Erään aikakauden päätös

[9-5 3.0t]

Allekirjoituksen Aeron status muuttui osaltani muotoon ”Ex” – auto siirtyi poikani omistukseen viime perjantaina.

Alun perin tarkoitus oli, että omistajuus olisi vaihtunut jo keväällä, mutta koronapandemian vaikutuksesta poikani valmistuminen viivästyi kesäkuulle ja töitä hän onnistui saamaan vasta nyt syyskuussa.

Olen ajanut omat ajoni pääsääntöisesti kolmelitraisella siitä asti kun otin auton kesäkuussa talviseisonnasta liikennekäyttöön. Ajo vanhalla ladylla jatkuu tällä erää aina tammikuun alkuun saakka – jonka jälkeen auto pääsee taas ansaitsemalleen talvilevolle.

Pandemia on vaikuttanut myös uuden autoni valmistumiseen siten, että se saapuu Joensuuhun vasta 17.11. Tämän jälkeen siihen asennetaan vielä vetokoukku ja muutamia muita jälkiasenteisia lisävarusteita.
Auton luovutus olisi näin ollen joskus marras-/joulukuun vaihteessa. Aion kuitenkin lykätä auton käyttöönottoa/ensirekisteröintiä vielä kuukaudella, tammikuun alkuun.
Koska auto on vuosimallia -21, käyttöönoton siirtämisellä saavutetaan sekä psykologinen että konkreettinen hyöty auton tulevan vaihtoarvon näkökannalta.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan uusi autoni olisi ollut vuosimallia -20 ja sen luovutus olisi ollut heinä-elokuussa, mutta Volvo ilmoitti huhtikuun alussa ettei se pandemiasta johtuen pysty toimittamaan tilaamaani vm. -20 autoa ja tilaussopimus purkautui. Dealeri teki houkuttelevan tarjouksen vm. -21 autosta ja neuvottelimme uuden sopimuksen. Tämän sopimuksen mukaan auton luovutusajankohta oli alustavasti lokakuussa, mutta tähänkin on tullut vielä pandemian takia viivytystä. Auto on rullannut hihnalta ulos viime viikolla ja lähtee jenkeistä matkaan seuraavassa rahtierässä.

Autokauppa oli huhtikuussa niin jumissa, että dealerilla oli omien sanojensa mukaan ”hyvät valmiudet neuvotella hinnasta” – ja toteutunut alennus-% oli minunkin mielestäni kohdallaan. Kerrankin satuin olemaan kaupanteossa ns. oikeaan aikaan.

Odottavan aika on pitkä ja olisi ollut mukava saada uusi auto ajoon vielä kesäkauden aikana, mutta toisaalta näin se auto säilyy uutena pitempään.

Uusi kulkine on: Volvo S60 Recharge R-Design T8 Twin Engine AWD aut, Polestar optimated.
Kirjoittelen tänne foorumille käyttökokemuksia, jahka otan auton vuodenvaihteen jälkeen käyttöön.

Kolmelitrainen jää harraste-/kesäautoksi – eihän siitä raaski luopua, kun yhteinen taival on ollut niin pitkä ja auto on palvellut moitteettomasti.

[tetammi]

Nii sul oli V6 mihi vaihdettu isompi turbo?

Jos pidät volvon yhtä kauan kuin tuota saabia niin ei taida olla väliä rekisteröidäänkö tänä vai ensi vuonna
Eikö se parikyt vuotta oo ollu?

[9-5 3.0t]

Tuleehan siitä kolmelitraisen ostosta ens vuoden huhtikuussa kuluneeks jo täydet 20 vuotta.

Pahoin pelkään ettei Volvosta, tai mistään muustakaan nykyautosta, ole kunnollista kulkupeliä 20 vuodeksi.
Ja on se vulva vaihdettava huolenpitosopimuksen päättyessä (3-4 vuotta).
Eikä näihin vehkeisiin enää paljon itse osaa (saa) tehdä muuta kuin lisäillä nesteitä.
Minä lienen jo muutoinkin oman vaatimattoman osani tehnyt maailmankaikkeuden autonsepityskiintiöön - mahdollisen luomisentuskan voi kuitata ropaamalla kolmelitraista ja pojan Aeroa.

edit: Juu, Aeron Mitsu on väkerrelty kolmelitraiseen.

[hei9n]

Uusi kulkine on: Volvo S60 Recharge R-Design T8 Twin Engine AWD aut, Polestar optimated.

