- mig ja rälläkkä ja mieluusti ns karhusakset pellin leikkuuseen, vaatteet ja hanskat ja maski/ suojalasit asialliset
- pinnat putsataan metallille reilusti, muutama sentti sauman reunan ulkopuoleltakin. kuumailmapuhallin ja joku reunapyöristetty taltta helpottaa kaapimista
- notkeasta ohutkartongista olen usein tehnyt mallin ensin, se on helppo runtata mutkikkaisiin paikkoihin
- palan olen tehnyt isommaksi kuin reikä, jotain10--- 20 mm, riippuen paikasta. Näkyviltä pintamaalattavilta osin vain pari milliä vanhan päälle, tukee hitsiä ja sulaa kasaan, hiomalla, sisään vasaroimalla ja kitillä loput.
- heftataan aina niistä paikoin vain, missä pellit ovat " iholla" = 0 välys, kun saa muutaman heftin niin vasaroidaan muita kohtia 0- välykseen... ja taas heftataan.
- 100 % saumaa ei tarvitse ymmärtääkseni tehdä ( paitsi näkyville pintamaalattaville osille se on suotavaa) , mutta voihan niitä heftejä lisäillä kohdan lujuustarpeista riippuen.....pelin paksuus myös lujuustarpeista/ kohdasta riippuen.... 0,8---1,2-- ( 1,5)
- apuri on kiva olemassa vänkäämässä liitoksia kiinni ja valmistelemassa paloja ja palokuntahommissa jne..
- pitkiä hitsejä ei kandee haaveilla, koska sulaa vain läpi ja roiskeet tippuu
hihaan
- monissa ei-kantavissa kohteissa olen vuosien varrella lintsannut, ( mm. koska ei ollut MIG: ä), eli pop- niiteillä vaan vetelin näkösuojaa ( niitin kannat pamautin pistepuikolla sisään) ja kunnon sikamassa väliin ja massat päälle, katsari oli tyytyväinen kun kolisi pellille jne ...ei kandee joka paikasta ihan ikuista yrittää vanhaan käyttöpeliin, museot on eri juttu jne...
- päämittojen ns. "lukitus" on myös syytä tehdä isommissa hitsauksissa, esim lokasuojam suhteen. eli jotain aputikkuja voi heftailla ja mittoja ottaa ylös yms mielikuvitusta, koska muuten lokasuoja äkkiä lipsahtaa pikkasen ja sitten raot ovessa tai puskurin/ yms rakenteiden istuvuus kärsii.
- jos korjauspala on ostettavissa, niin varmaan usein kandee siitä veistellä, onnistuu helpommin...
- kannattaa myös opetella sellainen heftaustyyli, jotta vain kypärän kirkas lasi suojana heftailee palikan ensiksi pikkasen kiinni ( siis sulkee vain silmiä siinä tuikkimisen H- hetkellä), näin pääsee kivasti alkuun, kun ei tarvitse sen kypärän kanssä säätää ( jos ei ole ns. automaattisesti säätyvää kypärää)
- romiksilta oon lähes kaikki raaka- aineet ottanu kyytiin, kun oon siellä surffannu. Kliffa duunata, kun on kaikenlaista kamaa nurkissa, ei tarvitse juurikaan koskaan kauppaan lähteä. Kaupassa on kaiken maailman katkaisulisät ja minimipalat ja tilaus-/ toimitusajat ja ei niistä edes tahdo tälläisiä tarveaineita löytyä, ainakin suppeat on valikoimat, romiksella on koko elämän kirjo levällään, sillä herkkä silmä näkee paljon todellista kierrätystä ja mielikuvitus lentää virtuaalikierrätyksellä.
