Amerikan rautaa Dearbornista: Ford Mustang New Edge

[tsaarela]

Saab 96:ssa on käytetty Fordin V4:sta. Tämän varmaan tietävät kaikki. Ford käytti samaista V4:sta keskimoottorisessa Mustang I -konseptiautossaan 1962. Tästä saadaankin sopiva aasinsilta uuteen hankintaan.


Olen jo pitempään katsellut itselleni joko Firebirdiä/Camaroa tai Mustangia. Ensisijaisesti juuri 4. sukupolven versiota, jotka tulivat markkinoille varhaisen aikuusuuteni kynnyksellä ja olen aina tykännyt sekä Firebirdin ja Mustangin muodoista.

Minulla oli alkuun tähtäimessä nimenomaan Firebirdiä, koska luukkulamput. V8-koneiset jouduin jättämään ulkopuolelle, koska 7. ja 8. mukin lisähinta on aika kova.

Kävin katsomassa ja koeajamassa yhtä -99 Camaroa, joka olisi ollut paremmalla, 3.8 litran kutosella ja joka olisi voinut huolia Saabin vaihdossa. Sanotaan, että kyseinen yksilö ei oiken vastannut odotuksia, enkä olisi halunnut edes päikseen vaihtaa, saati maksaa toista tonnia väliä. Annoin siis asian olla.

Autokuume vähän haihtui ja ajattelin, että ajellaan Saabilla tämä kesä. Sitten tuli sattumalta vastaan tämä Mustang, josta aloitin tämän ketjun. Tämä oli kuvien perusteella oikeinkin siisti ja vaikutti kokonaisuutena paremmalta. Sovin myyjän kanssa näytön ja hyppäsin lauantaiaamuna Jyväskylään menevään Onnibussiin. Takaisin tultiin tällä:


Kyseessä on siis vuosimallin -99 Ford Mustang 3.8. Tehtaan tyyppikoodi on SN95 ja tämä on juurikin -99 vuosimallissa tullut New Edge -kasvojenkohotus. Alla on 18” American Barzetta vanteet, jotka lienevät parhaiten tunnetut ehkä Bullitt -elokuvan Mustangista. Mukana tuli myös setti 15” OEM vanteita.

1999 oli kasvojenkohotuksen lisäksi siitä merkittävä vuosi, että perusmallin Essex V6:n tehot nousivat 140:sta 190:een. Eihän se vieläkään päihitä avo-Saabini tehoja, mutta keski-ikäisen miehen cruisailuun ihan riittävä.

Mustang on kooltansa mukavan kompakti ja GM:n poniautoihin verrattuna viimeistellymmän oloinen. Toki puhutaan 27-vuotiaasta autosta, joten kaikenlaista pientä naarmua ja sellaista on. Ruostetta ei kuitenkaan pitäisi olla, kun ei ole suolasohjossa ajettu. Alkujaan Mustang on päätynyt Hollantiin ja on euromittaristolla.

Katsastaa tuo pitäisi parin viikon sisään ja sitä ennen pitäisi vaihtaa monitoimiviiksi, kun hätävilkku ei pelaa ja sen kytkin on osa tuota viikseä. Amazonista tuli vajaassa viikossa (Teksasista) uusi viiksi, joten pitää se nyt viikonloppuna vaihtaa.

[IC1970]

Onneksi olkoon ! Haaveita pitää olla ja niitä pitää pyrkiä toteuttamaan, kuulemma elämme täällä vain kerran, vaikka mistä sitä tietää vaikka kivenä jonkun kengässä takaisin kiertoon palaisi.

[Sami]

Mulla oli 2012 V6 automaatti. Harmittaa että piti myydä, mutta joku toinen sitä varmaan pystyy pitämään paremmin. Pystyy maksimissaan järkevästi pitämään/huoltamaan vain kaksi autoa varsinkin kun täytyy päivätöissä käydä. Ehkä jossain tontilla olisi mahtunut seisottamaan kolmattakin, mutta eipä nämä huoltamatta hyvässä käyttökunnossa pysy. työmatka-ajoihin hki-turku, hki-tampere aivan loistava laite. Ihan mukava harrasteautoksi ja mustangissa on kyllä sitä klassikkoa.

Noi 90 luvun laitteetkin on hienoja.

[tsaarela]

Vaihdoin Mustangin monitoimiviiksen viikonloppuna, kun olin todennut sulakkeiden olevan kunnossa. Propsit Amazonille, kun tuli alta viikossa Teksasista kotiovelle.

Itse vaihtotyö oli suhteellisen suoraviivainen, kun keksi akun miinusnavalle passelin avaimen. Tuntui, että mikään milli-tai tuumakokoisista ei ollut passeli. CRC ja 8-millinen osoittautui sitten toimivaksi yhdistelmäksi.

Toinen päänvaivaa aiheuttanut toimenpide oli virtalukon pesän irroitus. Kyseinen operaatio tapahtuu kääntämällä lukko on -asentoon ja tökkäämällä meisseli oikeaan reikään. Tämän jälkeen pesä lähtee vetämällä irti. Aikani sohittuani tajusin kokeilla sitä toista oikeaa reikää.

Tämän jälkeen homma oli selkeä eli rattiputken kuoret erilleen ja kätilön sormilla viiksi esille.


