Miksi Polestar 2 tuntuu enemmän Saabilta kuin Volvolta — ja miksi se ei ole sattumaa.

[Jussi]

Totesin jonkin aikaa sitten, että on ehkä aika elää siten kuin saarnaa, ja päätin ryhtyä sähköautoilijaksi (en kuitenkaan Saabia hävittänyt vaan Audin, jonka huolenpitosopimuksen loppu kolkutteli pelottavasti ovea). Tyypilliseen tapaani hankintaa edelsi pitkä perehtyminen eri vaihtoehtojen ominaisuuksiin ja käyttäjäkokemuksiin. Takaisinkutsutietokantojen selaus. Potentiaalisten merkkien ja mallien koeajot ja niin edelleen.

Korealaiskaksoset Kia EV6 ja Hyundai Ioniq 5 vaikuttivat järkeviltä, turvallisilta ja taloudellisilta vaihtoehdoilta. Ikävä kyllä ne olivat myös autoina kaikinpuolin kamalia, kuten oli myös Mustang E-Tech ja Huyndai Ioniq 6.

Polestar 2 oli alkujaan rajattu ulos korkean energian kulutuksen, vaatimattomien takatilojen ja hitaan latauksen vuoksi. Päätin kuitenkin koeajaa Polestarinkin koska etsinnässä oli jo seinä tulossa vastaan. Koeajon ensikilometreilla kävi selväksi, että taas tullaan menemään tunteella ja järkisyitä on turha enää miettiä. Polestar tuntui käsittämättömän oikealta ja joka suhteessa. Myöhemmin, kun Polle oli lieassa jo omassa tallissa, poikani poikkesi koeajamaan sen ja yhdessä yritimme analysoida mikä siitä tekee niin oikean oloisen. Syväanalyysin lopputulos oli: Se on kuin Saab, juuri sellainen kuin modernin Saabin voisi kuvitella olevan.

Asia jäi hautumaan, mutta eräänä iltana tekemättömiä töitä pakoillessani sukelsin internetin autoblogien yms. syvään päätyyn vastausta etsiessäni.

Vastaus oli varsin yksinkertainen ja kirjoittelin sen artikkelin muotoon (mitå sitä ei ihminen tekisi, jotta välttäisi sen kirjoittamisen mitä pitäisi tehdä)

Trollhättanin haamu

Polestar 2:n kuljettajan paikalle asettuminen aiheuttaa omituisen tunteen. Jokin ei aivan sovi odotettuun ruotsalaisen luksuksen muottiin. Ohjaus on painotettu tavalla, jonka modernit Volvot ovat jo aikaa sitten hylänneet. Jousitus kertoo rehellisesti viestin tien pinnasta. Sisustus on karu tavalla, joka tuntuu periaatteelliselta eikä säästeliäältä. Lyhyesti: se ei tunnu lainkaan Volvolta.

Se tuntuu Saabilta.

Havaintoa on helppo pitää romanttisena nostalgia­näkynä kuolleesta brändistä. Mutta mitä tarkemmin Polestar 2:n alkuperää tutkii — sen suunnitelleita ihmisiä ja kulttuuria joka sen muovasi — sitä enemmän yhdennäköisyys alkaa näyttää sattuman sijasta perinnöltä.

Kuljettajan auto

Saabit eivät koskaan olleet perinteisiä luksusautoja. Ne olivat kuljettajan autoja — jämäköitä, kommunikatiivisia, rakennettu kuskin ympärille, eivät takamatkustajien. Ohjauksessa oli palautetta. Jousituksella oli mielipiteitä. Koko kone tuntui lievästi kärsimättömältä, ellei kuljettaja ollut aidosti mukana.

Polestar 2 toimii saman filosofian mukaan. Ohjaus on painavampi ja kommunikatiivisempi kuin niissä Volvo-malleissa, joiden kanssa se nimellisesti jakaa perusarkkitehtuurin. Jousitus on hyväksyttävästi jämäkän puolella. Kaksimoottorinen versio tarjoaa kiihtyvyytensä suorasukaisella tavalla, joka tuntuu suorituskyvyn osoitukselta, ei energiankulutuksen optimoinnilta.

Se täyttää tilan, jonka Saab jätti: premium‑henkinen, kuljettajakeskeinen, skandinaavinen, eikä yhtään saksalainen.

Ja identiteetti on tarkoituksella pelkistetty. Ei pyrkimystä kodikkaaseen skandinaaviseen hyggeen. Sisusta on karu ja teknologiapainotteinen — lähempänä Saab 900:n funktionaalista minimalismia kuin Volvon huolella vaalimaa lämmintä, verhoiltua maailmaa. Jopa Android Automotive -viihdejärjestelmässä on tietynlaista ”insinöörilläkin on mielipiteitä” -energiaa, jonka Saab-kuskit tunnistavat heti.

Perinnön anatomia

Yhteys ei ole pelkästään esteettinen. Se kulkee läpi itse insinöörityön.

