Avosaabin hakukertomus
Jo pienenä poikana sain tottua erilaisiin Saabeihin ja eikä nyt yli 30 vuoden jälkeen voi muuta kuin kiitellä isäni oivaa autovalintaa.
Pienestä pitäen avoautot ja varsinkin ne Suomessa tehdyt, harvinaiset avosaabit ovat aina aiheuttaneet vastaan tullessaan leuan loksahduksen. Tuollaisen hankkisin vielä joskus. Alunperin tarkoituksenani oli hankkia vanhakorinen 900 cabriolet. Monia vuosia sitten sellainen vähän ajettu, Ahvenanmaalla rekisteröity olikin myynnissä ja olin kovaa vauhtia vaihtamassa silloista 9000:stani siihen. Silloin kuitenkin taloudelliset realiteetit tulivat vastaan ja luovuin hankkeesta – onneksi. Ysitonnisen kuljetuskyvylle kun oli myöhemminkin vielä paljon käyttöä.
Viime kesäkuussa selatessani netin autoilmoituksia huomasin mobile.de sivuilla muutamankin mielenkiintoisen 9-3 cabrioletin myynti-ilmoituksen. Autot näyttivät ainakin kuvissa oikein hienoilta ja muutamien hintakin näytti olevan kohtuullinen ja auton lopullinen hinta tulisi todennäköisesti olemaan vielä siedettävissä autoveron maksamisen jälkeenkin. Yksi auto kiinnitti erityistä huomiota ei pelkästään ulkonäkönsä vaan myös vähäisen ajomääränsä vuoksi (ilmoituksessa myös kehuttiin auton olevan uutta vastaavassa kunnossa – väite mikä ei aivan pitänyt paikkaansa). Auto oli 2000-vuosimallin 9-3 Viggen cabriolet. Auton väri oli vain Viggeniin saatavissa ollut ”lightning blue”. Auto oli myynnissä Luxemburgilaisessa autoliikkeessä.
Asia jäi unohduksiin koko kesäksi, mutta jossain takaraivossa auto kummitteli koko ajan. Olin hankkinut vuosi sitten syksyllä 9-3 Aeron, joka sekin oli ollut yksi unelmieni täyttymys. Aeron kanssa vietetty aika oli ollut lähes yhtä juhlaa eikä mitään erityistä syytä auton vaihtoon ollut olemassakaan. Mutta se avosaab vaivasi koko ajan!
Tämän vuoden syyskuussa tarkkojen laskutoimitusten (kannattaako auton tuonti, riittääkö rahat jne.) jälkeen lähetin ko. liikkeeseen sähköpostia, jossa tiedustelin auton taustoja ja pyysin lisää kuvia autosta. Vastaus saapuikin kuvineen nopeasti ja kiinnostus lisääntyi entisestään. Ihmettelin kuitenkin kovasti sitä, miksi 24 000 km ajettu ”uudenveroinen” avoviggen oli ollut niin kauan liikkeessä myynnissä. Autossa olisi varmasti jotain vikaa eikä se siksi kelpaa kenellekään. Samaan aikaan Euroopassa oli myynnissä ainakin 3 muuta avoviggeniä, kaksi Saksassa ja yksi viritetty Tsekeissä. Niillä oli ajettu huomattavasti enemmän ja ne olivat kalliimpia. Hälytyskellot alkoivat soida yhä enemmän. Auto ei voi olla hyvä, koska se on ollut jo kuukausia myynnissä ja hinta on epäilyttävän ”halpa”. Luxemburgissa asuvat ystäväni kävivät katsomassa pariinkin otteeseen autoa ja antoivat tilanneraportin asiasta: Auto oli ihan ”ok” kunnossa, mutta hieman nuhjuinen. Uuttavastaava se ei ollut, mutta ulkonäölliset pienet puutteet (naarmut jne.) eivät minua pelottaneet. Ne saisi fixaamalla kuntoon. Erityisesti minua huoletti moottorin kunto. Myyjä vakuutti, että autossa ei ole mitään vikaa ja huoltokirjakin löytyy. Ystäväni eivät tehneet autolla koeajoa.
Tässä vaiheessa ei enää auttanut mikään muu kuin aloittaa oman autoni myyminen ja sen jälkeen mennä itse katsomaan autoa paikan päälle. En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että en jostain syystä saisikaan vanhaa autoani myytyä. Laitoin vanhasta autostani kuvallisia ilmoituksia Keltaiseen Pörssiin, Nettiautoon, Oikotielle ja työpaikkani intranettiin. Minua pelotti se, että jos autoni myynti kestäisi kauan havittelemani Saab olisi jo myyty ja samalla voisin unohtaa koko jutun. En halunnut toisaalta maksaa käsirahaa autosta, jota en ollut vielä nähnyt vaan luotin siihen, että saisin vanhan autoni myytyä.
