Nastojen olemassaolo sinänsä on asia, johon takerrutaan aivan liikaa, suuntaan ja toiseen. Rengas on kokonaisuus, osiensa summa, eikä yksittäinen ominaisuus tee siitä ylivoimaisen hyvää tai ylivoimaisen huonoa. Eikä vertailut edes täysin toimi eri autojen alla samalla tavoin, koska renkaan pitää toimia auton alustan kanssa yhteen. Eikä vertailut edes eri autoissa suoraan toimi, koska auton renkaineen pitää toimia kuljettajan kanssa yhteen.
Talvella on tärkeätä olla siihen omaan ajoon ja omaan autoon hyvät talvirenkaat, kokonaisuutena eikä yksittäisenä ominaisuutena. Rungon jäykkyys, olan muoto, renkaan halkaisija ja kuvion tiheys ovat myös sellaisia asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, koska niillä on merkittäviä vaikutuksia renkaan ajettavuuteen - uraherkkyyteen, suuntavakavuuteen, käsiteltävyyteen yms "pikkujuttuihin" - kuin myös siihen pitoon.
Esim. Hakkapeliitta 9, jollaiset Jaguarin mukana minulle viime vuonna tuli, tukeutuu siihen että löysärunkoinen rengas hakee itse omaa polkuaan ja löytää pidon sieltä, missä sitä on. Tuloksena oli tosiaan jäällä aivan tautinen pito, mutta renkaan sivuttaisen elämisen tuntee tarkka-alustaiseen autoon vahvasti, suuntavakavuus kärsii ja kuskia ärsyttää.
Eikä kuskiakaan kannata ärsyttää. Moni toteaa että esim. ajomukavuus ja suuntavakaus on talvella täysin sivuseikkoja, mutta ei ne ole - "hermostunut" auto rasittaa kuljettajaa ja epämukava kulku taasen vituttaa ja jopa hoputtaa (vähän kovempaa niin pääsee aiemmin metelistä/muljuamisesta/jokumuumistä eroon...), eikä kumpikaan ole kovin positiivista ajamiseen keskittymisen kannalta. Täytyy muistaa, että se rengas tekee töitä vasta kun kuljettaja käskee, eikä hyväkään rengas (tai auto) välttämättä ehdi pelastaa harhailevaa tai raivoavaa kuljettajaa, joka tekee vääriä valintoja liian myöhään. Kuljettajan skarppius on asia #1 kaikessa auton ohjastamisessa, siitä lähtee joka liike ja tapahtuma.
Omista kokemuksista voin jakaa sen verran, että kun muutaman kierroksen olen kitkoja ajanut (Michelin X-Ice & X-Ice2, 205/55R16, 225/55R16, 225/45R17, Continental Viking Contact 5, 6 & 7 (205/55R16, 225/50R17, 235/50R17), Bridgestone Blizzak mikähän se versio oli (225/40R18)) etu-, taka- ja nelivetoisilla autoilla (Saab, Alfa Romeo, BMW, Jaguar, Audi) viimeisen 15 vuoden aikana, niin yhtään hetkeä en muista, että olisin varsinaisesti kaivannut nastoja renkaisiin. Kilometrejä tuohon ei kovin montaa sataa tuhatta ole tainnut kertyä, jotain 400tkm on aika realistinen arvio. Hetket, kun muistan renkaiden takia himmanneeni menoa, liittyy poikkeuksetta loskaan ja siihen nähden liian tiheään kuvioon, eikä siinä nasta auta mitään (karkea kuvio, kuten etenkin vanhemmissa Hakkapeliitoissa oli, sen sijaan auttaa). Myyttejä on tullut murrettua niin nastojen, renkaan leveyden kuin korkeudenkin suhteen talvitoimivuuden osalta.
Vai kuulostaako 225/40R18 -kokoinen kitkarengas takavetoisessa autossa perinteisen kaavan mukaan hyvältä talvirenkaalta? Ei niin, mutta Blizzakit toimi hienosti Bemarin alla, myös jääkentällä ja -radalla. Kertaakaan ei jäänyt menemättä paikalle tai lähtemättä kotiin, aikataulu venynyt tai ohitus jäänyt tekemättä renkaiden takia.
Enivei, pitkän paasauksen lopputulema: valitsee renkaat, joista itse tykkää ja jotka sopii omaan autoon ja omaan ajamiseen, niin on aika hyvällä radalla. Yhtä oikeaa vastausta ei ole, koska niin reitit, ajoprofiilit, autot kuin kuljettajatkin ovat erilaisia ja eri kombot tarvitsevat erilaiset renkaat.
Kerrankin oikein sanottu . Usein kuulee muodossa "neliveto ei vaikuta pysähtymiseen", mutta se ei ole totta. Lisäpalikat voimalinjassa tuo nimittäin lisää massaa, joka puolestaan tuo lisää inertiaa, joka heikentää pysähtymistä. Eli liukkaalla periaatteessa neliveto pysähtyy heikommin, mutta ero on käytännössä varsin pieni ja saattaa muuttua esim. painojakauman muutoksen ansiosta.