Takaverho
-
900turbo3d
- "Hölösuu"
- Viestit: 1993
- Liittynyt: Su Joulu 21, 2003 11:34
- Paikkakunta: Porvoo
En minäkään kirjoittaisi jos faijani olisi vyötä sattunut käyttämään. En missään nimessä kehota lakia rikkomaan, käytän itse 97%:sti sitä, kovemmilla nopeuksilla kuin 30 km/h lähes aina. Siltikin vyönkäyttö on henkilökohtaista, jotkut eivät käytä taajamassa ollenkaan, toiset lähtevät liikkelle ilman ja pistävät päälle vasta ekoissa valoissa, ja kolmannet eivät aja metriäkään ilman, nämä viimeisimmät eivät ole myöskään disabloineet 9-5/9-3:sta sitä kamalaa pimpotusta joka määrää kiinnittämään vyöt.
Summa summarum, vyönkäyttö on yksilökohtaista, en jaksa uskoa että vyötä käyttämätön ainakaan tilastollisesti vaarantaa muiden kuin oman henkensä.
Joka tapauksessa koetin vain kysyä että löytyykö mistään todella tummia takalaisinverhoja koska mielestäni autoon ei ole mitään pakottavaa syytä nähdä takaapäin, onko tietoa näistä?
Summa summarum, vyönkäyttö on yksilökohtaista, en jaksa uskoa että vyötä käyttämätön ainakaan tilastollisesti vaarantaa muiden kuin oman henkensä.
Joka tapauksessa koetin vain kysyä että löytyykö mistään todella tummia takalaisinverhoja koska mielestäni autoon ei ole mitään pakottavaa syytä nähdä takaapäin, onko tietoa näistä?
Saab 9-3 SC TTiD -08
Saab 9-3 Cabrio 1.8t -06
Ducato Maxi -98
Saab 9-3 Cabrio 1.8t -06
Ducato Maxi -98
-
Saabisti-76
- "Hirsch"
- Viestit: 774
- Liittynyt: La Huhti 03, 2004 19:04
- Paikkakunta: Turku
Itse olen mällännyt kaksi autoa ja kummallakaan kerralla ei ollut vyötä. 
Ja ihan omaa tyhmyyttään eli oppirahat on vissiin maksettu liialla nuoruuden koheltamisella.
Ensimmäinen tapaus: Oli jouluaatto vuonna -96 ja aamusella läksin serkkupoikia noutamaan mummolan joulupöytään ja alla oli isän takaveto Mitsu Lancer. Kurvasin talolle johtavalle pikkutielle pikatieltä ja napsautin jostain syystä vyön pois. Edessä siinsi jyrkkä alamäki, ensin vasen ja heti perään loiva oikea ja montun pohjalta mäen päälle talon pihaan. Nuoren pojan mielessä naksahti, nyt ois oiva tilaisuus näyttää serkkupojille kuinka takavedolla heitetään perää. Ja eikun kiihdyttämään alamäkeen, auton kierrokset nousee ja Lancer ulvoo tuskissaan. Perä lähtee hienosti luistoon vasemmalle kaartuvassa mäessä ja näyttävä vastaheitto lähtee taittumaan seuraavaan oikeaan. Mutta kuljettaja on arvioinut tienpinnan liukkauden väärin ja auto singahtaakin nelipyöräluisuun. Huomaan, ettei enää ole mitään tehtävissä vaan oikea kurvi menee väkisin leveäksi, pahaksi onneksi kurvissa on jykevä koivu lumipenkan takana. Auto puskee läpi hangen ja jysähtää suoraan koivun kylkeen. Sirpaleet sinkoituvat pitkin ohjaamoa, kun sivu- ja tuulilasi menevät säpäleiksi. Itse heitäydyn viime hetkillä makuulle repsikan puolelle osittain, onneksi ei ollut vyötä tällä kertaa, sillä muuten en olisi päässyt "koivua pakoon". Koivu osui juuri kuskin oven kohdalle, joka painui kasaan jonkin verran ja katto myös. Itselle ei tullut mitään paria verinaarmua lukuunottamatta. Lancer kaivettiin takaisin tielle ja joulupäivänä käytiin sit vielä jäällä ajelemassa, kunnes kytkin paloi loppuun. Se oli sen auton loppu ja isä kiitteli!