Onneksi autoni meni kaupaksi vajaassa viikossa. Ostaja oli nähnyt autoni ilmoituksen intranetissä ja kun vielä teetin autooni autotohtorin tarkastuksen, lähetin lisää kuvia ja ostaja kävi katsomassa autoa viikonloppuna niin kauppa lyötiin lukkoon ja Aeron perävalot hävisivät Mannerheimintien ruuhkaan keskiviikkoaamuna 17.9.
Kun kauppa oli jo viikonloppuna käytännössä varmistunut olin varannut lennon seuraavan viikon torstaiksi. 18.9 lensin Brysseliin, josta oli kolmen tunnin junamatka Luxemburgiin. Autokauppiaan kanssa oli illaksi sovittu tapaaminen klo 18. Liike osoittautui todella pieneksi pajaksi, jossa toinen toistaan kalliimpia autoja (Maserateja, Mersuja, Porscheja, yksi Ferrari ja pari uutta Range Roveria) oli pakattu niin tiiviisti kuin pieneen halliin mahtui. Itse liike sijaitsi pienellä sivukadulla lähellä Luxemburgin rautatieasemaa. Autoliike on Luxemburgissa Maseratin jälleenmyyjä, joten se hieman rauhoitti mieltä kun ensi kerran näki tämän ”myymälän”. Viggen oli parkkeerattu A8 Audin taakse, mutta saatiin vaikeuksitta ajettua ulos.
Myyjä oli hyvin asiallinen eikä yrittänyt mitenkään tyrkyttää autoa. Auto näytti ulkoisesti aivan hyvältä. Pieniä naarmuja oli siellä täällä ja kuljettajan ovessa pieni painuma. Nämä saisi kuitenkin kaikki fixattua. Moottori näytti aivan kuin uudelta. Ei kuraa, pölyä tai mitään muutakaan ylimääräistä. Sisätilat olivat hieman nuhjaantuneet, mutta senkin saisi vähällä vaivalla uuden veroiseksi. Ulkoisen tarkastuksen jälkeen oli koeajon vuoro. Lähdimme ystäväni kanssa ajamaan autoa hiljaisella vauhdilla eteenpäin. Ohjaus täristää ja pahasti!! Kaikki romahti siinä vaiheessa. Mieleeni nousivat kauhukuvat uusittavista vetoakseleista, nivelistä ja koko ohjauksesta. Auton tankki oli lisäksi aivan tyhjä. Ajotietokone näytti, että autossa olevalla polttoainemäärällä voi ajaa 0 km. Tämäkin vielä. Ajoimme hiljakseen pikkukatuja etsien huoltoasemaa, jossa saisi edes vähän helpotusta asiaan. Ohjaus ravisti koko ajan ja pahasti. Päätimme ajaa takaisin liikkeeseen. Tällä autolla ei ajettaisi autobaanaa tai muutenkaan pitempää matkaa.
Liikkeen pihalla tutkimme vielä autoa erittäin tarkkaan. Katto toimi moitteettomasti samoin ilmastointi. Autossa ei tuntunut olevan muuta vikaa kuin ohjauksen ravistus. Kerroimme tästä myyjälle ja hän lupasi korjata asian. Hetken mietittyäni päätin maksaa käsirahan 1000 EUR ja tehdä autosta esisopimuksen. Kun auto oli Suomen mittapuun mukaan hyvässä kunnossa ja hintakin saatiin vielä kohdalleen niin oltiin hyvin lähellä sitä, että Viggen palaisi Suomeen mistä se oli lähtenytkin. Sovin vielä myyjän kanssa, että palaan viikon päästä noutamaan auton jos ravistus on korjattu. Lyhyen nukutun yön jälkeen palasin aikaisella junalla Brysseliin ja sieltä lensin takaisin Suomeen.
