Onko vastaavia "haluan elää sen hetken uudestaan"

[Make]

Oliko se viime kesänä? Ulkomailla? Naapurilla? Itsellä?
(Missä/kenen/milloin) satku on kääntänyt pääsi, niin että niskat on vieläkin jumissa?
Itse "järkytyin" toissa kesänä kun olimme ruotsin matkalla. Lähdin kiihdyttämään rampilla moottoritielle niin paljon kuin autosta (Opel Vectra 1. lähti. Oli kaasupedaali pohjassa. Katsoin peiliin, niin sellainen musta satku oli aivan luukussa kiinni. Painoin lisää kaasua.. Ei mitään. Sitten kun olin päässyt moottoritielle, niin tämä musta satku ajaa rinnalle, odottelee vähän aikaa.. Itsellä oli vähän ikkuna auki kun vedin juuri norttia, niin eiköhän lyönyt se saabbi pedaalin pohjaan ja häipyi. Se oli se turbon viserrys niin kovaa, että mulla lensi se nortti auton lattialle, ja oli pakko pysähtyä motarin reunaan onkimaan se, ettei auto syty palamaan..
Se oli aivan sairas se saappi! Ja pirun tyylikäs. Saisinpa elää tuon hetken vielä uudestaan Ja saada videolle...

[juuso]

mun oma satku kääntää mun pään joka päivä ...aina kun kävelee autolta pois päin niin on pakko kattoo kuinka hieno se onkaan... (vaikkei se mikään kummallinen ookkaan.(vielä...))

[jariha]

Tää nyt ei liity turboon, mutta tuo mun 99 vm. 75 on melkein yhtä vanha kuin minä itse, joten se tunne, että tällaisia ne autot silloin olivat, on joka päiväinen ihmetyksen aihe.

[cc]

Tuosta jarihan ysisyistä tuli mieleen omat autoilun alkuajat seitkytluvulta. Kaverin isällä oli hopeanvärinen 99GLE (-77) siis se ruiskupeli tummin lasein, sähköllä säädettävin peilein, automaattilaatikko ja upea sisustus. Oli siihen aikaan mahdottoman hieno peli ja muistan vieläkin ne muutamat kerrat kun tuota sai kokeilla silloin muutaman vuoden kortin omanut autoton köyhä opiskelija joka joutui vielä tyytymään isän Cortinaan autoa tarvitessa. Sen ajan yleiset autothan on Corolla ja Cortina ja hienoja Saab ja Volvo. No onko tuosta ajasta niin paljon sittenkään muuttunut (Cortina -> Mondeo), mutta hienoja on edelleen Saab ja ja

[rr]

Itse "järkytyin" toissa kesänä kun olimme ruotsin matkalla. Lähdin kiihdyttämään rampilla moottoritielle niin paljon kuin autosta (Opel Vectra 1. lähti. Oli kaasupedaali pohjassa. Katsoin peiliin, niin sellainen musta satku oli aivan luukussa kiinni. Painoin lisää kaasua.. Ei mitään. Sitten kun olin päässyt moottoritielle, niin tämä musta satku ajaa rinnalle, odottelee vähän aikaa.. Itsellä oli vähän ikkuna auki kun vedin juuri norttia, niin eiköhän lyönyt se saabbi pedaalin pohjaan ja häipyi.

Kerran järkytin turbotetulla 99:lläni erästä 850 sportswagonia vastaavalla tavalla

[lucaf]

[quote="cc"] Tuosta jarihan ysisyistä tuli mieleen omat autoilun alkuajat seitkytluvulta. Kaverin isällä oli hopeanvärinen 99GLE (-77) siis se ruiskupeli tummin lasein, sähköllä säädettävin peilein, automaattilaatikko ja upea sisustus. Oli siihen aikaan mahdottoman hieno peli ja muistan vieläkin ne muutamat kerrat kun tuota sai kokeilla silloin muutaman vuoden kortin omanut autoton köyhä opiskelija joka joutui vielä tyytymään isän Cortinaan autoa tarvitessa. Sen ajan yleiset autothan on Corolla ja Cortina ja hienoja Saab ja Volvo. No onko tuosta ajasta niin paljon sittenkään muuttunut (Cortina -> Mondeo), mutta hienoja on edelleen Saab ja ja :) [/quote]

Vaudevau! Lisää noita tarinoita, siistiä!! Hopea GLE....huokaus sentään...

[dimebak]

mun oma satku kääntää mun pään joka päivä ...aina kun kävelee autolta pois päin niin on pakko kattoo kuinka hieno se onkaan... (vaikkei se mikään kummallinen ookkaan.(vielä...))

Näin on. Kyllä se oma Saabi kääntää pään, joka päivä.

Eräälle tutulle kävi Ruotsissa samantapainen kuin tämän topicin aloittaneelle. Sillä oli alla 944turbo (turbo cup-viritykset) ja hän otti ja ajoi yhden tonnarin ohi. Saab-kuski oli kimpaantunut tästä ohituksesta ja pysyi vielä perässä, kun Porschen mittari näytti reilua 280:iä. Vaikkakin Saabi jäi, niin jaksoi sekin vetää melkein kolme markkaa lasiin...

EDIT: Ei liity varsinaisesti autoihin, mutta jos voisin elää uudestaan sen hetken, kun tapasin vaimoni, niin olisin enemmän kuin ekstaasissa. Se hetki oli paras koko elämässäni...

