Musta 93 Aero Coupe Viggenin siivellä:)
Kaikki alkoi aikoinaan kun isäukko osti Ruotsin tehtaan johtajan entisen 9000 Talladegan. Siinä oli kaikki mitä siihen aikaan oli tarjolla: n. 225hp, Erebunin (kait) korisarja, sähköpenkit, ilmastointi, säädettävä alusta, CD-vaihtaja yms. Se oli todella luksusta silloin. Olin joku 10-vuotias ja siitä sen tartunnan sain...
Oma auton osto lähti käyntiin joskus elokuun lopulla kun löysin Blocketista tämän kyseisen yksilön (Ainut vaihtoehto, musta OG 9-3 kolmiovinen ja Viggenin korisarjalla tai sitten ihan originelli musta Viggen, mutta niistä voi vaan haaveilla). Soitin RFC:lle ja kysyin miten homma onnistuu. Kuukauden päivät siinä meni selvitellessä ja tuumaillessa molemmin puolin. Auto tuli sitten Tukholmasta Helsinkiin Syyskuun lopulla. Kyseessähän ei ollut peruskuvio eli auton maahantuonti. Tarkoituksena oli ostaa auto Ruotsista ja viedä se Suomen läpi Venäjälle Pietariin.
Homma tuntui suht simppeliltä kunnes soitin Ake:lle. Auto piti poistaa Ruotsin rekisteristä, mikä oli sekin kyllä yksi sotku kun edellisen omistajan ja myyjäliikkeen välillä oli osamaksukauppa, mikä oli kyllä maksettu, mutta myyjäliike ei ollut vahvistanut sitä Vägverket:iin. 2 viikkoa yritin selvittää sitä RFC:n kautta. Ruotsin kilpiä en saanut, enkä myöskään Ruotsin vientikilpiä. No tää ei ollut ainoo mutka. Auto piti katsastaa Suomessa, jotta siihen sai vientirekisteröinnin. Käsijarru oli aivan loppu ja siitä se sitten pomppas katsastuksessa. Menin saman tien kotiin ja aloin säätämään jarruja. Autossa on Svf:n 18" vanteet, joissa tietty lukkopultit. No holkki hukassa. Eiku myyjälle soittoa. Kaivoin jokapaikasta. Löytyi vihdoin penkin alta. Otin vanteet pois. Oikeelta puolelta säätövara loppu, vaijeri ruostunut, ei palaudu, kengät loppu, levyt molemmin puolin loppu. Käsijarrun kans taistelin 1,5 viikkoa, koska asun Pietarissa, niin en voinut hoitaa asiaa ku viikonloppuisin. Loppupeleissä vaihdoin koko käsijarruhässäkän kaikkine vajereineen... Ongelmana oli myös se, että tulli ei myöntänyt kuin viikon ajoaikaa. Kysyin Helsingin satamassa, että mitä jos auto ei mene heti katsastuksesta läpi. Sanoivat että, ota Lappeenrannan tullin yhteyttä. Ajoaika loppui ja menin Lappeenrannan tulliin. Siellä veroviranomaiset eivät myöntäneet kuin päivän ajoajan ja ehdoton reitti oli kotikadulta katsastuskonttorille. Pakkohan siinä oli pari mutkaa tehdä varaosaliikkeeseen ja TI-halliin yms.

Auto oli vihdoin katsastettu 2 viikkoa ostosta. Lähetin paperit Ake:en. Kului viikko. Akelta soitettiin, että auto on edelleen rekisterissä Ruotsissa. Taas selvitteleen. Lähetimme kilvet ja tullitodistuksen Vägverket:iin. Kului taas viikko, eikä mitään. Lopulta Ake:lta lähetettiin viesti, että homma kunnossa. Sain 2 pv:n siirtokilvet


Lähdin kohti Vaalimaata. Vaalimaan tullissa ei mitään ongelmaa. Paperiin vaan leima. Venäjän tullissakaan ei oikeastaan mitään suurempaa, muutaku se helvetillinen ralli luukulta toiselle ja leimoja papereihin ja kaikenlaisia lupia. No etappi kuitenkin selvitettin. Kävin nesteellä tankilla ja hoksasin, että eipä tää bensa täällä tättäräisen puolellakaan ihan mitään ilmaista enää ole. 28rub/litra eli n.75snt. 98:a tietty. Kannaksen läpi Pietariin, muutama kolari ja siitä syntyneet ruuhkat matkalla. Illalla turvallisesti konsulaatin pihalla.
Maanantaiaamu. Vielä viimeisen kerran etsimään sitä moottorinumeroa. Numero löytyi. Tai löytyi ja löytyi. Kokoajanhan se siinä oli ollut, mutta ei siitä mitään selvää saanut. Pari numero näkyi heikosti. Tää moottorinumero on aiheuttanut eniten päänvaivaa, koska se on ehdottomasti löydyttävä, jotta auto voidaan tänne vihollisen maalle rekisteröidä. No ei siitä kuitenkaan mitään selvää saanut vaikka vähän pudistusaineilla hinkattiin. Siitä sitten rekisteröintipaikalle miliisien kanssa vääntämään. Miliisit oli sitä mieltä, että nyt on iso ongelma. Kone pitäisi nostaa pois ja viedä jollekkin spesialistille joka raapustelee numerot esiin. Sanoin vaan, että vitut. Ajatuksenakin ihan naurettava. Homma kuitenkin sitten hoitui jollain tapaa ja nyt se on virkailijasta kiinni haluaako kilvet antaa.
Auto eilen illalla talliin ja peiton alle talviunille. Otin konepellin auki, laitoin ovet lukkoon. Otin akun irti ja siinä samalla varashälytin alkaa uikuttaan





Kyllä tuntuu aivan uskomattomalta. Tässä on ihan pintaraapasu siitä, kuin paljon tän asian kanssa on joutunut taisteleen. Vähän on tullut nukutuksi tässä parin viimekuun aikana. Olen kysynyt itseltäni aika useesti, että onko tässä tosiaankaan mitään järkee. No ei ole! Kokemusta tää vaan on. Voin vaan sanoa, että toista kertaa en tämänmoiseen lähde.
Auto:
Saab 93 Aero -01, nyt ajettu 125tkm
Kaikki varusteet, mitä näihin kuuluu.
Eibach-jouset
18" Svf-vanteet
BSR Stage 3 eli kaikki mitä siihen kuuluu (yllätyksenä olen saanut huomata ettei mitään ongelmia ole kyseisen kokonaisuuden kanssa. Tietty lähtee vetään vähän ylempää ku mitä on tottunut noilla vakiolobstereilla ajettaessa, mutta kivasti kulkee)
Ei mitään suurempaa vikaa. Pikkulaittoa ensi keväänä.
Ajelen varmaan ensi kesän vielä, mutta loppukesästä joudun tod.näk myymään vehkeen kun pääsin/tässä tilanteessa jouduin koulun penkille ensi syksystä alkaen.
Pitänee laittaa kuva jotain kautta kun kerkee