Seuraava viikko elettiin levottomia aikoja. Ohjauksen ravistus huolestutti edelleen. Myyjän mukaan syy siihen miksi Saab oli niin kauan ollut myymättä oli se, että Saab ei kerta kaikkiaan kiinnosta Luxemburgissa. Samalla hinnalla kun olisi saanut Mersun tai jopa S4 Audin (S4 farmari oli myynnissä samassa liikkeessä Saabin hinnalla, mutta rehellisesti sanottuna se oli sellaisessa kunnossa, että ei kiitos. 355 Ferrari oli myös myynnissä kohtuulliseen 80 000 Euron hintaan. Väri oli kuitenkin väärä (hopea) ja Saabiahan täältä oli tultu hakemaan. Tämä 9-3 Viggen cabriolet oli ollut alun perin Luxemburgin Saabin käytössä ja sen jälkeen Espanjassa. Auton viimeisellä omistajalla oli myyjän mukaan ollut 6 muuta autoa, joten Saab jouti minun onnekseni pois.
24.9 Lensin jälleen Brysseliin, mistä jatkoin puuduttavalla junamatkalla Luxemburgiin samoin kuin viimeksikin. Auto oli tällä kertaa pysäköity uuden SL-avomersun taakse, joka sai arvokkaasti poistua Viggenin tieltä. Myyjä vakuutti, että ravistus oli poissa ja vika oli ollut vanteessa. Lähdimme tällä kertaa hieman pidemmälle koeajolle. Ohjaus ei enää ravistanut muuta kuin 90 km/h vauhdissa. Ohjauksessa oli kuitenkin vielä pientä epämääräisyyttä ja tärinää. Auto kulki muuten hienosti ja moottori kävi aivan kuin unelma. Katto alhaalla, kaasuttaessa pakosarjan pörinä oli varsinaista musiikkia korville. Se oli siinä!
Koeajon jälkeen autosta tehtiin paperit, siihen otettiin siirtovakuutus ja vuoden takuu. Kauppasumman maksoin käteisellä. Tämän jälkeen ei muuta kuin nauttimaan autosta. Viivyin loppuviikon ystäväni perheen luona ja ajoin autolla hyvin rajoitetusti, koska auto oli poistettu rekisteristä ja tarkoitettu vietäväksi suoraan maasta. Lauantaina 27.9 noin klo 7.30 lähdin ajamaan kohti Rostockia, josta lautta Hankoon lähtisi samana iltana klo 21.30. Olin varannut liput lautalle netissä jo edellisenä viikonloppuna.
Alunperin ajattelin palata Suomeen Ruotsin kautta, koska se olisi halvempaa. Päätin kuitenkin säästää autoa ja itseäni, joten valitsin Hangon lautan. Luxemburgista Rostockiin oli matkaa hieman yli 800 km. Ajokeli oli puolipilvinen ja muutenkaan saksalaisilla moottoritienopeuksilla katto alhaalla ajaminen ei ole herkkua, joten katto pysyi visusti kiinni. Auto toimi loistavasti lukuun ottamatta sitä pientä tärinää ohjauksessa tietyillä nopeuksilla. Muutamia pysähdyksiä matkalla, tankkaus (Luxemburgissa bensiini maksoi 78 c ja Saksassa 1.13 Euroa) ja pidempi pysähdys Lyypekissä. Matkalla oli useita tietöitä, jotka hidastivat liikennettä, mutta kaiken kaikkiaan matka sujui nopeammin kuin olin laskenut. Silloin kun tietöitä ei ollut tai muuta rajoituksia ajonopeus oli noin 160 km/h. Edes tässä vauhdissa katto ei aiheuttanut mitään suurempia suhinoita tai mitään muitakaan ongelmia. Lyypekin ja Rostockin välinen moottoritie oli hyvin hiljainen ja erittäin hyvässä kunnossa. Tällä pätkällä ajoin Saabilla mittarin mukaan 210 km/h. Enemmänkin olisi ollut varaa (245 km/h asti) – mutta ei näillä renkailla ja vanteilla.
Moottoritie vei lähes suoraan satamaan, jossa odottelin muiden autontuojien (uudehkoja Mersuja, Audeja, Bemareita ja Volvoja) kanssa laivaan pääsyä. Lauttaan oli tulossa paljon venäläisiä ja muutama virolainenkin. Venäläiset olivat tuomassa paljon parhaat päivänsä nähneitä pakettiautoja, mutta myös uudehkoja Mersuja. Vajaan parin tunnin odottelun jälkeen pääsin ajamaan laivaan ja majoittumaan hyttiini. Laivamatka kesti 21 tuntia ja oli aikamoista keikutusta vaikka laiva iso olikin. Hangon satamassa ajoin lähes viimeisenä tulliin ja pysäköin Saabini muiden tuojien viereen. Tullissa meni aikaa noin pari tuntia (muita tuojia oli noin 50 henkilöä) ja palvelu oli kaikkiaan aivan ensiluokkaista. Paperit olivat kunnossa ja 14 Euroa maksettuani sain tarrakilvet autooni. Kiinnitin ne etu- ja takalasiin ja lähdin ajamaan kotiani kohden. Helsingissä olin ennen puoltayötä ja sain auton turvallisesti talliin.
