. Molemmat ovat merkkeinä edes jossain määrin persoonallisia ja ajettavuus sekä ajomukavuus kohdallaan. Citikoissa hyvin varusteltuja yksilöitä voi tosin olla vaikeaa löytää ja merkkikohtaisia ihmeellisyyksiä sekä vikoja kiroilevat moenet (niin kyllä Saabissakin 
). Käytettyjen hinnat ovat myös kohdallaan, koska Saabin tapaan merkin omintakeisten ratkaisujen ja lukuisien tyyppivikojen maine pelottaa edelleen asiaa tarkemmin tuntemattomia ostajia, käytännössä ovat silti nykyään ihan toimivia pelejä. Bemarissa taas olen aina tykännyt yleisestä laadusta, muotoilusta ja sisustuksesta. Nykyään teho/kulutus-suhdekin on Bemun koneissakin käsittämättömän hyvä. Haittapuolena on käytettyjen korkea hintataso ja se, että merkillä ajaa yleensä sellaisia urpoja, ettei siihen porukkaan kehtaisi kuulua mitenkään. Jossain välissä se pussi päässä ajaminenkin saattaisi alkaa kyllästyttämään, vaikka auto itsessään olisi kuinka hyvä. Lisäksi en edelleenkään tiedä, ostavatko vain kusipäät bemareita vai muuttaako bemarilla ajaminen ihmiset kusipäiksi; jälkimmäinen vaihtoehto on sekin täysin mahdollinen ja tekee moisen kapineen ostosta aikamoisen riskin.
No, ainakin seuraavan käyttöauton saa vielä ongelmitta Saabina kun vaihto tulee aikanaan ajankohtaiseksi, ei kuitenkaan muutamaan vuoteen. Viitisentoista vuotta voi helposti pitää hyvää käyttösaabia vaikka valmistus loppuisi nyt eli ihan heti ei tarvitse merkin vaihtoa miettiä
.
...kun Salatut Saabistit jatkuu.
