Pakkohan se on oma stoori jakaa pois.
Vanha 9000:n leima alkoi loppua ja silloisen opiskelijabudjetin takia ei suurempia korjauksia viitsinyt tehdä. Tiedossa ollut vika on monelle tuttu eli käsijarruvaijeri, joten odottelin lämpimän kevätpäivän katsastusta varten, joka sitten tulikin.
Auto katsastukseen parkkihallin kautta, että vaijeri olisi sulana ja auto toimisi ja ennen katsastusasemaahan se toimikin. Inssi autoon ja sepä päätti repästä käsijarrusta jo ennen sisäänajoa ja tonnari luisuun ja renkaat eivät vapaudu -jumissa. Keväällä löyty sulakin kohta ja renkaat kuitenkin pääsivät pyörimään kun takertuivat asvaltille.
Auto halliin ja dynolle, eturenkaat hyvin, takarenkaat hyvin siihen saakka kunnes inssi kiskaisi taas käsijarrun jumiin. Arvot olivat hyvät mutta minä, sekä hänen kolleegansa työnnettiin tonnaria jarrudynosta pois
Loppuhan on sitten lähes jo katastrofia -ainakin oli omasta silmästä katsottuna. Tonnarissa oli pieni niksi kun lähti pakittamaan, eli sieltä kepistä piti osata etsiä oikea kohta, että peruutusvalo syttyy. Kukaan muu inssi ei löytänyt tuota 'ongelmaa', koska sen saattoi saada myös vahingossa. Tämä tietysti huomasi sen.
"Sulla ei toi peruutusvalo oikein ole yhteistyökykyinen". Selitin tarinan ja toimintamallin, jonka inssi hyväksyi.
Kuskinpuolen ovessa oli jokun sarana/nousi tjsp, joka oli katkennut ja antoi ns. vastapompun kun oven avasi = päästi aivan saatanallisen pamauksen. Noh, sitähän se inssi siinä huomasi ja paukutteli ovea. "Sullahan puuttuu täältä yksi sarana!" Siinä sitten katseltiin ja tuumailtiin että suoranaisesti ei oveen vaikuta. -noh, kunhan pysyy kiinni.
Ajovalot osoittivat päin persettä, liian ylös. Konehuoneseen...
... Inssi katselee siinä ja kokeilee akkua: "akkuhan ei ole kiinni?" -Joo, sen verran huono akku, että pitää välillä ottaa lataukseen.."noh, kunhan se siinä pysyy, se on tärkeintä".
Siinä se sitten ihmettelee IC:tä, että ei taida olla alkuperäinen. Nohevana siinä sitten siihen, että peura tuli eteen ja puhkoi edellisen. "juujuu, hyvähän se on korvata paremmilla osilla".
Noh, muuta ihmeellistä ei löytynyt, joten LEIMA TULI. Vähän aikaa piti kerätä itseäni kun luin sitä lappua, et miten tämä on edes mahdollista.
Noh, nopeasti autoon ettei inssi muuta mieltään, mutta eipä lähdetty. Akku loppu ja nöyränä pyytämään buusteria käyttöön
. Mutta kyllä se opettikin, osas laittaa oikeet asiat kuntoon eli konttorin tärkeys järjestyksessä. Ei ollu ongelmia katsastaa omia kulkineita etes sillon (vaikka olivat melkosia katiskoja).