Toinen tapaus: Taas oli tapaus joulun alla vuonna -98, mutta nyt aatonaatto ja kävin heittämässä kummitytölle joululahjan. Pois lähteissä en heti tullut laittaneeksi vyötä, vaan lähdin reippain mielin turvallisella Saabilla ajeleen, joka oli ensimmäinen oma autoni eli Saab 900i -85. Pääsin noin puolikilometriä, kunnes taas jysähti. Noin 300 metrin pituisen suoran jälkeen oli jyrkkä oikea. Mutta olosuhteet olivat muuttuneet radikaalisti parin tunnin aikana, eli ilma oli pakastunut ja tienpinta tosi liukas. Tyhmyyttäni painelin samaa nopeutta ja kurvin tullessa eteen hipaisin jarrua, eturenkaat lukittuivat ja irroitin jarrulta ja ohjasin aivan kurvin sisäreunaan, mutta kaikki oli jo myöhäistä. Saabbi singahti kurvista tien yli kylki edellä vastapuolen ojanpenkkaan ja pysähtyi siihen kuin seinään. Tällä kertaa myös sivulasi meni murusiksi ja löin pääni johonkin, luultavasti ojanpenkkaan. Hetken istuin autossa ja mietin maailmanmenoa, kunnes ulkoa alkoi kuulumaan, et kävikö kuinkaan? Samalla aloin mönkimään autosta pois ja huutelin, ettei vakavampaa. Katselin kummissaan, kun kaveri tuli pyyhe lanteisillaan vastaan, oli ollut saunassa vieresessä talossa ja kuullut jysäyksen. Ketoi, etten ollut ensimmäinen joka siinä kolaroi. Soitin kaverilleni, etten pitkälle päässyt ja tulisitko hinaamaan. Auto ylös ojasta ja kokeilin, et liikkuuko. Vähän oli pomppivaa kyytiä, kun oli taka-akseli siirtynyt ja edestä jotain vääntynyt, lisäksi koriltaan oli hieman kuhmuinen. Kaverit Somerolta tulivat ja ostivat Saabin pois, en tiedä auton nykyistä kohtaloa.
Yhteenvedoksi voisi sanoa, et ensimmäisessä tapauksessa oli jopa hyötyä, ettei ollut vyötä ja toisessa ehkä ois ollut tarpeen, vaikkei mitään fyysistä sattunutkaan pienen kuhmun lisäksi. Nykyään kyllä laitan automaattisesti heti vyön, ennen kuin auto liikahtaa ja otan pois vasta kun liike lakkaa. Kokemus opettaa! Toivottavasti joku jaksaa lukea?
Ja ihan omaa tyhmyyttään eli oppirahat on vissiin maksettu liialla nuoruuden koheltamisella. Ensimmäinen tapaus: Oli jouluaatto vuonna -96 ja aamusella läksin serkkupoikia noutamaan mummolan joulupöytään ja alla oli isän takaveto Mitsu Lancer. Kurvasin talolle johtavalle pikkutielle pikatieltä ja napsautin jostain syystä vyön pois. Edessä siinsi jyrkkä alamäki, ensin vasen ja heti perään loiva oikea ja montun pohjalta mäen päälle talon pihaan. Nuoren pojan mielessä naksahti, nyt ois oiva tilaisuus näyttää serkkupojille kuinka takavedolla heitetään perää. Ja eikun kiihdyttämään alamäkeen, auton kierrokset nousee ja Lancer ulvoo tuskissaan. Perä lähtee hienosti luistoon vasemmalle kaartuvassa mäessä ja näyttävä vastaheitto lähtee taittumaan seuraavaan oikeaan. Mutta kuljettaja on arvioinut tienpinnan liukkauden väärin ja auto singahtaakin nelipyöräluisuun. Huomaan, ettei enää ole mitään tehtävissä vaan oikea kurvi menee väkisin leveäksi, pahaksi onneksi kurvissa on jykevä koivu lumipenkan takana. Auto puskee läpi hangen ja jysähtää suoraan koivun kylkeen. Sirpaleet sinkoituvat pitkin ohjaamoa, kun sivu- ja tuulilasi menevät säpäleiksi. Itse heitäydyn viime hetkillä makuulle repsikan puolelle osittain, onneksi ei ollut vyötä tällä kertaa, sillä muuten en olisi päässyt "koivua pakoon". Koivu osui juuri kuskin oven kohdalle, joka painui kasaan jonkin verran ja katto myös. Itselle ei tullut mitään paria verinaarmua lukuunottamatta. Lancer kaivettiin takaisin tielle ja joulupäivänä käytiin sit vielä jäällä ajelemassa, kunnes kytkin paloi loppuun. Se oli sen auton loppu ja isä kiitteli!
