tapauksessa voisi tulla kysymykseen myös uudempaan ja vähänajetumpaan satkuun (ABS-jarrut ja ruiskukone) vaihto, jos sellainen sattuu eteen tulemaan. Itsekin olen vähän ajettuja katsellut sillä silmällä.

[antti.hakamaa]

kyllä kannattaa pitääö vielä kunnossa sillä luotettavampaa käyttö autoa ei kovinkaan helpolla löydä ja käyttö kustannukset ovat todella edulliset näillä vanhoilla saabeilla jos pystyy itse jonkin verran tekemään.

väite että vanha saab vie liikaa pensaa on hieman liioiteltu, niin saman verran esim. 2000-luvun alun volvotkin vie sen 8-9l nsatasella.

[Mertmi]

Kyllähän kunnossa olevalla 900:lla on hyvä ajaa matkaa. Penkit on hyvät istua ja huonollakin kelillä matka taittuu, mitä nyt joutuu enemmän ohittelemaan, kuin hyvällä kelillä.

Itellä oli 900i -88 liki kuusi vuotta käyttiksenä ja hyvät muistot siitä jäi. Tottakai tuo 900:n korvannut auto on paljon hienompi peli ja monellakin mittarilla mitattuna paljon parempi auto. Oman 900:n mittarissa oli 407tkm, kun se sai paalituomion. Korihan siitä mätäni. (Tekniikka purettiin talteen.) Ei sitä hirveämmin enää jaksanut alkaa hitsaamaan, kun on tuossakin 99:ssä ollut puuhaa sillä saralla ihan riittävästi. Ehkäpä tuo oli omalta kohdalta yksi painava syy siirtyä uudempaan.

Mitä tulee polttoaineenkulutukseen, niin kymppitonnin vuoteen ajavalla ei polttoainakustannuksissa ole niin merkittävää säästöä saatavilla, että kannattaisi vain sitä tuijottaen valita autonsa...

[Azanovix]

Noihin edellä mainittuihin viittasinkin omassa tekstissäni aiemmin.
Kyllähän 1000-2000 eurolla ihan hyvän auton voi saada, merkistä tinkimällä jopa aika uuden. Mutta onko se välttämättä sen parempi tai helpompi käytössä? Joo jotain teknisiä hienouksia on varmasti tullut lisää, mutta mätii ne 2000-luvunkin autot, jopa nopeammin.
Itselleni tuossa NG900:ssa on enemmän mieltä käyttöautona kuin 99:ssä, koska löytyy vakionopeudensäädintä, turboa, kunnon popit sun muuta käyttömukavuutta lisäävää. Kuitenkin aika usein nappaan tupliksen matkaan, koska fiilis vaan on niin erilainen tuollaisen vanhemman kyydissä, kun ajonautintoa ei ole pilattu ohjaustehostimilla tai oikein muullakaan liian teknisellä vimpaimella.

En usko, että tulet kovin montaa paalikehotusta saamaan ja siksi yhdynkin vielä kerran samaan virteen: Pistä touhutonni ehdottomasti tuon satkun kunnostamiseen. Ihan hirveän vaikeaa se ei ole (minäkin olen onnistuneesti korjannut tuplistani, ihan yksinkin) ja lopputulos vetää nassun muikeaan hymyyn aina, kun pääset nauttimaan työsi hedelmistä.

[Rate]

Kiitokset monipuolisista ja hyvin perustelluista mielipiteistä. Huomaan, että varsin moni on pohtinut samantyyppisiä kysymyksiä. Lopullisen päätöksen tekeminen riippuu monesta seikasta.

Autojen käyttöhistoriassa näyttää selvästi olevan erilaisia murrosaikoja, jolloin omistaja joutuu miettimään, mitä tehdä kulkuneuvonsa kanssa. Ensimmäiset pohtimisen ajat tulevat usein, kun takuu on päättynyt ja edessä on ensimmäisiä suurempia huoltoja. Vastaavia pohdintoja riittää loppuun asti. Viimevaiheessa kysymys on käyttöarvon ja korjauskustannusten välisestä suhteesta. Moni keskittyy vain tekniikan kunnossapitoon ja auto saa muuten rapistua. Aikanaan tulee katsastuksessa suurempi hylkäystuomia ja sen jälkeen taru on lopussa. Saabien kohdalla taittaa lisäksi toteutua erään kirjoittajan kertomus: tekniikka talteen ja kori paaliin.

Oma autoni on juuri tällaisssa murroskohdassa. Vaihtoarvo on olematon, mistään klassikosta ei todellakaan ole (vielä) kysymys ja vuosien jäljet alkavat näkyä. Jos jättää ränsistymään, OG 900 palvelee varmasti vielä muutaman vuoden, mutta loppu lähenee vääjäämättömästi. Toinen vaihtoehto on yrittää pysäyttää korin ruostumiset ja ennakoiden uusia tekniikkaa. Tällöin auto voisi selvitä kriitisten vuosien ylitse. Kun museoikä lähenee, silloin taas helpottaa ja käyttöauton status voi tyylikkäästi vaihtua museoajoneuvoksi.

Omalla kohdallani OG:n säilyttämisen vaihtoehtona on noin 10.000 - 15.000 hintaisen uudemman premiumluokan käytetyn hankkiminen. Ellen sitten luovuta ja siirry jonkin persoonattomaan kia-osastoon.

