Itellä on motariajotapa ollut diesel-aikoinakin sitä, että mieluummin satasta kuin satakaksikymmentä. Tuossa lähinnä opittuna se, että perillä rauhallisemmin ajaessa on paljon rennompi fiilis, jostain syystä itselle tuo kovempaa ajo myös nostaa stressitasoa. Todennäköisesti se johtuu siitä, että silloin edessä on aina joku... Eikä toisaalta voi väheksyä sitä, etteikö rahallisella säästölläkin olisi vaikutusta, kulutus kun millä tahansa vimpaimella pomppaa aika paljon 100 ja 120 välillä.
Toki motarillahan on tavallaan juuri hyvä toteuttaa säästäväistä ajotapaa. Ajelee sen aikaa lujempaa, että eteen osuu ensimmäinen rekka. Sen jälkeen voi peesata rekan perässä ja kiireisemmillä on vasen kaista käytettävissä. Tietynlainen win-win mun mielestä
![Laughing :lol:](./images/smilies/icon_lol.gif)
Maanteillä reilusti sallittua hitaammin ajavat ovat asia erikseen. Itse pystyn hyväksymään vielä satasen alueella max 80km/h ajelun, koska raskas liikenne ja peräkärryt/karavaanarit jne.
Tähän liittyen on muuten mainio stressitasojen alentaja toimiessaan tuo adaptiivinen vakkari!
Matematiikka myös tukee tätä: mun siirtymäpituuksilla ei välttämättä tule
merkittävää ajallista voittoa sillä, että ohittaa. Ja jos ohittaa, niin todennäköisyys sille että kilometrin päässä on toinen hidastelija on suuri. Ja kun ohitustilanteita on paljon (eli aina joku hidas edessä), niin stressitasot kohoavat ja perilläkin harmittaa enemmän. Oli sitten menossa töihin, kotiin, harrastuksiin tai muualle, niin stressistä ei juuri iloa ole. Ja ihan varmasti olen itse poikennut ja poikkean tästä rationaalisesta ajattelusta säännöllisesti
Kameroihin jarruttelijoille tosin ei meikäläiseltä heru mitään sympatiaa. Havainto tukee myös sitä, että monet ylivarovaiset ajavat erittäin vaihtelevilla nopeuksilla muutenkin eli välillä yli suurimman sallitun, välillä alle ja kameran kohdalla hetkellisesti/yllättäen/jarruvalojen häikäistessä sen 20km/h alle ”ettei vaan välähtäisi”.