Toinen tapaus: Taas oli tapaus joulun alla vuonna -98, mutta nyt aatonaatto ja kävin heittämässä kummitytölle joululahjan. Pois lähteissä en heti tullut laittaneeksi vyötä, vaan lähdin reippain mielin turvallisella Saabilla ajeleen, joka oli ensimmäinen oma autoni eli Saab 900i -85. Pääsin noin puolikilometriä, kunnes taas jysähti. Noin 300 metrin pituisen suoran jälkeen oli jyrkkä oikea. Mutta olosuhteet olivat muuttuneet radikaalisti parin tunnin aikana, eli ilma oli pakastunut ja tienpinta tosi liukas. Tyhmyyttäni painelin samaa nopeutta ja kurvin tullessa eteen hipaisin jarrua, eturenkaat lukittuivat ja irroitin jarrulta ja ohjasin aivan kurvin sisäreunaan, mutta kaikki oli jo myöhäistä. Saabbi singahti kurvista tien yli kylki edellä vastapuolen ojanpenkkaan ja pysähtyi siihen kuin seinään. Tällä kertaa myös sivulasi meni murusiksi ja löin pääni johonkin, luultavasti ojanpenkkaan. Hetken istuin autossa ja mietin maailmanmenoa, kunnes ulkoa alkoi kuulumaan, et kävikö kuinkaan? Samalla aloin mönkimään autosta pois ja huutelin, ettei vakavampaa. Katselin kummissaan, kun kaveri tuli pyyhe lanteisillaan vastaan, oli ollut saunassa vieresessä talossa ja kuullut jysäyksen. Ketoi, etten ollut ensimmäinen joka siinä kolaroi. Soitin kaverilleni, etten pitkälle päässyt ja tulisitko hinaamaan. Auto ylös ojasta ja kokeilin, et liikkuuko. Vähän oli pomppivaa kyytiä, kun oli taka-akseli siirtynyt ja edestä jotain vääntynyt, lisäksi koriltaan oli hieman kuhmuinen. Kaverit Somerolta tulivat ja ostivat Saabin pois, en tiedä auton nykyistä kohtaloa.
Yhteenvedoksi voisi sanoa, et ensimmäisessä tapauksessa oli jopa hyötyä, ettei ollut vyötä ja toisessa ehkä ois ollut tarpeen, vaikkei mitään fyysistä sattunutkaan pienen kuhmun lisäksi. Nykyään kyllä laitan automaattisesti heti vyön, ennen kuin auto liikahtaa ja otan pois vasta kun liike lakkaa. Kokemus opettaa! Toivottavasti joku jaksaa lukea?
En voi kyllä millään käsittää mikä siinä vyön pitämisessä on niin vaikeaa?
Kolarithan ovat tietysti yksittäistapauksia, mutta kyllä se vaan niin on turvavyöstä on selvästi enemmän hyötyä kuin haittaa.
Ja miksi niin monet eivät pidä sitä vyötä taajamanopeuksissa kun siellä siitä vasta hyötyä onkin. Jo n.10 km/h nopeus riittää siihen ettei ihminen pysy enään kunnolla penkissä kiinni törmätessä tai oikeastaan ei jaksa pitää enään itseään siinä. Kovemmissa vauhdeissahan se vyöhön toppaaminen tekee todella kipeää, mutta takuuvarmasti kipeämpää
tekee pysähtyä rintakehä edellä rattiin tai lentää autosta ulos pää edellä johonkin kiinteään esteeseen. Puhumattakaan niistä jotka haluavat airbagin lyövän heitä turpaan kolarissa kaiken muun hyvän päälle...
Muita pikku pointteja on tietysti se, että se vyön päälle laitto vie vain muutaman sekunnin aikaa. Toisekseen, se on laissa määrätty pidettäväksi, ja sen käyttämättä jättämisestä sakotetaan. Miksi ottaa sakot muutaman sekunnin takia?
