Jopa vielä vuosi takaperin oli ajatuksena, että olisi vaihtanut Saabin Amperan sarjahybridiin ja hommannut vanhemman Saabin kärrynvetoon. Viime vuoden aikana vaihtui kuitenkin työpaikka ja fossiilisten polttoaineiden hinnat nousivat sille tasolle, että täyssähköön siirtyminen rupesi tuntumaan paitsi mahdolliselta, myös houkuttavalta. Silti myös plugarit roikkuivat lähestulkoon kalkkiviivoille asti vaihtoehtona.
Hyundai Ioniq 5 oli esitelty jo kevätpuolella ja vaikka hienosti 80-luvulta ammentava muotoilu tekikin vaikutuksen, kiikarissa oli kuitenkin vähän käytännöllisempi vaihtoehto eli Kia e-Niro. Olkookin, että e-Niro oli jo tekniikaltaan vanhahtava, niin matalampi lähtöhinta sekä siihen nähden riittävä toimintamatka teki siitä varteenotettavan vaihtoehdon. Dealbreakeriksi muodostui kuitenkin vetokoukuttomuus. Kia Ceed SW plugari oli myös hetken harkinnassa, mutta siinä kynnykseksi nousi sähköajon idioottimainen toteutus, joka ei soveltunut omaan ajoprofiliin sitten lainkaan. Käytännössä omassa ajoprofiilissa oltaisiin liikuttu kohtuuttoman paljon bensan voimalla.
Syksyä kohti tultaessa Ioniq 5 oli kuitenkin ruvennut houkuttamaan entistä enemmän ja se päätyi sitten sille lyhyelle listalle yhdessä Polestar 2:n ja Peugeot 3008 plugarin kanssa. Jos ei olisi ollut rahasta kiinni, niin valinta olisi saattanut päätyä ruotsalais-kiinalaisen yhteistyön hedelmään. Pohjimmiltaan saabistina minun oli helppo löytää Polestarin muotoilusta yhtymäkohtia Trollhättanin tuotteisiin. Mainittakoon nyt sivulausessa, että jos NEVSiltä olisi oikeasti saatu jotain ulos, niin tämän tarinan kulku olisi aivan toisenlainen. Joka tapauksessa budjetissa piti vetää rajaa johonkin ja Polestar oli kaikessa viisaudessaan eriyttänyt kaksi olennaista varustetta, lämpöpumpun ja adaptiivisen vakkarin eri varustepaketeihin, jotka yhdessä olisivat nostaneet auton hintaa liki kymppitonnin ja joita ei erikseen saanut ruksattua. Vaikka olenkin teknologian ja netin käytön kanssa aika sinut, en hirveästi jaksanut innostua ajatuksesta, että auto ostetaan netistä. Kyllä sen hintaluokan hankinnan vasteeksi pitää saada palvelua. Samasta syystä Tesla Model 3 tipahti listalta. En nimittäin mistään tilauslomakkeelta löytänyt sitä vetokoukun ruksia. Joka tapauksessa, Ioniq5 tarjosi enemmän vastinetta vähemmälle rahalle.
Lopullinen valinta tehtiin sitten Hyundain ja Peugeotin välillä. Näiden välillä kulurakenne itselle muodostui likipitäen samaksi, joten valinta oli sinällään helppo tehdä. Tykkäsin kyllä kovasti Pösön ajotuntumasta ja i-Cockpitista, ei siinä mitään. Loppupeleissä kuitenkin täyssähkön yksinkertaisempi mekaaninen rakenne houkutti enemmän ja onhan se myönnettävä, että 70-80-luvulla kasvaneena Ioniqin muotoilu kolahti kuin miljoona volttia ja onhan se ohjaamo kuin Ritari Ässän autosta.
![Laughing :lol:](./images/smilies/icon_lol.gif)
Väriksi valikoitui Lucid Blue, joka on sävyltään lähellä Saabin platinansinistä. Aikataulullisista syistä (6-8kk) väri vaihtui kuitenkin Galactic Greyhyn, joka on aika lähellä Telen harmaata ja 19” vanteet 20-tuumaisiin. Tämän myötä toimitusaika lyheni 5-7kk. Vetokoukku menee jälkitoimitukseen, joten jonkin aikaa pitää yrittää pärjätä ilman kärryä. Mohikaani lähtee hyvin palvelleena eteenpäin. Uskon, että se tarjoaa uudelle omistajalleen vielä runsaasti huolettomia kilometrejä. On mielenkiintoista nähdä, minkälaiseksi arki täyssähköauton kanssa muodostuu. Arvioisin, että 95% ajoista ei ainakaan tarvitse huolehtia latauksen riittävyydestä. Vaikka Suomi onkin sähköautoistumisessa erään lehtiartikkelin mukaan 7-8 vuotta jäljessä Norjaa, uskoisin tilanteen eritoten latausinfran suhteen parantuvan tulevina vuosina merkittävästi. Matka-ajossakaan en usko käyttövoiman ja rangen muodostuvan ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, koska vanhemmiten on tullut huomattua, että parinsadan kilometrin ajon jälkeen on jo ihan kypsä pitämään tauon. Siinäpä saa sitten sekä auto että kuski lisää virtaa.