Joulu on lahjojen aikaa!

[ristos]

Joulu on lahjojen aikaa!

Joulupukki toi minulle tosi mielusan joululahjan. Sain Pentti Ruuskan kirjoitaman kirjan: "Isä, poika ja kuorma-auto, tarinoita tuulilasin takaa".

Kirjassa on kertomuksia vuosien 1940-41 Liinahamarin rahtireitistä, autoista ja kokemuksista rahtiajosta Lapin rajuisssa olosuhteissa. Todella mielenkiintoinen kirja. Minulle tietysti mielenkiintoa lisää se, että oma isäni Tauno Suikkari, setäni Martti Suikkari, vaijani Johannes Suikkari ja kummisetäni Eino Kaipainen Mänsälästä olivat tuossa rahdissa mukana koko ajan kolmen auton kanssa. Siis tarinat olivat tuttuja ja kirja vain vahvisti isäni kertomuksia ja elämyksiä rahtireissuilta.
Kirjassa kerrotaan myös Kaunispäälle ja Saariselälle nousevasta "Magneettimäestä". Tuo paikka on yksi rahtireitin vaativimmista ja legendaarisimmista paikoista.

Ajoin viime syksyllä läpi tuon museotieosuuden "pikkumustalla" yhden Lapin reissuni aikana. Tuon museotien alussa on mainio tietoisku Liinahamarin rahtireitistä, kuvin ja faktakertomuksin. Samassa paikassa on muistomerkki noille rahtia tehneille ajureille.

Jouluterveisin

[ristos]

Tämä Suomen huoltoliikenne vuosina 1940-41 on todella mielenkiintoinen juttu. Kun saksalaiset olivat sulkeneet meriliikenteen Itämerelle -40, jäivät Suomi ja Ruotsi mottiin. Maiden vienti ja tuonti pysähtyi täysin.

Pian havaittiin, että Suomen Petsamossa oli pieni Liinahamarin satama. Sinne ei ollut rautatieyhteyttä kuin Rovaniemelle asti. Maantie oli, mutta se oli vaurioitunut talvisodan jäljiltä. Silti päätettiin, että satama kunnostettaisiiin ja tie sinne Rovaniemeltä, Sodankylän, Ivalon kautta tulisi myös korjata. Erityisesti Ivalon ja Liinahamarin väli oli erityisen huono, koska suomalaiset talvisodan peräytymisen yhteydessä olivat tuhonneet reitiltä siltoja. Muotoinkin tien pohjat olivat pehmeitä ja vetisiä ja vaativat korjausta.
Niinpä Korialta komennettiin Pioneeripataljoona silta- ja tietöihin ja reitti saatiin ns.liikennöitävään kuntoon. Kaikkiaan Petsamon rahtitien kunnostustehtäviin osallistui n. 10000 henkilöä.

Parhaimmillaan reitillä oli 1941 kuorma-autoja 1573 kappaletta. Enemmistö autoista oli erilaisia Fordeja ja Volvoja, Chervoletteja, Scania-Vabisia, Mersuja, M.A.N:neja, Internationaleja, Reoja ja Opeleita sekä Sisuja. Lienee siellä ollut myös muita merkkejä? Autoja oli rahdissa Suomesta eniten, Ruotsista ja muutama auto Norjasta. Ruotsalaisten isoja kymppipyörä Scanioita ei laskettu reitille koska tien pohjat eivät olisi niitä kantaneet. Nuppiautojen kantavuus oli tuolloin 4 tonnia ja rekan (puoliperävaunu) 8 tonnia.

Tuo edellä esittelemäni kirjan mielenkiintoisuus lisääntyy koko ajan ja tuo esille todella mielenkiintoisia juttuja meidän aikaamme ihmeteltäväksi.

[viggen]

Minun edesmennyt ¨verkmästare¨työnjohtaja oli komennuksella tuolla ruotsalaisyksikön mukana ja heillä oli useita autokorkaamoja jossa huolettiin ja korjattiin kyseisellä reitillä liikennöiviä kuorma-autoja.
Hänellä oli paljon valokuvia tältä ajalta autoista, henkilöistä, sekä korjaamo oloista.

[ristos]

Kyllä varmasti tuon Petsamon rahdin aikana ovat miehet autot olleet tiukoila. Nyt meillä on autoissa lämmityslaitteet ja lisä-Webastot. Tuolloin ei lämmityslaitteita ollut, mutta viritykisä sen verran enemmän. Oli kurkkuputkea koenuoheen puoleta hieman hönkimässä ja pakoputkia tuotiin auton kopin kautta. Tämä jälkimmäinen kyllä koitui valitettavasti monen kuskin turmaksi putkivuodon takia ja häkä koko kauheudessaan teki kopissa tuhonsa.
Autojen seisottaminen reitillä oli riskaabelia rosvojen takia. Jos jäit reitille nukkumaan saatoit huomata, että joku oli viemässä renkaitasi jne. Kovaa touhua.