Seuraavana päivänä kävin katsastamassa auton Espoossa. Maahantuontikatsastus maksoi 138 Euroa. Auto oli päästöineen hyvässä kunnossa. Katsastusmies vielä sanoi ennen lähtöään ajamaan, että pitää varoa, ettei auto lähde käsistä kun kyseessä sentään on Viggen.
Keskiviikkona kävin Helsingin tullissa tekemässä autoveroilmoituksen. Kaksi tullimiestä tuli tarkastamaan auton ja katsoivat erityisen tarkkaan lisävarusteet. Ilmoitin myös autossa olevista vioista. Epäilivät, että autossa on luistonesto, johon ilmoitin, että vasta seuraavassa vuosimallissa se oli varusteena. Veropäätös tulisi aikaisintaan kuukauden kuluttua, koska vertailuhintaa tällaiselle autolle voi olla vaikea löytää. En epäile sitä yhtään. Lieneekö vastaavaa autoa yhtään Suomessa?
Torstaina menin rengasliikkeeseen hankkimaan uusia vanteita ja renkaita. Liikkeessä todettiin, että kaksi alkuperäistä Viggenin vannetta oli ajettu johonkin ja ne olivat kaatopaikkakamaa. Olin jo varautunut tähän ja kun muutenkaan Viggenin alkuperäinen vanne ei mielestäni sopinut auton tyyliin, autoon asennettiin uudet, samankokoiset vanteet ja renkaat. Tärinöitä ei enää ole ja auto kulkee nyt kuin juna.
Kaiken kaikkiaan projektista jäi hyvä maku suuhun. Viranomaiset (katsastus ja tulli) toimivat ensiluokkaisesti ja ystävällisesti ja kaikki meni muutenkin suunnitelmien mukaan.
Lähiviikkoina auto on tarkoitus käydä läpi, puhdistaa, vahata se ja muutenkin ajaa sillä vain hyvin valikoidusti talvella (= pakon edessä). Avo kun hankittu hyvin hyvin pitkälle tulevaisuuteen.
Vielä kerran kiitokset kaikille auton hankinnassa mukana olleille niin Luxemburgissa kuin Suomessakin. Ilman hyviä vinkkejä ja ohjeita tilanne voisi olla täysin toisenlainen.
- Heikki
Helsinki 6.10.2003
Avosaabin hakukertomus (pitkä!)
Avosaabin hakukertomus (pitkä!)
Viimeksi muokannut HMK, Ma Loka 06, 2003 14:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Turbo Sensonic
- "Hölösuu"
- Viestit: 7321
- Liittynyt: To Maalis 13, 2003 18:37
- Paikkakunta: Helsinki
Kiitos! 
Joo arvelin, että montaa ei ole. Yhden keltaisen (en ole varma oliko Viggen) avon olen täällä nähnyt.
Auton hintahan oli näkyvissä netissä, joten se ei ole salaisuus. Maksoin autosta 22500 EUR + 250EUR takuu vuodeksi. Verot näkee sitten. Ei tästä halpa tullut, mutta avo oli tarkoitus hankkia ja Suomesta ei löytynyt kuin yksi vakio.
-Heikki
Joo arvelin, että montaa ei ole. Yhden keltaisen (en ole varma oliko Viggen) avon olen täällä nähnyt.Auton hintahan oli näkyvissä netissä, joten se ei ole salaisuus. Maksoin autosta 22500 EUR + 250EUR takuu vuodeksi. Verot näkee sitten. Ei tästä halpa tullut, mutta avo oli tarkoitus hankkia ja Suomesta ei löytynyt kuin yksi vakio.
-Heikki
Moi! Kiitos hienosta tarinasta! Näistä olisi hei hienoa saada raportti SAABISTI lehteen! Eli jatkossa lehden toimitukseen tällaiset kivat tarinat, eikö vain?
Viimeksi muokannut lucaf, Ke Kesä 27, 2007 14:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
vesapo
Nin tai sitten entisestään pahenevaa cabbekuumetta ruokkivaa kamaaHMK kirjoitti:Kiitos vinkistä. Toivottavasti kirjoituksesta on jotain hyötyä jollekin autonhakua suunnittelevalle -rohkaisua ainakin.
-Heikki
Mutta hieno tarina ja onnittelut upean auton hankinnan johdosta. Voi kun pääsisi joskus samaan