Ensikohtaamiseni 348:n kanssa oli 19.6.2011 Harjattulan Kartanolla, Concours d'Elegance -tapahtumassa, kun alkupään TB lipui ylätasanteen ohi ja saadakseen patsastelevat ihmiset väistämään kuski käytti töötin sijasta kaasupoljinta. Väki väistyi, myös minä, mutta sihtasin kameran mörähtäneeseen autoon ja nappasin siitä pari kuvaa. Samalla tuo kasariuden tiivistymä porautui verkkokalvoille pysyvästi - kyljissä olevat raastinmallin ilmanotot, takavaloja peittävä ritilä, luukkulamput ja kiilamainen muotoilu. Ai että, rakkautta ensi silmäyksellä ja "tommosen mää haluan" -fiilis.
348TB - rakkautta ensi silmäyksellä
Vuodet vierivät ja 348-kuume välillä heilahti hieman taka-alalle, mutta ei koskaan ole kadonnut. Silloin tällöin olen katsellut markkinoita ja haaveillut, että joku päivä mää vielä. Nyt en hetkeen ollut asialle ajatusta siunannut, mutta kaveri alkoi linkkailemaan autoja Alfabbs:lle ja innostuin vahingossa avaamaan Excelin (tai no, Libreoffice Calcin, mutta taulukkolaskennan kuitennii) ja huomasin, että nythän mulla itse asiassa olisi varaa tälläiseen. Joten aloin itsekin katselemaan markkinoita.
Vuosien saatossa olen käynyt itseni kanssa henkistä kamppailua, että mitä korimallia 348:n pitäisi oikeasti olla - TB on kaunein, TS mukailee hyvin muotoja mutta katkoo kattoa, toisaalta antaa avotunnelmaa ja Spider on avoisin ja varsin nätti.
Mutta mutta, nyt kun markkinoita alkoi oikeasti katsomaan tarkemmalla silmällä ja ihan vakavissaan, niin yllätyksekseni rankkasin ensimmäisenä ulos Spiderin, Spider on jotenkin hivenen modernimpi,m se on hivenen liian ysäri ja muodot laimenee tosi paljon katto auki - spideristä häviää hartiat kun katon avaa ja vaikka kangaskatto mukaileekin parhaansa mukaan Berlinettan muotoja ylhäällä ollessaan, ei se kuitenkaan samaan pysty. TS pitää paremmin pintansa, mutta katkokatto katkoo linjat ja alkuperäinen kattopaneeli matkustaa penkkien takana syöden jalkatilaa ja aiheuttaa omat haasteensa - eikä kuitenkaan ole täysin avo. Päädyin tulokseen, että TS tai TB, mutta korimallia tärkeämpää on löytää hyvä ja siisti yksilö.
No entäs sitten väri? Eräs ferraristi joskus totesi, että kun ihminen ostaa ensimmäisen Ferrarinsa, sen pitää olla punainen ja kun ihminen ostaa toisen Ferrarinsa, se ei saa olla punainen. Minä en ole ihan tuolla linjalla - en ole värin suhteen kriittinen, mutta 348 ei saa mielestäni olla valkoinen, musta eikä useimpia harmaan sävyjä, koska auton muodot hukkuu noilla väreillä tehokkaasti. Mutta käytettyjen markkinoilla joutuu katsomaan mitä markkina tarjoaa ja yllättäen Rosso Corsa on vahvasti yliedustettuna myytävissä 348-yksilöissä.
...joten kävin katsomassa ja koeajamassa 45tkm ajetun 348TB:n, vuosimallia 1990. Kuikuilin auton historiaan, tutkin yksilöä ja tämähän on nätti ja hyvä. Toki, 32 vuotta jättää jälkensä ja autossa näkyy ikään sopivaa patinaa, mutta on kokonaisuutena hyvässä kunnossa. Kävin ensimmäisen kerran katsomassa autoa torstaina 7.4., jonka jälkeen ajelin suoraan autokaupalta Hämeeseen alfaharrastajien illallispöytään. Hieman oli haastetta olla hiljaa aatoksista, mutta pidin ilon omanani. Tuolloin ei vielä viitsinyt koeajaa, koska kaupalle päästyäni taivas repesi vuotamaan ja lämpötila tippui ikävän alas. Koeajolle pääsin lopulta perjantaina 29.4. ja totesin tykkääväni autosta myös liikkuessa.
348TB juuri koeajettuna
Eihän sitä sitten voinut olla hieromatta kauppaa ja hupsista, nyt mulla on Ferrari

Ei tämä ihan täydellinen ole, mutta hyvä yksilö. En vielä päässyt sinuiksi ulkopeilien säädön kanssa ja eilen löytyi ihan oikea sähkövikakin, kun toinen rekkarikilven valo paljastui pimentyneeksi.