Antennista

[Vigge]

Onkos täällä joitakuita tietävämpiä kuin minä (kädet alas, minä tiedän että kaikkien kädet nousivat nyt).

Kysymys on SAABin alkuperäisestä sähköantennista ja sen impedanssiata.
Minun mielestäni antenni on vain "tyhmä" ja impedanssi määräytyy antennijohdolla. Kysymys on sen vuoksi ajankohtainen, kun ajan pitkin ja poikin Suomea ja noin 40...50 km mastosta radio kuuluu huonosti suhisten ja pätkien (RDS hakee parempaa asemaa). Radiona on Pioneer ja sillä olisi hyväksi saada 75ohmin impedanssi nykyisen 130ohmin tilalle. Antennijohdon tunnusvärihän on ruskea tuolle 130 ohmin systeemille ja musta 75 ohmille. Sähköantennin piiska on uusittu viikko sitten ja maataso on hyvä (ei ruostetta ja ohut vaseliinikerros piikkien kohdalla).

Olisiko antenninvahvistin kova sana?

[Turbiini]

Radioistakin eroja löytyy. Mulla on satkussa alpine, joka soittaa heikommat asemat paremmin kuin tonnarista löytyvä pioneer. Molemmat toosat jotain 7 vuotta vanhoja. Kummassakin autossa samanlainen moottoripiiska.

[bluewolf]

En tahdo moittiakseni sanoa tätä, mutta aikoinaan mieliasemani olivat kaukana, kuuluivat suhahdellen ja katosivat välillä kokonaan. Silloin oli Pioneeri panelissa. Kokeilin muitakin merkkejä ja lopullinen valinta edelliset kymmenen vuotta on ollut Kenwood. Kyllä on radio-osa mielestäni parempi kuuntelemaan heikompia asemia kuin edellisissä soittimissa kaukaisessa historiassa. Ei muuten mut jos olin mahikset sullakin leikkimielellä kokeilla niin tiiä kuinka merkkiuskollisuus vahvistuisi myös autostereo puolellakin

[ajn]

Teleskooppiantennin, jota käytetään autossa, eli ulko-olosuhteissa, impedanssi voi olla ihan mitä tahansa tuulenpuuskat, ilmankosteus ja muut sääolosuhteet saattavat muuttaa putkenpätkien kontakteja ajon aikana ihan miten sattuu, joten sovituksen tekeminen on jokseenkin turhaa. Hyötysignaali heikkenee entisestään, jos sovitus tehdään passivikomponenteilla, siksi antennivahvistin, joka siis käytännössä on aktiivinen suodatin, on aina parempi. Ei se vahvista niitä häiriösignaaleja yhtään enempää kuin hyötysignaaliakaan. Tärkein epäjatkuvuuskohta signaalin kannlta on koksin ja radion rajapinta. Siellä pitäisi impedanssien olla samat, eli sisäänmenoimpedanssin pitäisi olla yhtä suuri kuin antennijohdon nimellisimpedanssi.

Teleskooppiantennin sekä fyysinen että sähköinen pituus ovat yleensä liian lyhyitä, koska niissä useimmiten ei ole pidennyskelaa kuten "jäykissä" antenneissa.

RDS on tuonut mukanaan myös sellaisen ominaisuuden, että radiovastaanottimien selektiivisyyttä on täytynyt rajoittaa kustannussyistä, kuten myös valitettavasti herkkyyttä. Tästä seuraa eriyisesti kaukoidän valmistajien laitteissa tunnetuksi tullut jatkuva pätkiminen, kun tarpeeksi hyvää asemaa ei löydy. Kaupallisuus on siis jyrännyt muut ominaisuudet alleen, koska Suomi ja pohjoismaat on laitevalmistajille edelleen jokseenkin merkityksetön markkina-alue.

Itse ostin muutama vuosi sitten Japanaise Victor Companyn autordiokasettisoittimen , koska sitä ei kukaan pölli... Siinähän on RDS-toiminnoissa ihan suoranaisia virheellisyyksiä eriyisesti REG-toiminnossa heikolla kentällä.

JOs haluaa kuunnella autossa radiota häiriöttömästi A) kehäkolmosen sisäpuolella: pitää hankkia DAB B) k3:n ulkopuolella: pitää olla vanha diskreettikomponentein toteutettu Blaupunkt.

Kompromissina on sitten tuo antennivahvistin ja kunnon kupariantenni.

[potkuhousu]

Mä en kyll ymmärtänyt tosta vastauksesta yhtään mitään

[ajn]

jaa kunnet...????
Mikäs tuossa ny niin ihimeellistä o? Koetin vielä välttää kaikkea ei-ymmärrettävää ammattitermistöä...

[ajn]

Ei ole antenni pelkkä tyhmä komponentti (?).

Jos teet tuosta koko hoidosta sijaiskytkennän, niin antennihan on kytkennän AC-jännitegeneraattori, antennijohto (koaksiaalikaapeli) on siirtolinja ja virittimen sisäänmenoimpedanssi on kuorma. Kaikki osat pitää olla sovitettu toisiinsa nimelliskeskitaajuuden impedanssilla, joka kannattaa valita virittimen (75Ohmia) mukaan, koska sitä on kaikkein vaikein muuttaa.

Joskus Pionjäärin maapotentiaalissa oli joku ihmellinen (20 vuotta sitten) piirre, että antennin ohjaussignaalia ei saanut vetää suoraan ohjausreleelle, vaan siihen piti laittaa pieni vastus väliin. Tämä vähensi huomattavasti radion häiriöitä heikossa kentässä. (Täytyy kaivella pikkusen lisää harvaa päätänsä, jotta mistä siinä oli kyse...)

[ajn]

Kyllä kaapelia voidaan käyttää sovituksen tekemiseen, mutta siitä seuraa väistämättä vaimennusta. Jos kaikki osat on samalla impedanssilla, on kytkentä optimaalinen.

Tämä kaikki siis oman kokemukseni mukaan. Meikäläisen osaaminen rajoittuu kantataajuuksiin, jotka tosin nekin nykyään on jo triplat ULAn taajuuteen verrattuna.

Pyydä tuota radioamatööriä laskemaan sinulle sovituskomponentit tuohon systeemiin, kun ensin vaihdat sen kaapelin 75-ohmiseen. Uskoisin, että tuollakin saa lisää kuuluvuutta, koska ko. harrastajaryhmän edustajilla on yleensä kokemusperäistä osaamista vähintäänkin riittävästi.

Useilla radioamatööreillä on myös jonkinlainen mielipide RDS:sta.