Koneen käydessä seosruuvia käännetään laihalle päin (vastapäivään) niin pitkään, kunnes moottori käy huonosti. Painetaan asento mieleen. Sama tehdään rikkaallepäin (myötäpäivään). Painetaan tämäkin asento mieleen. Sitten käännetään ruuvi näiden kahden asennon puoliväliin. Tällä säädöllä käytännössä menee katsastuksessa läpi. Jos tuosta kääntää arviolta kellotaulusta kulman määrää haarukoiden noin 5min rikkaallepäin, niin ollaan hyvinkin turvallisella alueella. Ehkä katsastuksen päästötestiä ei läpäistä, mutta kulutuspuoli saattaa jopa olla parempi ja moottorin toiminta jouhevaa.
Jos ohjauspainetta käy ronkkimaan, niin on syytä hommata ensinnäkin mittari, jolla voi ohjauspainetta mitata. Ite taannoin värkkäsin mittarin parista ylimääräisestä k-jetin putkesta, t-kappaleesta, muutamasta bensaletkun pätkästä ja rengaspainemittarista. Hyvin pääsi kärryille tilanteesta. Säädin paineen kajauttamalla tuurnalla ja vasaralla siinä ohjauspainesäätimen kotelossa olevaa tappia sisäänpäin. Se on 10mm halkaisijaltaan oleva kuoppa samalla sivulla, jolla on se lämmitysvastuksen sähköpistoke. Sen tapin pystyy sitten lyömään liian syvällekin, joten maltti on valttia.
Joskus luin netistä tipsin, että siihen tappiin voi tehdä kierteen. Kierteeseen laitetun ruuvin avulla voisi paremmin kontrolloida, kuinka syvälle tappia lyödään ja toisaalta ruuvilla pystyisi vedättämään tappia takaisin ulospäin, jos se sattuu menemään liian syvälle.
Turbomalleissa on samanlainen tappi, mutta toisaalta on mahdollista tehdä vasarointia fiksumpi säätö. Säätimen takana termarikoteloa vasen olevalla pinnalla on messinkinen tulppa. Siihen porataan reikä. Reiän kautta pääsee säätämään ohjauspainetta kuusiokoloavaimella. Kätevää, vai mitä.
