:Tonnarissa (-94 2.3 FPT manuaali) on ollut pitkän aikaa tankissa "kengurubensaa"... eli ruuhkassa ykkösellä körötellessä hieman kulmikas, samoin liikkeelle lähdössä on kytkimen ja kaasun yhteistyö pitänyt fiilistellä suht tarkkaan.
Tulipa eräänä päivänä ihan toisesta säätöteknisestä ongelmasta mieleen, että josko kaasuläpän stoppiruuvin säätö ei olekaan ihan kohdallaan ja AIC+ennakon säätö eivät olekaan tästä syystä optimialueillansa.... ja ruuvasin sitten kokeeksi läppää auki niin pitkälle, ettei muut tyhjäkäyntinopeuden säätömekanismit enää kyenneet kompensoimaan. Sitten takaisinpäin about puoliväliin entisestänsä.
Ajettavuus parani ihan älyttömästi - eikä vain tyhjäkäynnin osalta vaan kaikkinensa. Voiko tuo tavallaan TPS:n nollapisteen paikan muuttuminen vaikuttaa laajemminkin polttoaine- ja sytkykarttojen adaptoitumiseen? Olen meinaan ollut huomaavinani, että kun akkukaapeli on irti (adapteeraus nollaantuu) niin käynti on miellyttävämpää hetken ja sitten karkenee karttuvien kilometrien myötä (oletettavasti "global adaptoituminen"). Nyt tätä ilmiötä ei tule ja jopa ahtopaineen nousu nopeasti puoliväliin painettaessa on tasaisempi eikä heilahda "takaisin" kuten aiemmin.
Onko tietäjillä kommenttia, kuulostaa vähän kummalta omaankin korvaan
Tapsa
-94 CSE 2.3 FPT CC stage 3, 411.000 km - puoli milliä häämöttää jo 