No joo. Aika monta "vatavirrasta poikkeavaa" autoa olen katsastuksessa käyttänyt ja aina on inssi selvinnyt ilman opastusta. Joskus ovat ajamalla testaneet jarrut kun eivät ole pohjakosketuksen pelossa uskaltautuneet dynamometrille. Yhden Alfan kannssa muista kun insinööri ajeli monta kertaa konttorin takapihaa edes takas ja tuli naama näkkärillä sanomaan, että onpa sähäkkä tonniviissatanen
Yleensä (en aina) käyn kuitenkin hallissa vilkaisemassa siltä varalta, että jotain huomautettavaa löytyy. Tietää sitten tarkemmin missä vika on. Ainoastaan kaksi selkeää virhettä muistan katsureiden tehneen. Yksi hyväksyi vm. 1972 auton pelkillä lantioturvavöillä etuistuimilla, vaikka siinä olisi pitänyt olla kolmipistevyöt ja toinen hylkäsi MB sprintterin väljien alapallonivelten vuoksi ensimmäisessä katsastuksessa alle satkun ajettuna, vaikka takuuhuollon mukaan ne olivat täysin toleransseissaan (ammattaliikennöintiin rekisteröity ajoneuvo, joka piti katsastaa vuosittain).
Toki aina silloin tällöin suullisesti sanovat jostain "turhasta", mutta eipä niistä mitään maintaa papereihin yleensä tule. Ainoa mitä ihmettelen on se, että kuinka allerginen suomalainen katsastusmies on ruosteelle. Sehän on kokolailla sama onko ne pyöränkaaret tallella vai ei. Ja jos ne puuttuvatkin, niin kelpaa kyllä kunhan niissä on muovilevikkeet päällä niin, että ei ruosteet näy. Joskus aikanaan sain Pajeroon hylsyn sen takia, että etulokasuojankaari oli ruostunut. Oli kuulemma terävä reuna vaarallinen jalankulkijoille, se viisi senttiä lokasuojan ulkopuolelle ulottuva karjapuskuri ei kuulemma tarjonnut riittävää suojaa jalankulkijoille lokarinreunan terävää reunaa vastaan. Ilmastointi teippi puuttuvan palan päällä kelpasi kyllä uusintatarkastuksessa.
Yleisesti ottaen en pidä katsastusmiestä harrasteautoilijan vihollisena, päin vastoin. Yleensä ovat ymmärtäväisiä ja kovasti avuliaita.
Janne