Kulutusgalluppia

[cc]

SC 1.9 TiDS -09 manuaali, keskiarvo 5,41 l/100km ajalla 2.4. - 14.8. Ajomatka 11489 km.
Kulutus laskettu kuiteista. Pienin kulutus (tankillinen) 5,1 ja suurin 5,8. Tankkauksia 14 kpl, aina täyteen.
Ajoajasta enin mennyt pääkaupunkiseudulla, mutta kilometreistä suurin osa tullut etelän maan- ja moottoriteillä.

[aero]

aerolta tuli kyllä tieteellisen kuuloisesti perusteltua tekstiä, mutta mietin vaan että onko tuo keskinopeuden kannalta ajattelu kuitenkaan oikea lähestymistapa. Kuinka moni oikeasti asettaa mitään keskinopeustavoitetta matkalleen?

En mä oikeastaan keskinopeustavoitetta aseta, mutta en halua tinkiä ajonopeudesta pienen kulutuseron perusteella. En halua että muutenkin reiluun työmatkaan menee ylimääräistä aikaa sen takia, että säästän matkan aikana desin tai pari.

Minä ainakin ajan maantietä sopivalta tuntuvaa nopeutta (hieman yli rajoituksen) vaikka tiedostan että ajamalla hitaammin pääsisin hieman pienemmällä kulutuksella. Mutta kun en halua ajaa hitaammin niin yritän sitten pihistellä vähäsen sillä nopeudella mitä ajan.

Tämä ehkä vielä paremmin kiteyttää ajatuksiani. Eli pihistely tinkimättä ajonopeudesta.

Tieteellisen kuuloisesta perustelusta huolimatta väitän yhä edelleen että vauhdinkeruu kannattaa enemmin suorittaa ylämäen sijaan alamäessä. Perusteena ihan silkka mutu

Jos tavoittelet vaikka sitä 80km/h keskinopeutta 200m matkalle ja siitä 100m on alamäkeä ja 100m ylämäkeä, niin jos ylämäessä vauhti tipahtaa 60km/h tienooseen, pitää sen alamäessä nousta 100km/h tasolle, jolloin ilmanvastus alkaa hyökkiä vastaan ja suoritukseen tarvittava energiamäärä kasvaa. Kun vauhtia (=liike-energiaa) kerää (nimenomaan polttoaineesta) ylämäkeen, pysyy vauhti ja tarvittava energiamäärä kurissa. Se tokikaan ei poista sitä, että ylämäen loppuun kannattaa päästää hieman hiipumaan ja alamäkeen kannattaa päästää pykälä vapaalle ja muuttaa potentiaalienergia liike-energiaksi. Mutta siis kaasua kannattaa pääosin antaa ylämäkeä vasten.