No tämä. Tässä kohtaa ymmärrän miksi joku ostaa plugarin. Kierretään vähän veroja ja saadaan tehokas neliveto jolla varmasti mukava ajella.
Hieno vehje, varmasti.
Otsikko vaihtoon ja kokemuksia tulemaan jos jaksat. Maukkaita ilometrejä.

[9-5 3.0t]

Kierretään vähän veroja ja saadaan tehokas neliveto jolla varmasti mukava ajella.
Hieno vehje, varmasti.

Osuit melko lailla ytimeen, mutta on mulla tässä takana ihan oikeasti ekologinenkin aspekti.

Olen tehnyt etätyötä kotoa käsin jo liki 17 vuotta - eli, työmatkoja ei ajettavana ole.
Asiointimatkat kodin ympäristössä ovat lyhyitä ja kodin ja vapaa-ajan asunnon (jossa käydään lähes joka vkl) välimatka ovelta ovelle on 47 km - mahtuu sopivasti sähkörangeen.
Kummassakin päässä kun lataa akuston täyteen, niin ei välttämättä tartte polttomoottoria.
Sit kun muutaman kerran vuodessa ajellaan pidemmälle, niin sitten mennään etupäässä bensalla - ja tuolloinkin akustossa on aina se 10% reservi kiireellisiä ohituksia tms. hätäisiä tapahtumia varten.

Lataushybridi on minun tarpeisiin juuri sopiva kulkine.

[tetammi]

No tuollaiseen käyttöön kyllä hybridi on omiaan.

Paljos tosa on sähkömoottorissa voimaa?
Tarkoittaako toi twinengine et nyt on etupäässäki sähköä?
Jossain talvitestis moitittiin vanhempaa T8:a kun sähköllä on vaan takavetone ja kone käynnistyi heti jos liukkauden takia vaati nelivetoo.

[aero]

Jossain talvitestis moitittiin vanhempaa T8:a kun sähköllä on vaan takavetone ja kone käynnistyi heti jos liukkauden takia vaati nelivetoo.

Kai se paljon ikävämpää on jos toinen pää käynnistyy viiveellä silloin kun tarvii nelivetoa

[tetammi]

Tarttis ettii ehkä se juttu mut kai tuossaki se viive väkisin tulee..
Sai vaan hyvät pisteet kulutuksesta kun viime talvi oli mitä oli, normaalina talvena saattais olla kovasti eri tulos jos kone käynnistyy joka risteyksessä ja liikennevalolähdöissä.

Mut jos toi twinengine tarkoittaa et löytyy sähkömosa molemmilta akseleilta niin sittenhän se on huomattava parannus.

[AZP]

Kyllä Volvon twinengine meinaa, jotta moottoreita on kaksi: sähkömoottori takana ja polttomoottori edessä.

Mitsu onkin sitten triengine

[9-5 3.0t]

Näin valitettavasti on, että vollessa on vain yksi sähkömoottori, taka-akselilla.
Tehoa siinä on vajaat 90 hv, kun keulan kaksilitraisesta otetaan kahdella ahtimella yli 300 hv (Polestar versiossa enemmän).
Melkoinen epäsuhta, mutta viime kevättalven koeajo ei jättänyt merkittävän huonoa vaikutelmaa.
Auto liikkuu yllättävän hyvin pelkällä sähkömoottorilla(kin) eikä takavetoisuutta 'huomaa' avustinjärjestelmien ansiosta kovin helposti.

Hybriditilassa polttomoottori käynnistyy pienellä viiveellä, kun nelivetoa tarvitaan.
Kun ajokeli on todella liukas/haastava, voi ajotilaksi asettaa jatkuvan nelivedon, tällöin edetään koko ajan molemmilla moottoreilla eikä voimansiirrossa ole viivettä - ekologisuus toki kärsii.

Ennen vollea koeajamani mersun C-koppainen 4-Matic sedan oli jatkuvalla nelivedollaan parempi ajettava.
Mersussa sähkömoottori on 122 heppainen ja keulan kaksilitrainen noin 210 hv.
Molemmat voimanlähteet komentavat samaa/yhteistä vaihteistoa, joten mitään viiveitä ei tule millään ajotilavalinnalla ja voimalinja toimii saumattomasti ja sivistyneesti.
Mutta mersu on varusteltuna kalliimpi, tiloiltaan selkeästi vollea pienempi ja sedanin takakontti on akkumuhkuran takia aivan naurettavan pieni.
Lisäksi mersun C-mallin hybridiä ei farkkuna saa kuin takavetoisena (uudistetuissa malleissa epäkohtiin tullee muutos).
Mersun eemeli taas karkaa hinnaltaan aivan liian kalliiksi.

