Tuli hommattua käyttöautoksi tuommoinen valkea vuoden -88 ratsu, 900i 8v neljällä ovella varustettuna, kevesti, noin 510tkm sisäänajettuna. Pohja ja "strategiset paikat" kohtuullisessa kunnossa, pellit ovat tietenkin "pahimmista paikoista" kuin puutarhurin unelma. Menossa ei valittamista, kakkosvaihde vaatii sattumaa tai välikaasua mennäkseen silmään alas vaihtaessa, vaihteistoöljy oli melko vetisen oloista, menossa vaihtoon, vaihteensiirrintä näytti myös joku joskus korjailleen konehuoneen pään liitoskohdasta. Motin tukikumit kannattaa kuulemma myös katsoa samalla kun lootaa tyhjäilee, jospa 2. vaihde alkaisi pelittää paremmin.
Ensiavuksi (ja harjoittelukappaleeksi) hain eilen saman värisen laitteen pystyllä keulalla (-85, ~300tkm), kaasarikoneella ja päällisin puolin TODELLA siistissä kunnossa.
Tarkoitus olisi vaihtaa käyttikseen ensin ovet, ja luukut pystärin paremmin säilyneisiin. Etukaarien irroitus-/vaihtotyöhön ei taida olla mtn oikoitietä, näyttivät olevan ainakin ylhäältä pistehitsein kiinni, pohjan kiinnityksiä en ole vielä ehtinytkään katsoa.
MY85 varaosapystärin kohtalosta en nyt vielä tiedä, kun ei ole ehtinyt alle kurkkia, että onko potentiaalia kunnostaa leikkaa/liimaa/askartele opettelun ohessa. Autossa on kattoverhoilua ja vaihdelaatikkoa (pakkia) lukuunottamatta kaikki ehjää ja sisusta lähes uudenveroinen sininen/harmaa (sama väri käyttiksessäkin). Auto on ollut 95% elinajastaan Turun yliopiston rohvessoorin työsuhdeauto, joten kaikin puolin priima.
(Todennäköisesti) kesän mittaan vapautuu edukkaaseen/hae pois-hintaan pystärin ehjiä osia. Ihannetilanteessa ostajalla on aikaa purkaa (konehuoneen/voimansiirron) osia itse pois samalla kun minä kirjoitan muistiinpanoja työvaiheista kamera toisessa kädessä
Katsotaan nyt mitä tästä tulee, kyseessä on ensimmäinen satku, jolle aion tehdä muutakin kuin ajaa.