Tällä hetkellä fiilikset ovat siihen suuntaan, että Saabiin voisi vielä sijoittaa ja fiksata siitä teknisesti asiallisen ja kosmeettisesti edustavan vanhemman käyttöauton. Alkuperäinen maalipinta on hyvä (auto on ollut lähes koko ikänsä lämpimässä tallissa), samoin sisustus on lähes virheetön. Mikäli päädyn tähän vaihtoehtoon, olisi mielenkiintoista löytää joky hyvä OG-konsultti, joka osaisi arvioida esim. vaadittavien peltitöiden määrän ja kustannukset. Samoin olisin kiinnostunut kuulemaan analyysejä tekniikan kohentamisesta/kunnossapidosta. Tällä hetkellä mylly ja vaihteisto tuntuvat olevan ok: öljyä ei kulu, synkronointi pelittää ja vetaritkin ovat kunnossa.

Lopuksi totean, että tällaisissa asioissa liikutaan luonnollisesti yhtä paljon tunteen kuin järjen maailmoissa. Moni varmasti ihmettelee, miksi joku ajaa 23 vuotta vanhalla ja auttamattoman raskaalla kotterolla. Varsinkin kun autosta puuttuvat kaikki herkut ohjaustehostinta myöten. Toisaalta arvostan itse juuri tätä yksinkertaisuutta ja ssuhteellisen helppoa korjattavuutta. Autossani ei ole sellaista "sisäänrakennettua vanhenevuutta", joka tuntuu vaivaavan moni nykyautoja.

Jatketaan keskustelua ja kerron mihin aikanaan päädyn. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, millaisia kunnostusprojekteja porukalla on OG 900:n kanssa ollut. Oletteko tehneet/teettäneet esim. peltiremppaa (ovet ja muut kriittiset paikat) jossakin hyvällä kokemuksella?

[Jatra]

Jos budjettia auton hankintaan on kuitenkin noinkin paljon, niin eikö olisi mahdollista siirtää satku harrastekäyttöön, pistää siihen vähän pidemmällä aikavälillä tuo 1000-2000€ ja hommata käyttis erikseen? Tietenkin tuo vaatii tilaa, mutta mahdollistaisi satkun fiksailun suuremmassa mittakaavassa, ja esim. auton tuntevan hitsarin etsiskelyn juurikin foorumilta tai muuten tuttavapiiristä, jolloin työt saisi varmaan edullisemmalla jos ei aikataulu ole ongelma.

Tuo tietenkin vaatisi sopivat tilat, mutta noinkin pitkään suvussa pyörinyt auto olisi sääli pistää paaliin, ja tosiaan kymmenen vuoden päästä kiität itseäsi, kun auto alkaa olemaan museoiässä ja historiakin on alusta asti tuttu. Ei löydy ihan joka harrastajalta peliä, joka olisi palvellut lähipiirillä uudesta asti.

[SKi]

Minulla on 84 mallin saab, ajettu 380 tyhuatta km, pelaa vielä kuin enkeli. Käytiin syksyllä Iisalmessa pojan pojan kanssa jolla pemari, katto vähä kieroon kun snoin lähteväni saabilla. Vaihdettiin kuskia ja poika ajoi hiljasena jonkin aikaa ja sitten p*****e tämähän on parempi ajaa kuin minun pemari, ei huoju menee kuin juna raiteilla. No niin miksi hävittää tälläisia kunnon vehkeitä. Tottelee jakoavainta ja lenkkiavainta, sähköviat olemattomia.
Sain v. 86 saabin 56 tuhatta ajettuna, sen jälkee saabilla on yksityskohtainen huoltokirja johon olen merkannut kaikki päivitykset ja osien vaihdot. Katsastuksesta ei kertaakaan pompannut. Olen sanonut vaimolle että tämä ei mene paaliin, vaan myyn jollekkin saab kerholaiselle museo autoksi, mutta siihen menee vielä aikaa.
Konservatiivinen loistava pitkänmatkan ajopeli, kyynär tuet vasemmalle ja oikealle kädelle, itse tehtynä. Istuu kuin Leilan lepotuolissa. Näistä katsastusmies saabin tunttee ja ensimmäiseksi tutkii etupyörien ylä ja alatukivarren kuulanivelet, ovat vielä alkuperäiset, rasvanipalla.
Nyt on sisäkaton verhous vähän irronnut ja keväällä on tietenkin sisäkaton verhouksen ehjääminen.
Kesällä kulutus on 7-7,5 pitkällä matkalla, kaupungissa vähä enemmän.
Kauppaarvo 500 € käyttöarvo 9500 e Jos vaihtaa uuteen välirahalla saabia ajaa mutkasta tietä näkymättömiin. Saispa tälläisen vielä uutena.

[Mike Hunt]

Oma stoori lyhyenä versiona:
Ostin vm-84 Aeroni vuonna-96 käyttöautoksi. Vuonna -98 tuli perheenlisäys ja ostin silloin typeryyksissäni volkkarin diesel Venton (oujee). Aerosta yritin päästä eroon mutta kukaan ei silloin ymmärtänyt hyvän päälle. Rakas veljeni onneksi kysyi että myisinkö Aeron hänelle. Kaupat tehtiin. Sain tukun rahaa ja puolikkaan Jawa motskarin. Aero oli veljen vaimolla käyttiksenä n.4vuotta. Vuosi 2003 oli ilon vuosi. Sain ostaa Aeroni takaisin. Reissussa rähjääntyy ja niin oli Aerokin rähjääntynyt. Korroosio oli tehnyt todella hyvin tehtävänsä. Autoa kohtaan oli kuitenkin niin paljon lämpimiä muistoja että pakkohan se oli ehostaa. Siitä se ajatus sitten lähti, enkä ole katunut päivääkään.

Vastaus kysymykseen: kannattaa säilyttää.