Itse en ole nokka/perä-kolarissa ollut, mutta kylkikolarissa olen ja voin kertoa että ne auton sisukset ei tunnu mukavilta ohimossa kun eräskin saksalaisvalmisteinen auto tulee n.60 km/h etukulmaan. En halua edes kuvitella miltä joku ratti rintakehässä samasta vauhdista tuntuisi, joten siksi pidän ja olen aina pitänyt vyötä autossa, jos sen takia kuolen, sitten se vaan on niin.
Tulipas avauduttua
Kolarithan ovat tietysti yksittäistapauksia, mutta kyllä se vaan niin on turvavyöstä on selvästi enemmän hyötyä kuin haittaa.
Ja miksi niin monet eivät pidä sitä vyötä taajamanopeuksissa kun siellä siitä vasta hyötyä onkin. Jo n.10 km/h nopeus riittää siihen ettei ihminen pysy enään kunnolla penkissä kiinni törmätessä tai oikeastaan ei jaksa pitää enään itseään siinä. Kovemmissa vauhdeissahan se vyöhön toppaaminen tekee todella kipeää, mutta takuuvarmasti kipeämpää
tekee pysähtyä rintakehä edellä rattiin tai lentää autosta ulos pää edellä johonkin kiinteään esteeseen. Puhumattakaan niistä jotka haluavat airbagin lyövän heitä turpaan kolarissa kaiken muun hyvän päälle...
Muita pikku pointteja on tietysti se, että se vyön päälle laitto vie vain muutaman sekunnin aikaa. Toisekseen, se on laissa määrätty pidettäväksi, ja sen käyttämättä jättämisestä sakotetaan. Miksi ottaa sakot muutaman sekunnin takia?
Itse en ole nokka/perä-kolarissa ollut, mutta kylkikolarissa olen ja voin kertoa että ne auton sisukset ei tunnu mukavilta ohimossa kun eräskin saksalaisvalmisteinen auto tulee n.60 km/h etukulmaan. En halua edes kuvitella miltä joku ratti rintakehässä samasta vauhdista tuntuisi, joten siksi pidän ja olen aina pitänyt vyötä autossa, jos sen takia kuolen, sitten se vaan on niin.
Tulipas avauduttua
-
Money For Nothing
- "Hölösuu"
- Viestit: 2909
- Liittynyt: Ke Joulu 15, 2004 13:55
- Paikkakunta: Vaasa
- Viesti:
Samassa autossa olijoiden kyllä, mutta ei tod.näk. muiden.ng900aero kirjoitti:Summa summarum, vyönkäyttö on yksilökohtaista, en jaksa uskoa että vyötä käyttämätön ainakaan tilastollisesti vaarantaa muiden kuin oman henkensä.
9000 Aero -97, 9-5 2,0t - 01
Opel Six Cabriolet -35, KTM Super Duke Gt -16
#2244
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it."
Opel Six Cabriolet -35, KTM Super Duke Gt -16
#2244
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it."
Olen ollut työni puolesta ja muutenkin kymmenissä jos ei sadoissa kolaripaikoissa ja täytyy ihmetellä miksi turvavöiden käyttö nähdään sellaisena mörköna. Useilta kuolonuhreilta olisi vältytty, jos vyöt olisi olleet päällä saatikka sitten loukkaantumisilta.
Ei aina se oma nopeus ratkaise, toinen saattaa törmätä autoosi/ni sellaisella nopeudella, että vöistä olisi taas apua.
Täytyy kiittää jotain siitä, että en henkilökohtaisesti ole ollut kuin yhden kerran mukana liikenneonnettomuudessa. Silloinkin toinen osapuoli tuli eteeni kolmion takaa ja en voinnut enää törmäyastä estää. Onneksi selvittiin vain pellin rypistymisellä.
Ei aina se oma nopeus ratkaise, toinen saattaa törmätä autoosi/ni sellaisella nopeudella, että vöistä olisi taas apua.
Täytyy kiittää jotain siitä, että en henkilökohtaisesti ole ollut kuin yhden kerran mukana liikenneonnettomuudessa. Silloinkin toinen osapuoli tuli eteeni kolmion takaa ja en voinnut enää törmäyastä estää. Onneksi selvittiin vain pellin rypistymisellä.