Mielelläni olisin tahtonut ns. oikeasti nelivetoisen auton, mutta valitsemassani teho(ja hinta)luokassa valinnanvaraa ei ole liiemmälti.

SUV-luokassa vaihtoehtoja alkaa olla enemmän – mutta esim. volvon XC60 olisi vastaavasti varusteltuna vaatinut noin 15 kiloeuroa lisää pelimerkkejä.

Volvoa odotellessa olen mielenkiinnosta käynyt tutustumassa pariin hybridimaasturiin: Peugeot 3008 GT Hybrid4 300 ja Toyota RAV4 Plug-in Hybrid.
Kummassakin autossa on kaksi sähkömoottoria ja bensakone.

Pösössä etuakselin sähkömoottori 110 hv ja taka-akselilla 113 hv. Keulalla 200 hv 1.6-litrainen.
Teoreettinen sähkörange 63 km.

Toyotassa etuakselin sähkömoottori 182 hv ja taka-akselilla 54 hv. Keulalla 185 hv 2.5-litrainen.
Teoreettinen sähkörange 75 km ja kaupunkiajossa jopa 98 km (itselataava).

Pösö jakaa saman pohjalevyn ja voimalinjan Opel Grandland X ja DS 7 Crossback kanssa. Pösö on huomattavasti laadukkaammin toteutettu kuin Opel ja edukkaampi kuin DS 7. Pösössä myös voimalinjasta on saatu optimoitua parhaat teho- ja suoritusarvot.

Toyotan rakenne on sama kuin perus RAV4. Hybridimallin erottaa aavistuksen matalammasta tavaratilasta ja lokasuojan hybrid-merkinnästä.

Toyota on mitoiltaan ja tiloiltaan pösöä suurempi, mutta pösön tilat olisivat täysin riittävät minun tarpeisiini.

Suorituskyky on kummassakin autossa hyvä, Toyotassa jopa erittäin hyvä noinkin isolle möhkäleelle.

Ulkoinen muotoilu on kummassakin autossa melko agressiivista - ja yllätys yllätys, hyvinkin samanhenkistä.

Pösön sisätilat ja materiaalit on mielestäni suunniteltu ja valittu tyylikkäästi - layout on moderni mutta samalla tyylikäs.

Toyotasta vastaavasti jäi hiukan kaksitahoinen olo - premiumiin on pyritty, mutta kansananautomainen, aavistuksen vanhahtava, hiukan mauton ja hajuton fiilis on sisätiloissa edelleen havaittavissa.
Materiaaleihin on panostettu, mutta muutamiin kohtiin on edelleen valittu mustaa, helposti naarmuuntuvaa röpelöpintaista kovaa muovia.
Oikean täysnahkaverhoilun saa vain Premium-varustetasoon, mutta edukkaamman Style-varustetason korisarja ja ulkovärimaailma on näyttävämpi.
Missään varustetasossa ei saa apparin penkkiin mitään sähkösäätöjä – eikä apparin penkin istumakorkeutta voi säätää ollenkaan. Kun kuskin penkki on säädetty alimpaan asentoonsa, on etupenkkien korkeustason ero silmiinpistävä.

Kattavasti, valitsemani konfiguraation mukaisesti, varusteltuna Peugeot tulisi kustantamaan karvan alle 60 kiloeuroa ja Toyota vajaat 67 kiloeuroa.
Mielestäni kumpikin on ko. merkin autoksi kallis.

Näyttää kuitenkin siltä, että autovalmistajat pyrkivät kosiskelemaan hybridimalleilleen ostajia teholla ja suorituskyvyllä – eikä se mielestäni ole ollenkaan huono asia.

Ajelen (leikin) nyt muutaman vuoden Volvolla, mutta seuraava autoni tulee melko varmasti olemaan jatkuvasti nelivetoinen citymaasturi (vanhojen miesten korkea auto). Onko se hybridi vaiko täyssähköinen, riipuu siitä, miten tekniikka kehittyy ja millaisia autoja on tarjolla muutaman vuoden kuluttua.