Kun Saab kaatui vuonna 2011, Göteborgin ja ympäröivän teollisuusalueen työmarkkinoilla oli yhtäkkiä satoja kokeneita autoinsinöörejä ilman projektia. Tähän tyhjiöön astui CEVT — China Euro Vehicle Technology — Geelyn omistama kehitysyhtiö, joka perustettiin Göteborgiin vuonna 2013. Sen tehtävä oli rakentaa CMA‑alusta, modulaarinen arkkitehtuuri, joka muodostaisi perustan useille Geely‑konsernin autoille, kuten Volvo XC40:lle, Lynk & Co -malleille ja Polestar 2:lle.

Polestar 2:n ytimessä oleva CMA-alusta muovautui samojen käsien kautta, jotka aikoinaan rakensivat Saabeja.

CEVT:n perustava toimitusjohtaja oli Mats Fägerhag — Saabin entinen tutkimus‑ ja tuotekehityksen johtaja. Hänen rinnalleen liittyi toinen Saab‑veteraani, Kent Bollevan, joka muovasi alustarakenteen lähes koko Geely‑tuotevalikoiman läpi. Erään entisen Saab‑insinöörin kerrotaan virittäneen Polestar 2:n alustan suoraan, ja Polestar tiedetään käyttäneen osia entisestä Saabin kehityskeskuksesta Trollhättanissa testauksiin.
Instituutio, joka rakensi Polestar 2:n, koostui geneettisesti pitkälti samoista ihmisistä, jotka olivat rakentaneet Saabeja. Auton sydämenä oleva CMA-alusta syntyi heidän käsistään. Ruotsalaiset autotoimittajat huomauttivatkin auton lanseerauksen aikaan, että Polestar 2:ssa on enemmän Trollhättania kuin brändi antaa ymmärtää.

Markkinaorpo löytää kodin

Mikään tästä ei tapahtunut tyhjiössä. Vuoden 2011 jälkeen tietynlainen asiakas menetti autonsa: sellainen, joka halusi premium‑henkisen, kuljettajakeskeisen, skandinaavisen auton, joka ei yrittänyt olla saksalainen sporttisedan. He eivät halunneet BMW:n nousukasimagoa tai Mercedes‑Benzin eläkeläisimagoa. He halusivat jotain, jolla oli näkökulma — koneen, joka tuntui elävältä allaan.

Polestar laskeutui lähes täsmälleen siihen tilaan. Ironia on täydellinen: auto on teknisesti Volvon emoyhtiön tuote, mutta se on onnistunut tuntumaan Volvon kapinalliselta sisarukselta — mikä oli juuri se rooli, jonka Saab täytti Ruotsin automielikuvassa viiden vuosikymmenen ajan.

Tahallisesti tai niiden ihmisten hiljaisen painovoiman kautta, jotka sen rakensivat, Polestar 2 kantaa Trollhättanin henkeä eteenpäin. Virta‑avain ei enää ole penkkien välissä. Pakokaasuja ei enää ole eikä turbo pyöri. Mutta henki — itsepäinen, kuljettajakeskeinen, geneettisesti allerginen tavanomaisuudelle — on läsnä ja tunnistettavissa.


Todella pitkästä aikaa postaus foorumille, mutta lämmitti mieltä huomata, ettei yhteys ollut vain mielikuvituksen tuotetta.

[tturku]

Hyvää pohdintaa. Itse koeajoin aikanaan Pole2 viikonlopun yli. Oli se tehokkain versio nelikkona. Tykkäsin kovasti kanssa ja miksi Pole ei tullut perheeseen oli korimallissa. Olen todella pitkään hämmästellyt miten Polestar tai Volvo ei saa aikaiseksi farmari sähkäriä tyyliin V90...

[Wespa]

Pollea ajamatta täytyy ainakin yhden yksityiskohdan osalta olla eri mieltä, ikinä ei olisi Saabilla mennyt läpi tuollainen päälleliimattu padi tuossa keskikonsolissa, vaan siihen olisi varmasti keksitty joku elegantimpi ja ennen kaikkea käytännöllisempi ratkaisu. Ja onkos Polleissakin kaikki tärkeätkin toiminnot valikkohelvetin takana, sekin sotii aika pahasti Saabin perusfilosofiaa vastaan.

Varmasti joo jotain Saabin henkeä jos uusissa autoissa on säilynyt niin Polleissa sitä on, mutta kyllähän insinöörit pystyisivät halutessaan niin paljon parempaankin jos kaiken suunnittelun lähtökohtana ei nykyään olisi cost-cutting..

Edit. Sekään ei ihan vakuuta kun Pollen omistava työkaveri juuri kertoili että taitaa olla etukallistuksenvakaajan pusla (ei siis koiranluu) sökö, vaihto maksaa rapean toimintatonnin kun se pusla on haudattu sinne niin syvälle kaiken alle että puoli autoa pitää purkaa edestä ensin, ei ihan sovi Saabin helpon huollettavuuden ajatukseen kulutusosien osalta tuokaan, enemmän tulee joku Audi mieleen.

