Sillai käsityöläisjärjellä aateltuna himpan ihmetyttää, kun halutaan luotettava auto, ja kuitenkin sitten hankitaan kaikki mahdolliset ominaisuudet ja härpäkkeet. Autossa on yleensä kuljettaja, joka hallitsee ajoneuvonsa ilman kaikkea hemmetin automatiikkaa. Tai näin ainakin ennen on ollut tapana.
Liikkuvien osien lisääntyessä lisääntyvät myös vikamahdollisuudet, ja mitä vanhempi / heikommin huollettu laite on kyseessä, nousee ongelmien määrä progressiivisesti.
Olen ajellut vanhemmilla Saabeilla alun kolmattakymmentä vuotta, eikä mielestäni sitten 90-luvun alun ole keksitty mitään olennaista autoilun saralla. OG 900 on perustukeva ja riittävän suuri. Omien kokemusten mukaan kasitappinen on lähes pomminvarma, 16v toimii taas veturina paremmin.
Olen ajatellut noita satkuja pitää käyttiksinä loppuikäni.
Jos oikein hyväkorisen löytää, riittää vuosihuolloissa harrastamistakin kun tekee huolella. Eipä ole pintapuolisesta kiillosta, varusteluista ja tehoista hyötyä, jos kori rapisee ympäriltä tai esim. alustan / akseliston tuennat irtoavat korista.
Ensin katsoisin siis korin kunnon, mahdollisimman tarkasti. On tosin vaikeata, jos ei pääse nosturille hyvän valonlähteen kanssa. Ittekkin töppäsin eli maksoin liikaa viimeisimmästä hankinnastani.
Tuolla opettavaisia kuvakertomuksia muutamastakin tarkastuskohteesta:
https://goo.gl/photos/heHAJLnPGRzYdjrR6
Jos parempaa satkua lähtisin vielä etsimään, niin Oulun pohjospuolelta tähyäisin. Ehkä jopa ruåttista joku ikänsä suolattomilla teillä ajettu långmilare saattasi tarttua matkaan.
terv. jt