[tetammi]

Heh. Itte en pystyis kyl lähtee testailee muita vaihtoehtoja sen jälkeen kun tilaus laitettu sisään

Muuten kyl mukava kuulla analyysii noista.

Toi on kyl hyvä vaihtoehto et sen bensamosan saa pakotettuu päälle liukkailla

[tturku]

Samalla tavalla taitaa noi uudet toimia kun vanhemmat D6 V60. 3 Moodia, Pure, Hybrid ja Power, sekä erikseen neliveto nappi vielä. Purella saa puoleenväliin survoa pedaalia ja auto liikkuu taka-akselin sähkömoottorin voimin, sekä pyrkii mahdollisiman paljon käyttämään sähköä niin kauan kun voi. Kuitenkin jos livakasti pitää liikahtaa ja survot pedaalin pohjaan käynnistyy diesel keulilla ja avittaa. Hybrid toimii samoin mutta herkemmin ottaa dieselin mukaan. Powerissa sitten annataankin löylyä reilulla kädellä koko ajan ja diesel ei sammu. Neliveto nappia kun pitää päällä niin silloin kokoajan tasaisesti vetää sekä dieselillä ja sähköllä eri akseleilta. Ihan ok toimii. Lisäksi löytyy teitty save moodi jolla lataa hieman ajossa tai säilyttää akun varaustason jos haluaa käyttää sen maantien sijaan esim. taajamaan saavuttaessa. 120km/h vauhtia asti pystyy sähköllä tuolla D6:lla ajaa, tosin noissa vauhdeissa jo herkästi käynnistää dieselin mukaan ja tuota suuremmalla nopeudella ei sähköä enään käytetä.

[Ipa65]

Parisenkymmentä vuotta perheessä on ollut yksi tai välillä kaksikin saabia, mutta eilen luovuin viimeisimmästä ( -98 käyttöönotettu 9-3 2.0 bensa, automaattilaatikolla, 370 tkm ajettuna ), joka sekin oli minulla 12 vuotta. Katsastin muutama päivä sitten hyväksytysti. Velipoika suostui ottamaan saabin käyttöönsä ainakin joksikin aikaa. Hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta saabista, vaikka vielä Ukissa asuukin.
Trafi yllätti. Tehtiin netissä omistajanvaihdos eilen ja tänään kilahti nettipankkiin Trafin lasku vuotuisesta ajoneuvoverosta allekirjoituksen nissaniin ja laskussa oli huomioitu saabista maksamani vero vähennyksenä.
Autojen määrää perheessä on käytännön syistä vaikea vähentää ja tilalle hankittiin Mazda 2 1,5 litraisella bensakoneella ja automaattina. On niin paljon taajamassa ajelua, että pieni auto on omiaan siihen. Polttoainekulut vähenevät merkittävästi. Pääomakulut tietysti lisääntyivät, mutta toivon, että remonttikuluja ei nyt muutamaan vuoteen olisi. 47 tkm ajetussa mazdassa niin voisi olettaa. Aika näyttää.
Monen muun merkin pikku automaatit olisivat olleet vähäruokaisempia mutta halusin nimenomaan momentimuunninautomaatin. Ja kyllähän tuon mazdan muotoilukin on ihan asiallinen. Kolmisensataa kilometriä ajettu parin ekan päivän aikana ( valtaosa maantieajoa tosin ) eikä ainakaan vielä harmita valinta.
Topikin otsikkoon tämä sopii sikäli, että saabin omistaminen on melko todennäköisesti osaltani ohi ja näinollen naapureille ja kavereille näkyvä saabismi on piilossa, mutta vain piilossa.

[Saabatti]

Eilen lähti Femma pihasta. Onneksi tais mennä ihan Saabistille, joten jospa saisi vielä rakkautta uudessakin kodissa osakseen .

Jotenkin silti tuntuu, että ei ollut viimeinen Saba. Ehkä vielä 9-3 TTiD vois tulla kyseeseen, kun ei NG93:a ole koskaan ollut. Tai sitten OG9-3 bensaturbo, jos löytyis sopivan hyvä. Pitää keväällä seurailla Nettiautoa, jos alkaa kuumottamaan.

Tuon Ysisatasen aiempi myyminen vähän kyllä kaduttaa, sellanen ois kiva ja tuo kun oli vielä varsin hyvässä kunnossa ainakin teknisesti.