Kasaus päinvastaisessa järjestyksessä.

No eihän se sitten siitä muuttunut kummemmaksi eli Sherlock Holmesin eliminaatioprosessilla jäljelle jäi itse vilkkurele.

Mitä lie happoja Dearbornissa on insinöörit vedelleet, kun ovat keksineet pistää vilkkureleen keskikonsolin taakse. Relerasiaan sen laittaminen olisi vissiin ollut ihan mielikuvituksetonta. No, aikani etsittyäni ja kännyn kameralla kuvia otettuani paikallistin oikean näköisen liittimen pohjan (ei nimittäin ollut siinä kolossa kiinni, missä referenssien mukaan piti) ja kopeloin sen esiin.


Yllä siis liittimestä löytynyt Hellan rele. Ja alla Mustangissa käytetty rele:


Eläköön se pieni ero! Kytkiksiä pikaisesti tutkimalla selvisi, että tuo puuttuva karva on aika olennainen hätävilkun toiminnan kannalta.

Eikö Moponettiin, mistä vähemmän yllättäen ei sopivaa relettä löytynyt, mutta sain kuitenkin ohjeet käydä Kempeleen A1 Autovärissä, joka on erikoistunut jenkkiautojen varaosiin. Tänään siis työpäivän päätteeksi sinne. Katsotaan, kuinka käy.

Jälkiviisaasti ajatellen olisi tullut halvemmaksi tsekata tuo rele ensin, mutta kun normivilkut kuitenkin toimivat, niin monitoimiviiksi tuntui todennäköisemmältä. Toisaalta on todennäköisesti toimiva viiksi nyt varalla, jos joskus tarvii vaihtaa.

[tsaarela]

A1 Autoväristä löytyi passeli rele. Vaihto sujui nopeasti, kun tiesi missä rele on. Tulos:


Ensin huolestuin, kun normivilkut eivät enää toimineetkaan, mutta näemmä Mustang vaatii normivilkuille virrat päälle. Hätävilkut toimivat sitten myös ilman virtoja.

Suositus Kempeleen A1 autovärille. Hyvä palvelu ja vanhan kunnon tarvikeliikkeen tuntu. Näemmä jenkkiautoilijoille se de facto paikka Oulun seudulla. Sinne tuli hieno 75-77 Corvette, kun olin lähdössä.

[AZP]

Tervetuloa hevosmiesten joukkoon

Niin se aika rientää, tuollainen moderni kulkinekin on jo pian museoiässä. Kun minä aloittelin autoharrastusta, niin tollaset noin kolmekymmentävuotiaat autot oli sieltä 60/70-luvun taitteesta, eli puhuttiin täyttä rautaa olevista kovimman muskeliaikakauden ajopeleistä. Nyt tuon ikäiset on katalysaattorilla ja ABS-jarruilla varustettuja, melkein kuin "nykyautoja" tällaisen keski-ikäisen mielestä. Mutta onneksi konetehot oli tuolloin jos saatu palautettua keskiöön aika ankean 80-luvun jälkeen.

Mihin kohtaan hierarkiaa kutoskoineinen 90-luvun musse mahtaa mussemiesten asteikolla päätyä? Ainakin tiedän että sähkösurisijamusse on pahnanpohjimmaisena

[tsaarela]

Joo, täytyy sanoa, että tehot ei ole sieltä huonoimmasta päästä, kun ottaa huomioon, että kyseessä on työntötankokone. Nelipykäläinen momentinmuunninautomaagi kyllä syö tuosta enimmät menot. Mustangi on ihan säpäkkä kaupungissa, eikä sillä suorastaan jalkoihin jää maantielläkään. Mikään kierroskone se ei ole kuitenkaan.

Nelossukupolvi on varmaan ainakin hinnoiltaan kohtuu aallonpohjassa tällä hetkellä. Fox-bodyt eli kolmossukupolvi on jo alkanut nostaa arvostusta. Kutoskoneiset eivät ainakaan vanhemmissa sukupolvissa ole olleet kovin arvostettuja. Näissä uudemmissa ne alkavat olla likimain salonkikelpoisia tehoiltaan ja kuitenkin polttoainetaloudellisempia.

Näitä vehkeitä pystyy vielä aika lailla itse korjaamaan ja Mussen konehuoneessa on toisaalta kaikki kohtuu hyvin käsillä (plus parikymmentä senttiä ylimääräistä työskentelytilaa, kun on pari mukia vähemmän).

Tänään on leimalla käyttö. Pääsee kunnolla kurkkaan auton alle ja toteamaan esim. alustan puslien kunnon. Takapää tuossa kieltämättä muljuaa kuin Femmassa huonona päivänä.

[tsaarela]

SN95, jona nelossukupolven Mustangit myös tunnetaan, on käytännössä jatkokehitelmä Fox-bodysta. Esimerkiksi taka-akseli tuentoineen on täysin sama 1979-2004, poislukien SVT Cobra -mallit, jotka käyttää erillisjousitettua takapäätä.

Aina väliin mietin, mikä varsinkin loppupään Fox-bodyissa viehättää, kun se on ulkonäoltään kuin ylisuuri kolmoskoppainen Escort. Ei sillä, etteikö tuo GT -malli olisi teini-iläiselle itsellenikin kelvannut.