Todennäköisesti useampikin isoakkuinen ja pihi automalli kulkee tuon 400 km 25 asteen pakkasessa, kun autoa käyttää oikein ja olosuhteet on muuten oikeanlaiset. Tai sen 3 min kusitauon ajaksi laittaa auton laturiin, tehokkaimmat latautujat kun imaisee 3 minuutissa kymmeniä kilsoja lisää toimintamatkaa. Ja jos ei se riitä, niin venyttää sitä pissaa sen verran, että lataustauko venähtää vaikka viiteen minuuttiin
TM:n talvitestissä ajoon lähdettiin 29-37-asteen pakkasessa jääkylmällä autolla ilman esilämmityksiä. Esilämmityksistä akun lämmittäminen on se kriittisin, kun maksimoidaan kuljettavaa matkaa. Aina puhutaan siitä missä ulkolämpötilassa sähköautolla pääsee mitenkin pitkälle, mutta tämä on aivan liian karkea yksinkertaistus. Enemmän kuin ulkolämpötila, toimintamatkaan vaikuttaa pakkasilla akun lämpötila. Jos lähtee 30 asteen pakkasessa lämmittämättä seisseellä sähköautolla ajamaan, jää toimintamatka todella pieneksi verrattuna siihen että akku on lämmittämällä valmisteltu matkaan. Syy on se että akun sisäinen vastus on jääkylmällä akulla suurempi, ja akku myös luovuttaa jääkylmänä vähemmän energiaa kuin lämpimänä.
TM:n testissä ei mitään esilämmitetä, lehden mukaan ideana on se että kaikki autot pääsee samalle viivalle, kun autojen lämmityksissä on eroja. No eikös siinä vertailussa olisi juuri tarkoitus etsiä niitä eroja, että mikä autoista sopii ominaisuuksiltaan Suomen talveen parhaiten? Varmasti paremmin sopii sellainen joka mahdollistaa sisätilojen lisäksi akun esilämmittämisen, jotta matkaa päästään taittamaan lämpimällä akulla
TM:n lukemat on siis niitä kaikkein pahimpia lukemia joita saa kun ei osaa käyttää autoaan oikein, ja tämän vuoden mittauksissa vielä sellaisilla pakkaslukemilla joita ei kaikki suomalaisetkaan eläissään näe. Etelä-Suomessa ei tuollaisiin pakkaslukemiin törmää käytännössä koskaan, joten ihan sama miten pitkälle täällä pääsee 30 asteen pakkasella. Toki se on tärkeää kaikille niille eteläsuomalaisille, jotka käy autollaan viikoittain Lapissa.
Akun lämpötilan lisäksi muut olosuhteet, joiden vaikutus jää pois toimintamatkakeskusteuista on mm. se ajetaanko pimeässä, pilvisellä säällä vai auringonpaisteessa, onko tie paljas vai luminen tai sohjoinen, sataako taivaalta jotain jnpp.
Esimerkkinä ajoin viime syksynä illalla pimeässä tuon mun vakion 300 km matkan työasioissa, käytin puolivälin vessatauolla auton latauksessa (12 min/12 kWh/+17 %) kun arvelin että sähkö ei ihan riitä perille. Eikä se varmaan olisi riittänytkään, perille tullessa prosentteja oli taulussa 14.
Paluumatka seuraavana päivänä alkoi iltapäivällä auringon paistaessa, enkä käyttänyt autoa laturilla pysähtyessäni matkan varrella vessaan ja syömään. Kotona prosentteja oli jäljellä vielä 19, kilsoja noin 60.
Ulkolämpötilat oli matkoilla lähes samat, keskinopeudet samoin, korkeuseroa tuolle matkalle nyt ei kerry mitään sellaisia määriä että se selittäisi eron. Merkittävin ero tuli siitä että paluumatkalla lämmityksen tarve oli vähäisempi, kun auringonpaiste auttoi kabiinin lämmityksessä.
Eli vastaa tuossa nyt kysymykseen "miten pitkälle tuolla pääsee lämpötilassa x ja y".
Itseäni jaksaa ihmetyttää se taukojen kellottaminen. Että kuinka moni oikeasti tietää kauanko se normaali vessatauko itsellä aina kestää. Ja se, että kun kuvitellaan että se pissatauko on mulla aina 3 minuuttia, niin en voi kyllä missään nimessä 10 minuutiksi pysähtyä sillä neljän tunnin automatkalla, menee aikataulut ja elämä ihan sekaisin. Kellottaako nämä ihmiset kotonakin pytyllä istumisensa, syömisensä, peseytymisensä ja astiakoneen täyttösyklinsä, kun elämä on niin kiireellistä ja kellotettua?
.