Lähdettiin pojan kanssa klo 10 liikenteeseen Porvoosta, Yarppa Crossilla. Mennessä tankattiin Hämeenlinnassa, kun lupasi enää 40 km matkaa, ei mennyt kuin 27 litraa ja keskikulutus 4.1. Kotiin takaisin tullessa oli lukemat kuulemma 4.8, nollasin kun tankkasin.
Juututtiin johonkin hemmetin tietyömaaruuhkaan Tampereen keskustassa vartiksi ja oltiin Sellukadun Sakalla vähän ennen yhtä. Keli oli kuin morsian.
Auto oli maksettu ja vakuutettu jo mulle, sain matkalla Tampereelle myös linkin auton rekisteröintiin, että ihan omaa autoa olin hakemassa. Takapihalta rytkäytin Lincolnin käyntiin ja näillä metreillä alkoi yhteinen taival.
Eli ei paljon paskaakaan, tuo on 175 tuhatta mailia, näillä ajettiin Usassa ja varmaan vielä jossain edelleen, taksi-ja viranomaiskäytössä 300-400 tuhatta mailia järjestään. Lasken siis sen varaan, että tässä on vielä paljon elämää jäljellä.
Konehan on erittäin matalaviritteinen Fordin 4.6-litrainen V8, tässä viimeisessä Town Carin versiossa ennen kuin tuotanto lopettiin vuoden 2011 lopulla vuosimalliin 2012, oli 242 hevosvoimaa. Ei tarvitse ihmetellä, että litraiset Ecoboostit porsivat jo alta 150 tuhannen, kun niistä piiskataan ulos 125 heppaa. Aika vaatimattoman näköinen tämä motti on, enkä edes ehtinyt yhtään putsata.
Kotimatka meni hyvin ja erinomaisen mukavasti. Perä ei ole ihan uusi enää, n. 100 ja 120 km/h:n korvilla veto päällä ulisi vienosti, mutta muuten ei metelöinyt. Ei aiheuta toimenpiteitä toistaiseksi, viime vuonna tähän on vaihdettu vetoakseleiden tiivisteet ja peräöljyt, niillä mennään. Vaihteistoöljyt ja suodatin on vaihdettu kaksi kuukautta sitten, sanoin kuin alusta rasvattu !, vaihdettu moottoriöljyt ja suodatin, takapään tasonsäädön korkeusanturi (ilmajouset takana), sekä ilmansuodatin. Tein pistokokeen ja katsoin ilmansuodattimen, se näytti 2kk ikäiseltä.
Perillä kotona tosiaan 217 km lisää taulussa ja kulutus tasan 10. Motarilta pois laskeutuessa oli taulussa 10.5 ja siitä se hiljalleen laski. Koska auto on outo, en tajunnut alkumatkasta laittaa overdrivea päälle napista ja ihmettelin muutaman kymmenen kilometriä ajettuani, että vaikka motarivauhtia mennäänkin, niin miksi kulutus on 11.5 litraa. Kun tajusin painaa overdriven päälle, alkoi kulutus laskea silmissä. Max. sataseen asti tämä menee siis tällä perusteella alle kympillä.
Omapaino on yli kaksi tonnia, näillä tehoilla ei yli 120 tapahtunut enää ihmeitä, mutta tuo onkin parhaimmillaan siellä satasen nurkilla, jolloin mennään tooodelllaaa leppoisasti ja mukavasti. Yhtään ei huvita räpätä, millään lailla, tällä ajelehditaan arvokkaasti eteenpäin, kuin valtamerilaiva lainehilla. Noilla alle satasen vauhdeilla todella vaivaton ja leppoisa laite, kertakaikkiaan.
Sisäpuhaltimen vika oli tiedossa, eli puhaltaa vain yhdellä nopeudella. Arvelin etuvastusta ja kas kas, varaosana oli auton mukana tämmöinen siili.
Etuvastushan se. Toivottavasti sillä tokenee, koska nyt auton suurin melunlähde oli sisäpuhallin, joka puhalsi makuuni ihan liikaa. Ei huutanut, mutta ainakin pykälän ellei kaksi liian lujaa. Sen lisäksi loppumatkasta olisi tarvinnut toppatakkia, vaikka pyynti oli maltilliset 21.5 astetta. Amerikkalaiset osaa tehdä ilmastoinnin. Täyty opiskella, millainen homma tuo on vaihtaa. En tykkää purkaa kojelautaa, eli luovutan suosiolla, jos on vähänkin kauempana.
Takakontti aukeaa kaukkarista ja myös sulkeutuu sähköisesti, on kooltaan valtava. Amerikkalaiset elokuvat eivät valehtele, tuonne menee ruumis.
Itse asiassa tuon syvennyksen alla on vielä iso lokerikko, jonne menisi melkein toinen. Paloiteltuna.
