Vaimokulta sai puolitoistavuotta sitten kortin ja uutena kuskina ajo oli aika epävarmaa alussa. Sattuipa niin, että lähdettiin melko pian kortin saamisen jälkeen Lapinreissulle. Hönkästiin muunmuassa ekana Ouluun saabklubin kesäpäiville. Vaimo ajoi osapuilleen puolet tuosta reilu viikon reissun ajosuoritteesta. Yhteensä ajettiin 2200km. Reissu jaettiin melko pieniin ajo-osuuksiin. Pisin etappi oli Joensuu-Oulu. Muut etapit oli max 300km.
Voitte uskoa, että tuo reilu viikon intensiivinen ajosuorite teki uskomattoman muutoksen vaimon ajotaitoihin jo hänen autoilijan ensikilometreillä. Kun lähdettiin Joensuusta Ouluun reissun alkupäässä, minun piti kokeneempana aina sanoa, milloin voi ohittaa jne. Kun tultiin Kajaanista Joensuuhun päin reissun loppupuolella, sain istuskella kyydissä ja seurata ilolla, kuinka saba kiitää rekkojen yms. hitaampien ohi ilman isompia ongelmia turvallisesti.
Nyttemmin vaimo käy parikertaa kuussa Kuopiossa ihan omin nokkineen meidän 900i:llä (Kerran kävi muuten 99:lläkin). Tuo Joensuu-Kuopio -väli ei ole sitten niitä turvallisimpia reittejä näin talviaikaan. Hyvin on sujunut kaikesta huolimatta. Meillä toisinaan on vähän "riitaa" siitä, kumpi ajaa. Vaimo kun tykkää ajamisesta vähintäänkin yhtäpaljon kuin minäkin.
PS. tuoreiden kuskien, etenkin 18V ikäisten suurin virhe autoasioissa ei ole mielestäni vetotapa tai automalli, vaan ne ikuvanhat renkaat. Nypityt talvikiekot kesällä ja nekin lähes silestonet ja vastaavasti talvella nastarenkaat, joissa ei nastoja liikaa ole... Panostakaa enemmän renkaisiin!