Tuon rahtireitin pituus oli 531km sivuunsa. Autot ajoivat keskimäärin 8 reissua kuukaudessa, siis 16 kuormaa ja 12 reissua jos oli käytössä kaksi kuljettajaa ja näin kulki 24 kuormaa kuukaudessa. Talvella ja rospuutan aikana 4 reissua oli mahdollinen tulos ja 8 kuormaa. Nämä kuvaavat hyvin homman vaativuutta.

Rahtia kulki aikkiaan yhteensä noin 530000 tonnia. Vientirahtia kulki n.52% ja tuontia 48%. Samana aikana Liinahamarin satamassa kävi 222 laivaa.

Muuten tuohon aikaan autot maksoivat:
SISU SH-6 99.840 markkaa
CHERVOLET 67.000
FORD V/8 vm-40 57.048 (hävittäjä)
FORD vm-39 45.775 (ei hävittäjä)

Arvio siitä mitä auto tuon 14 kuukauden rahdin aikana tienasi on 184.800 markkaa.

Mielenkiintoista?

[ristos]

Minun edesmennyt ¨verkmästare¨työnjohtaja oli komennuksella tuolla ruotsalaisyksikön mukana ja heillä oli useita autokorkaamoja jossa huolettiin ja korjattiin kyseisellä reitillä liikennöiviä kuorma-autoja.
Hänellä oli paljon valokuvia tältä ajalta autoista, henkilöistä, sekä korjaamo oloista.

Joo, siellä oli 401 ruotsalaista autoa rahdissa. Tuon rahtiajan aikana Liinaharista huollettiin myös Ruotsia Suomen ja Ruotsin yhteisellä sopimuksella. Jossain vaiheessa sitä ensin rajoitettiin ja lopulta ruotsalaiset laitettiin kotiin, koska reitillä oli liian paljon autoja. Tiet eivät kestäneet niin suurta rasitusta, minkä tuollainen 1500 auton määrä aiheutti. Mutta samalla ruotsalaisilla takavarikoitiin yli 100 autoa Suomen käyttöön. Ne kyllä myöhemmin sitten maksettiin omistajilleen jälkikäteen.

Silloin rahdin aikana reitille lähteneet autot numeroitiin ja reitillä oli tarkkailuasemia. Näiden avulla tarkkailtiin, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Silloin oli myös ns. pelastus saattueita, jotka lähtivät matkaan jos joku auto oli tarkastuspisteiden välillä kadonnut.

Tätä kirjaa saa muuten tekijältään tilata: Pentti Ruuska puh. 0400-131288. Suosittelen!

[Julle]

Meinasitko kirjoittaa koko kirjan tänne

[ristos]

Meinasitko kirjoittaa koko kirjan tänne

Älä "Julle" pelkää, en meinaa. Vai pitäiskö?

Tämä aihe ja kirja ovat kyllä itselleni ainakin hyvin kiehtovia. Omien läheisteni kokemukset ovat niin lähellä. On ollut todella mieluinen ja hyvä lahjakirja.

[Rene-Rane]

Kirjotittele nyt vaan niin ei tarvitse muiden ostaa

[Naxu]

Oliko siellä tavikuvaa missä autot tiensivussa, ja auton levyinen ura on "tie"?

[ristos]

Kirjassa on yhteensä 334 kuvaa. Kuvia löytyy joka lähtöön. Kyllä meidän liikenneongelmamme ovat pienen pieniä, noiden rahtareiden ongelmiin verrattuna.

Kun vuosia sitten kuuntelin isäni ja vaijani juttuja, ne tuntuivat silloin hyvin epätodellisilta. Nyt kun taas uudelleen paneutuessa asioiden kulkuun, niin muistikuvat palaavat uudelleen noihin isän koettelemuksiin ja kertomuksiin. Hän oli 22-vuotias ollessaan tuolla retkellä. Ammatti-autoilua hänelle sallittiin kaikkiaan 68 vuoden ajan.

Kyllä teiden kunto silloin erityisesti tuolla Ivalosta koilliseen oli kauhea. Osin ne olivat talvisodan jäljiltä miinoitettuja ja siltoja oli tuhottu peräytymisvaiheen aikana. Siksi sinne tarvittiin valtavasti väkeä tiekunnostuksiin ennen rahdin alkua ja koko rahtiajalle.