[Scraab]

Viihdyttävää tarinointia ! Toki Polestar 2 esiteltiin alkujaan maailmalle nimellä Volvo 40.2 yhdessä Volvo 40.1 kanssa, joka päätyi myyntiin Volvo XC40 nimisenä ja lukuisin eri voimalinjoin.

Mitä kaikkea kulisseissa on tapahtunut, on vaikea sanoa. Volvolla ovat vaihtuneet niin johtajat kuin suunnitelmatkin. Eräässä vaiheessa 40-sarjan piti jäädä kokoluokkansa viimeiseksi, koska se ei lyö leiville kovan kilpailun ja volyymien vuoksi. Sitten ilmeisesti kiinalainen ääni puhui, ja markkinoille työnnettiin jopa EX30 nimellä aitoa kiinalaista . Toisaalta tehoversio ei istu nykyiseen Volvo brändiin, R on historiaa ja nopeus rajoitettu.

Oma ajatukseni oli vaihtaa S90 Polestariin, mutta vaihtamatta jäi. Tuli korona, ja sopivaa vaihtoehtoa ei löytynyt, kun kriteerinä olivat Pilot, Plus ja Performance. Viimeisestä olisin voinut tinkiä, mutta pixel-ledeistä en, ja komponenttipula(?) täytti markkinat Pilot lite -versioilla.
Performance on myös kaksipiippuinen varustetaso. Säädettävä alusta on vakio Dual motoria pehmeämpi niin säädettynä, mutta vannekoko ei oikein istu läntisen Suomen surkeille teille. Ja jos tulee korjattavaa, Öhlinsit maksavat hunajaa.

Kun auton vaihto alkoi realisoitua, ainoat sopivat yksilöt olivat alkupään tuontiautoja, joihin Helvetian jatkotakuuta ei saanut. Löytyi yksi uudempi, peltikattoinen Performance, mutta ilman pixeleitä sekin. Jo kylmissä tyypeissä vaimo ei pitänyt tyköistuvasta ahtaudesta ja mataluudesta, nuhraantuvasta istuinverhoilusta puhumattakaan, ja katseet kääntyivät C/EC40 -sisariin. Tarjontaa oli, mutta kiinnostavimmat menivät heti ja ylihintaiset jäivät tarjolle.

Mitä enemmän noita katseli, sitä enemmän häiritsi jo tutuksi tullut ohjaamomiljöö, toki 90 selvästi halvempana versiona. Sensus oli korvaantunut Androidilla, mikä ei nyt niin plussaa ole. Pilot assist ja muut apurit ovat aitoa kamaa vuosikymmenen takaa . Ei tullut kauppoja.

Mitä muilla foorumeilla olen käyttäjäkokemuksia lueskellut, vanhemmat ovat pääasiassa OK ja uudemmissa on enemmän oikkuja. Saabista on kaivattu Night panelia, kun näyttöjen himmennys ei näissä toimi.

En epäile, etteikö suunnitteluun olisi osallistunut Saab-taustaista väkeä, johonkin niidenkin on pitänyt työllistyä. Tuota omaa Saabia kun olen tutkinut, alusta on vankkaa Opel-laatua ja verrattuna pihan entisiin ja nykyiseen Volvoon… no Ooppeli .

Oma vispilä ei kiihdy kiihkeästi, lataus on keskinkertaista ja akku pieni, mutta toisaalta kulutus on pienehkö, kiihtyvyyttä riittää myös puolella akulla ja tähän päivään asti kaikki on toiminut kuin se junan vessa. Etäyhteydet, puhelinavain, ajastukset, reitinsuunnittelu, parkkimaksut jne.
Lukotkaan eivät ole jäätyneet eikä näyttöjä ole tarvinnut boottailla, puhumattakaan tärisevien vetoakseleiden vaihdoista. Päivityksiäkin on tullut, OTA totta kai.

Muutama viikko vielä, ja Saab kaivetaan esiin katsastettavaksi. Hetken paluu historian havinaan: reipasta vetelyä ripeässä kiihdytyksessä!

[Scraab]

Olen todella pitkään hämmästellyt miten Polestar tai Volvo ei saa aikaiseksi farmari sähkäriä tyyliin V90...

Volvo on rekisteröinyt muun muassa mallinimet EV90, EV60, ES60, EC60. Eiköhän sieltä noita ilmesty, jos merkki hengissä säilyy.

Oma mielipide Polestarista on, että merkki olisi pitänyt säilyttää Volvon ripeiden mallien brändinä. Nyt merkki rämpii ja ryvettyy. Ei Mercedeskään tehnyt Smartista AMG:tä, Brabus jouti menemään .

Volvo S40 olisi taatusti myynyt kotimaassa Polestaria paremmin, nythän laaja kanta perustuu valtavaan käytettyjen tuontiin.