^toi taitaa muuten kuvata hyvin yllättävän monen lottovoittajan kohtaloa
Monella saattaa olla käsitys että joku millin-parin lottovoitto mahdollistaisi miljonäärielämän _ja_ työskentelyn lopettamisen. Paljon riippuu tietty paljonko on massia kertynyt ennen sitä voittolipukkeen lunastamista, voittajan iästä, perhetilanteesta ja siitä mitä pitää kohtalaisena miljonäärielämänä.
Mutta jos siihen nyt ei riitä että maksaa asuntolainansa pois ja vaihtaa Octavian Aaneloseen, vaan vaatimus on vähintään 300 neliön omakotitalo vesistön äärellä ja sadan tonnin kiesi (ja puolisolle vähintään 50k€:n kulkine) sekä muutaman muun rahakkaan unelman toteutus, niin vaikkapa parista millistä saattaa jäädä "ylimääräistä" millistä puoleentoista, millin lottovoitosta ei välttämättä kuin muutama satku.
No siitä kun innostutaan lopettamaan duunit (itse ja puoliso) niin jotain inflaatiokorjattua tuottoa pitäis pääomalle elinkustannusten ja miljonäärielämäm kattamiseen saada. Kohtalaisella riskinotolla voi sellaista odottaa saavansa 3-5 % toki vähän riippuen mihin se inflaatio kulloinkin asettuu. No semmonen 4 % puolelletoista millille on 60 t€/v josta vetojen jälkeen jää nettona n. 40 t€/v eli n. 3350 euroa kuussa. Yksin tolla summalla ei ihan pidetä sitä miljonäärielämää yllä, jos taloudessa kukaan ei käy enää töissä.
Toki sitä pääomaakin voi maltillisesti käyttää tai unohtaa tuon inflaatiokorjauksen, mutta sitten pitääkin muistaa että sitä pääomaa, sen ostovoimaa tai tuota sijoitustuottoa ei ole enää joskus 20-30v päästä eläkeikäisenä käytettävissä kovin paljoa. Ja kun on menty lopettamaan duunit aikaseen niin eipä ole eläkettäkään kertyny sitten lunastettavaksi kovin paljoa. Mutta toki tää riippuu nyt just siitä osuiko se lottovoitto kolme- vai kuuskymppisenä vai missä vaiheessa elämää.
Riitti rahat eli ei, mä en kyllä ihan hevillä lopettais työntekoa vaikka pamahtais 50 milliä tilille lotosta (mikä on kovin epätodennäköistä sillä en lottoa
![Mr. Green :mrgreen:](./images/smilies/icon_mrgreen.gif)
). Syy on ihan se että en tiedä mitä kaiket päivät tekisin, eikä mulla ole sen luokan miljonäärejä kavereina että löytäisin järkevää seuraa tyhjentyneille päiville. Jos nyt vaimokin lopettais työt niin olis seuraa mutta en tiä mitä kävis avio-onnelle jos oltais kaikki päivät vain keskenään. Duunissa sitä pääsee kehittymään itse ja porukalla tekemään hyödyllisiä asioita. Työt kun lopettais niin aika pian alkais tuntua yksinäiseltä ja hyödyttömältä koko elämä.
Jotain hommia sitä siis pitäis kehittää, ellei palkkaduunia niin jotain yritystoimintaa sitten. Mutta kun on duuninsa valinnut niin että se kiinnostaa ja on mukavaa ihan palkasta tai sen välttämätyömyydestä riippumatta, niin ihan ekana en olisi siitä luopumassa vaikka rahatilanne tekisi palkasta merkityksettömän.