Siellä näkyy uutuuttaan hohtava vetokoukku laatikossaan, koukkua ei ole koskaan käytetty. Vetokoukku on asennettu tähän lokakuussa 2023, samalla kun vaihdettiin uudet pakosarjat, lasku oli n. 1800 euroa. Hyvä mulle.
Varapyörä on omassa lokerossaan oikeassa sivussa, tässä on minipyörä, taisi vaihtua juuri edelliseen vuosimalliin, sitä ennen oli täysikokoinen.
Talvirenkaina pinnatut 18-tuumaiset, saavat kelvata, tulen tällä talvellakin ajamaan, moottorinlämppäri löytyy, mutta vain siisteillä keleillä. Loskapaskassa tällä ei ajella, piste.
Jos ulkokuoressa on lakkavikaa parissa paikassa, keulagrillin ympärys paikkamaalauksen tai kunnostuksen tarpeessa ja muitakin jälkiä siellä täällä, niin sisusta on aivan hemmetin hienossa kunnossa. Kuskin penkistä huomaa 280 tkm, mutta sekin on erinomaisessa lyönnissä, takapenkki esim. on kuin uudessa. Eikä ole mitään höpöhöpö nahkaa vaan sellaista upottavaa, laadukasta nojatuolinahkaa, parasta A-ryhmää, sanoisin.
Yleensä en "jalopuusta" niin välitä, mutta tähän nuo somisteet sopivat kuin nenä päähän. Tuo puoliksi nahkainen ja puoliksi puinen ratti on todella miellyttävä pyöriteltävä.
En sen enempää ottanut ulkokuvia, pyörin kerran ympäri pestyn auton. Vahaa ja myllytystä kaipaa kipeästi, mutta tummansinisessä maalipinnassa metallivärin hiutaleet näkyvät aika kivasti, eli kunnossa on siellä, missä ei ole lakkavikaa. Tässähän on kylkilistojen alapuoli ja helmat muovia, takapuskuri ja jotain muutakin, mikä oli vähän yllätys. Selittää osittain, miksi on lokarien reunat priimassa kunnossa. Etulokarit käsittelin jo kokeeksi ja ihan hyvät tuli. Vasta videon oton jälkeen, siis.
Autohan käy ihan liian siististi, tekisi mieli pistää takimmaiset pöntöt lihoiksi ja suorat putket tilalle. Toisaalta, auto on äärimmäisen hiljainen ajossa, joten ehkäpä annan olla. Ai niin, se perinteinen kotiintulovideo, siitä ehkä kiihdytyksestä vähän aistii, että pellin alla on V8. Mutta kiva on pihassa siirrellä ikkunat raollaan, ihana ääni kuuluu pellin alta
Ja kyllähän tämä talliinkin mahtui, juuri ja juuri pääsen kummastakin päästä kulkemaan ja konepellinkin saa auki.
Tosiaan tämä Panther-platform jolle tämä on palapelinä eli body-on-frame tyylillä rakennettu, esiintyi ensimmäisen kerran 1979 ja viimeisen kerran 2011. Sisarmalleja tälle Lincoln Town Carille olivat Ford Crown Victoria ja Mercury Grand Marquis, Fordhan oli New Yorkin taksina 30 vuotta ja nämä olivat Usan viranomaiskäytössä todella pitkään ja tarina kertoo, ettei luotettavampia autoja ole heillä ollut ennen eikä jälkeen.
Tuota kolmikkoa olen etsinyt lompakolleni sopivalla hinnalla jo pitkään, nyt tärppäsi tämmöinen. Samalta omistajalta tuli Sakalle kolme autoa, kaksi Lincolnia ja yksi Mersu, vaihtoi harrasteensa yhteen käyttikseen. Toinen Lincoln oli Mark VIII, mutta se ei minua 2-ovisena coupena ja -93 vuosimallina niin kiinnostanut, hinta jäi vain 3090 euroon kun tästä jouduin pulittamaan kuluineen 7300 euroa. Oma hintaraja oli 8 tonttua, joten läheltä piti, ettei jäänyt taas haaveeksi.
Hiace saa nyt lähteä ja ennen talvea puntaroin, pärjätäänkö pojan kanssa Yaris Crossilla ja tällä, vai ostanko jonkun talvilintan tuohon rinnalle. Voi olla että ostankin, ettei käy liian tylsäksi
Skoda Superb Combi 1.5 TSI eTEC -25, Mazda 2 Hybrid-25, Toyota Yaris Cross 1.5 Hybrid-24, Toyota Hiace 2.5 D-4D 100 autom -05, Lincoln Town Car Ultimate 4.6 V8 -04, Ex: 10 x og Saab 900 ym. / jäsen #4634
Kasin höpötys on kyllä aina suloista kuunneltavaa, ei sille vaan ole vertaistaan löytynyt.
