Kuten tiedätte, tavaratilan lattian alle kurkkaaminen kuuluu rituaaleihini, kertoo usein aika paljon autosta ja sen menneistä vuosista. Tällä kertaa ei juuri uutta hävennyt, työkalut tallessa paikoillaan ja imuroinnin ynnä pölyjen pyyhkimisen jälkeen oli oikein hyvä.
Vararengas on perinteinen minikokoinen, upean kermankeltainen vanne, silmiänne säästääkseni kuva putsauksen ja rengaspaineen oikeaksi säätämisen (4.2 baria) jälkeen säilytysmoodissaan mustalla taustalla.
Lopuksi tassunjälkimatto paikoilleen Sallya varten.
Muun pikku puuhastelun ohessa pesin vielä takapenkit, armottoman ledivalon alla on se hyvä suorittaa.
En ole vielä otsonointilaitetta ostanut, vaikka monta kertaa ollut listalla, täytyisi joskus yrittää muistaa, sitä olisi kiva kokeilla näihin vanhempiin autoihin, vaikkei tässä mitään häiritseviä hajuja olekaan.
Kyllä on kiva, kun on joku laite puuhasteltavaksi katon alla, en kerta kaikkiaan keksi mitään mielekästä tekemistä marraskuisessa vesisateessa ulkona. Se mikä on vielä mukavampaa, kun laite on tämmöinen perinteisiä arvoja kunnioittava, kaiken tämän nykypäivän hömpötyksen keskellä kermankeltaisen minikokoisen varapyörän hipelöinti rauhoittaa
Pervo...