[Ant_ti]

Se ensimmäinen kerta, kun saabin puikkoihin istahdin.

Se hekuma ja tunnelma, se ensirakkaus.


Sen tahtoisin elää uudestaan.

[Reetu]

Se ensimmäinen kerta, kun saabin puikkoihin istahdin.

Se hekuma ja tunnelma, se ensirakkaus.


Sen tahtoisin elää uudestaan.

Samaamieltä

[petteri75]

Kun olin ostamassa Aeroani (900 -90), sen myyjä (ja maahantuoja ja kunnostaja jne) antoi auton viikonlopuksi lainaan. Kun ensimmäistä kertaa moottoritien kiihdytyskaistalla (Turun moottoritien alku) painoi kaasua oikein kunnolla ja vekotin vain kiihtyi kiihtymistään, niin kyllähän siinä hymy kasvoille nousi, vaikka alla olivatkin loppuunkuluneet alkup. iskarit yms.

Ei ollut aikaisemmin ollut T16-mallia alla, ex-ajokki oli -84 T8A. Ah..ajaminen sai kerralla sellaisen vaivattomuuden silauksen, ei tarvitse polkea kun tietää, että tarvittaessa kulkee ns. aivan riittävästi

[vilpertti]

Ensimmäinen autoni oli Niss*n S*nny diesel vm. 84. Isälläni oli Saab 99 vm. 81 b-moottorilla ja 4-lovi-lootalla (hirvee vauhtihirmu!). Ne ensimmäiset ajokokemukset Saabilla ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Saab oli vahva ja tukeva, se kiihtyi ja kulki. 100 heppaa tuntui käsittämättömältä nuoren Nipponkuskin päässä. Aina kun näen liikenteessä Mits*n muistuu mieleen kisa 99 vs. Galant / 10km. ja suu kääntyy virneeseen...

Niin. Tiedän, että se 99 ei ole mikään formula, mutta silti...

[J-ani]

Kerran historiassa kävi niin, että olin kävelemässä koulusta kotiinpäin kajaanin viitostien ylittävällä kävelysillalla huomioni kiinnittyi jostain kaukaa kuuluva moottorin ujellukseen ja aloin katselemaan pitkää suoraa pitkin niin sieltä se tuli, musta saab 900 c-coupe ja vauhdista päätelleen (160-200) niin turbohan se. Se tuli kohti ja hävisi jonnekkin kauas yhdessä vilahduksessa. Ei jääny kuin laskeutuva lumi pölly jälkeen. Se näky pysäytti kyllä vähäksi aikaa.

[J-ani]

Tuosta nyt vielä sen verran että kyllä se ensimmäinen ajelu saabilla joskus 7 vuotta sitten (Saab 99 GLs sedan) Siinä oli kyllä sitä jotain mitä ei vieläkään unohda.

[ASTech]

Me tehtiin tuossa muutama vuosi sitten 99:stä endurance-luokan rata-auto. Muistan kirkkaasti, kuin eilisen päivän, kun lähdin sillä ratavarikolta kiihdyttämään radalle.......Se tunne on kyllä sanoin kuvaamaton

Ihan samat fiilikset samankaltaisesta tilanteesta 900M :llä

Huoh. toivottavasti pääsisi taas pian kokemaan vastaavaa

[Baas 009]

Alla ei ollut saabi mutta kerrompa kuitenkin.
Menneenä kesänä sain koeajaa emännän kaverin Yamaha VFR 750:ä Viimeksi olin ajanut ~5v sitten likimain a1-tehoisella TZR yammulla. Kun autokortin sai niin prätkät jäivät tajuttomien kiinteiden kustannusten vuoksi.

No, lähdin emännän koulun parkkikselta varovasti ja koko ajan rystyset valkoisina puristaen ajelemaan, päästyäni ohikulkutien rampille uskalsin hieman antaa hanaa, pesässä vissiin nelonen ja vauhtia ~60, eli kierrokset todella alhaalla, halusin ottaa varman päälle ettei ainakaan yllätä. Sitten hanaa hieman reilummin ja pärrä lähtee kiihtymään alarekisteristäkin aivan älyttömästi, sitten vitonen, kutonen ja mieletön tunne että voima ei lopu koskaan. Takaisinpäin kääntäessä rampilta kolmosella viittäkymppiä ja kaasu levälleen, tuli semmonen olo että nyt MENNÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄN, kerkisin tempaista nelosta ja totesin että aika hiljentää kun lasissa 140+, ja päällä todella surkea takki joka olisi välttämättä halunnut repiä minut pois pyörän päältä. Lenkin jälkeen oli "hieman" adrenaliinia veressä, paikat vapisi aika helkkaristi vähän aikaa.

Samanlainen kokemus kevariajoilta, viimesenä ajokesänä ajokauden alku viivästyi melkein kuukauden kun olin purkanut pyörää maalausta varten ja oli sen verta kylmä että ei saanu kylmässä varastossa maalattua. Kun vihdoin huhtikuun viimeisinä päivinä pääsin ajelemaan niin tuntui siltä että tässä on sitä jotain, selittämätön jokin miksi pyörällä kannattaa ajaa vaarallisuudesta ja kustannuksista huolimatta. Toivottavasti on varaa siihenkin harrastukseen edes lähivuosina.